Eli millaisia tuhoja kissanne ovat tehneet ilman että teille on tullut fiilis että nyt lähti mirriltä nirri?
(Syönyt kirjoja, seteleitä, kukkia? Repinyt tapetit, verhot, sohvan? Muuta?)
(Syönyt kirjoja, seteleitä, kukkia? Repinyt tapetit, verhot, sohvan? Muuta?)
Vastaukset 26
Vanhimmat
jos kissa jotain tuollaista tekisi, olisi kuule vaan ihan omaa napaa syyttäminen!
Just pari tuntia sitten maalailin öljyväreillä taulua mun veljelle synttärilahjaks kun toinen kissoista päätti koittaa tassulla että mikä toi sininen kiva möykky mun paletissa on. Sitten tietysti pelästyi mun parkaisua ja lähti juoksemaan ympäri kämppää mua karkuun. Lopulta sain sen kiinni ja vein hieman kovin ottein kaverin tassupyykille. (onneksi käytin vesiliukoisia öljymaaleja!!!) Molemmat kissat joutu jäähylle vessaan siivoomisen ja loppumaalauksen ajaksi. Kyllä siinä ittekseni kirosin pariin otteeseen kun puunasin sinisiä tassunjälkiä lattiasta, mut tossa ne molemmat taas vilistää. Ja luulen että mä kärsin tästä kuitenkin enemmän kuin kissa, koittakaa vaikka ite pestä kissan yhtä tassua kun kolme muuta erittäin kynsipitoista tassua on porautuneena käteen. Ei oo helppoo... Olen itsekin miettiny joskus (=usein) että kaikkea sitä kestää lemmikeiltään... Mut on ne silti niin ihania! :)
Kuullostipa tutulta...Meillä tämä tapahtuu AINA kun maalaan. Rakas pentukisuni on vain onnistunut yleensä juoksemaan niillä maalisilla tassuillaan suoraan maalauksen päältä :) Sitten siitä jahtaamaan kissaa ympäri kotia ja sen jälkeen taistelemaan tassujen pesun kanssa. Lopputulos: Maalaus riekaleina, jokapaikka maalissa, kädet naarmuilla, vessa likomärkä ja maalissa, muutama esine pirstaleena lattialla, ja kissakin on yleensä loppujen lopuksi kaulasta alaspäin liotettu :D
Muita semmoisia ihania tapoja on ruokien raahaaminen pitkin lattioita(ja vesikuppiin!!), tapettien jyrsiminen, hiuksien pureskelu keskellä yötä, pistää kauhea show pystyyn kolmen aikaan yöllä ja yleensä just silloin kun aamulla pitäisi nousta aikaisemmin...Ja se että kaikki maljakot ja kukat pitää kaataa, pääsiäis narsissi on sentään saanu olla rauhassa toisin kun lapsien tuomat virpovitsat :) on ne vaan niin herttasia!
Niin ja mullahan näitä on kolmin kappalein. Nuorimmainen(6kk) tekee näitä "ilkeyksiä" ja välillä vanhuksetkin lähtee mukaan...
Eipä sitä silti voisi koskaan ajatella että veisi piikille mokomien pikkujuttujen takia. Ne on semmosia päivänsäteitä kuiteskin :)
kun kolli-poika kusi lapsen-lapsen vaunuihin!!
Ja siihenkin oli syy, jota et tiedä. Kannattaa lukea kissakirjoja, erityisesti Helena Telkänrannan Matka kissan mieleen. Ottaa päähän tietämättömät kissanomistajat, joiden ensimmäinen ajatus on lopetus, heti kun jotain tapahtuu, eikä viitsitä edes ottaa selvää asioista.Kersa tuskin vahingoittui siitä pissasta, mutta kissa olisi tapettu. Juu, vastuullista eläimenpitoa... huokaus.
Minä oikeastaan siedän ihan kaiken, mitä kissani tekevät, kun olen tällainen kissahöperö... Harvemmin jaksan suutahtaa ollenkaan kissoilleni, vaikka mitä tekevät. Sitten jos tulee vaikka naapurin koira käymään kylässä ja syö kissojeni ruoat, niin silloin minä suutun... =)
Kesällä tosin meinasi todella ottaa päähän, kun minulla oli kolme kissanpentua, jotka eivät olleet ihan sisäsiistejä... Ei siinä muuten mitään, eihän pienet kissat aina ymmärrä, mutta kun melko monesti huomasin aamulla herätessäni, että sängyssä on kissanpissaa... Eikä syyllinen jäänyt koskaan kiinni. Vastaheränneenä olen muutenkin melko huonotuulinen, niin meinasi aina keittää yli. Mutta onneksi pennut lopulta oppivat.
Meillä kissat eivät oikeastaan juuri tee tuhoja, pöydillä tosin hyppivät. Se on kyllä ihan oma syy, meillä on muutava luvallinen pöytä, eivätkä kissat aina muista, millä pöydällä saa olla ja millä ei...
Tekevätkö kissat tuhojakin ;)?
Yhden sängyn ovat repineet rikki, mutta se oli täysin oma mokamme. Annoimme kissoille luvan teroittaa kynnet sängyn päätyyn (runkopatja) ja kissat saivatkin sen sitten aika mukavaan kuntoon =) Mitään muuta eivät ole tuhonneet.
Saavat tehdä vaikka mitä ilman että meille tulee fiilis että nyt lähtee mirriltä nirri. Kun lemmikin ottaa, sitoutuu myös siihen, ettei siitä luovuta vaikka se tekisikin hieman tuhoja.
Meillä kumpikaan kissa ei syö kirjoja (kaavapaperia Peku kyllä repii jos sitä jostakin vain löytää, yleensä jemmaan kaavapaperirullat niin hyvin ettei poika pääse niihin hampaiksi), sanomalehtiä kyllä revitään joskus mutta mitäpä tuo haittaa kun meille tulee vain ilmaisjakelulehtiä ;)? Aikakauslehtiä ei ole koskaan revitty.
Seteleistä eivät ole kiinnostuneita, kolikoilla olisi kiva leikkiä. Kolikot ovat kuitenkin aikamoisen likaisia, joten en ole antanut kissojen leikkiä niillä. Rahan mukana leviää yllättävän paljon bakteereita ihmiseltä toiselle.
Kukkiin eivät koske, ei ole mitään kiinnostusta. Ehkä joskus kun kissoillamme ei ole omaa ruohoa, saattavat kukat hieman kiinnostaa. Laku kyllä hoitaa kukkia mielellään nuuhkimalla multaa =) Ja amppeleissa tietysti pitää välillä vähän roikkua.
Tapetit revittiin edellisen asunnon makuuhuoneesta, mutta vain siitä syystä että edellisen asukkaan kissa oli aloittanut urakan eikä tapetteja vaihdettu kun me muutimme asuntoon. Tässä uudessa asunnossa tapetit eivät ole kiinostaneet.
Miksi verhoja pitäisi repiä? Peku on tehnyt keittiön ohuisiin verhoihin muutaman pienen kynnenjäljen kerjätessään herkkuja jääkaapista (ei aina oikein muista, että verhon läpi ei pääse jääkaappiin), mutta reiät eivät ole niin pahat että ne huomaisi. Yksiin verhoihin tuli pieniä kynnenjälkiä kun kissat jahtasivat kärpäsiä kesällä. Ei kuitenkaan revennyt palkeenkieliä tms.
Sohvaa ja nojatuoleja ei revitä, se on aina ollut kiellettyä ja kissatkin tietävät sen. Varmuudeksi meillä on kuitenkin sohva, jossa ei näy jälkeäkään vaikka kissat vetäisivätkin iltarallia sohvan selkänojaa pitkin =)
Meiltä löytyy kissoille virikkeitä, eli kissojen ei tarvitse viettää aikaansa tuhoamalla paikkoja ;)
Kuten sanoin, kissoiltamme siedän hyvinkin paljon. Ovathan ne perheenjäseniämme.
Minun kissalla on virikettä vaikka muille jakaa,
mutta iltaralli vedetään silti sohvien päältä, ja sohvat on sen näköiset sitten kun ovat.
Kissa on villimpi eläin kun lapsi tai koira, ei sitä pysty estämään jos se jotain haluaa tehdä.
Iso hmm...
Sellaista tunnetta ei kyllä allekirjoittaneelle ole vielä tullutkaan.
Kaikkea pientä jäynää kissat ovat kyllä tehneet; repineet laskuja ja luentokirjoista sivuja, haudanneet hammasharjan omaan hiekkalaatikkoonsa, repineet kukkia ja vessapaperia, tallustelleet pullataikinassa ja tuhonneet sängynpäädyn...puhumattakaan lukuisista rikkoutuneista kupeista, kipoista, laseista jne. Mutta minusta tuo on vielä pientä. KAIKEN materian voi korvata, ostetaan uusia tai liimaillaan ja paikkaillaan vanhoja =) Kissat ovat kuitenkin rakkaita ja ainutkertaisia sekä sellaisina korvaamattomia. Ja tuleehan noista tapauksista hauskoja muistoja... pullataikinaisen kissan pesusta tai vessanpönttöön pudonneen kissan metsästyksestä verhoista x)
Ihania ovat, minun rakkaani!!
Uudet nahkasohvat ovat kuukaudessa saaneet uuden revityn pinnan...vaihdettiin sohvat ,kun pissivät kankaiset sohvat ja hajuahan ei saanut koskaan pois.
sänkyihin ovat joskus pissineet ja noita pissa yllätyksiä löytyy silloin tällöin.Vauvan turvakaukalo sai kasteen usein.
Lasten lelulaatikot ovat kanssa olleet pissailun kohteena.
Ja kukkaset on revitty myös kaktukset.
Kissut on kyllä rauhottuneet kun ikää on tullut lisää,eikä pissailuakaan enään niin kauheasti ole ollut,mutta joskus vieläkin.
Kolleista nuorempi on tullut merkkailu ikään ja varmasti reviiri pissailua ja tappeluja ovat olleet nämä pikku tuhot.
Ostin miehelleni kirjan joululahjaksi ja sen päälle oli myös pissattu,se harmitti kyllä!
Ihania kisuja ovat kuitenkin!
tätä kirjoittaessani odotan, että yläkerran naapurit palaisivat kotiinsa, ja saisin heidän parvekkeelleensä kiivenneen kattini noudettua. Ei ihan eka kerta..sitä vaan tyhmänä luulee, ettei se tekis sitä enää.ja just kun silmä ehti välttää, kissa oli hävinnyt - ja hetken päästä alkoi kuulua surkeaa naukumista :(
pitänee keksiä joku systeemi, ettei se pääse enää sinne.
Kissan saa kyllä opetettua sisäsiistiksi. Vika on kasvattajassa, jos kissa ei opi.
Voihan se toisinaan olla hankalaa, ja kuten jo kirjoitinkin, omaan sänkyyni pissittiin useaan otteeseen, kun kissat olivat pieniä. Mutta pennun kasvatukseenhan kuuluu hiekkalaatikko-opetus ja "vahingot", ennenkuin oppi menee perille.
Muista etsiä vikaa itsestäsi, ennemmin kuin kissastasi, jos vahinkoja tapahtuu. En nyt halua olla ilkeä, mutta asia on näin.
Toivottavasti pidät huolta kissanvessasi siisteydestä, sillä liian pitkät kissanvessansiivousvälit vaikuttavat kissan sisäsiisteyteen. Hiekkaa on myös oltava riittävästi, n. 7cm.
Toivottavasti saat kissasi oppimaan, tiedän, miten ikävää on löytää kissanpissaa luvattomasta paikasta... Onneksi meillä ne ongelmat on taakse jääneitä. =)
Kantsii eka leikkauttaa ne kissat, voi pissailu loppua siihen... Tosin jos on annettu leikkaamattoman kollin olla monta vuotta, voi olla, että merkkailu jää päälle, eikä leikkauksesta oo mitään hyötyy. Kantsii myös viedä lekuriin, jos on pissatulehdus, siihen ei auta mikään koulutus, ainoostaan antibiootit. Hoitamaton tulehdus voi mennä munuaisiin ja bye bye pussycat.
Ei ole koskaan kissojen aikana ollut nahkasohvia, kun ajatuskin tuntuu typerältä. Meillä oli sohvat jotka oli muistaakseni mikroplyysiä, semmosta samettisen tuntuista. Ei tullu mitään jälkiä vaikka kissat joskus raapiskelikin oikein urakalla. Tahrat lähti pyyhkimällä ja karvat sai kanssa helposti pois. Suosittelen! :)
äitini jaksaa muistuttaa minulle että vessan lattialta pitäisi siivota kissan hiekat pois useasti, mutta siihen totean vain että ei se kannata koska kissa sotkee samantien lattian samaan kuntoon. kerran kuitenkin tein jotain poikkeuksellista ja siivosin vessan oikein hyvin ja palasin telkan äreen. hetken kuluttua rupesi kuulumaan kahisevaa ääntä ja menin katsomaan mitä tapahtuu niin kissani oli purrut reijän 20kg kissanhiekkasäkkiin joka sattui olemaan vessassa joten kaikki hiekat olivat siellä lattialla silti. tapetit ovat myös lähtenyt hyvin repeilemään meillä pikku neidin johdosta.
Kyse on ilmeisesti pentukissata.Minulla on ollut useita kiisoja ja kyllä ne tekevät joskus kaikenlaista ja joskus keittä jonkun verran.Kyllä ne kuitenkin "normalisoituvat"kunhan aikuistuvat.Pitää yrittä keksiä kaikenlaista virkinettä.Olen esim.tuonut ruokakaupasta pahvilaatikoita ja leikellyt niihin reikiä eri paikkoihin ja ja jopa liimannut niitä yhteen ja näin on tullut käytäväketjuja.Niissä aikaa kuluu minkä kuluu,kun lakkaa kiinostamasta niin polkee kasaan ja vie roskiin.Tuo taas uusia eikä maksa paljoa.
Hiiren johdon puri poikki, samoin pleikkarin ohjaimen ja pari laturia. Niistä olen vähän pelästynyt kissan puolesta, laitteilla ei väliä. Kisu on tuhonnut sohvat ja syönyt kukat. Pari mattoakin on pureskeltu ja tietysti astioita hajotettu. Kerran vedettiin pöytäliina alas pöydältä, johon oli katettu aamiainen leipineen, maitoineen ja muroineen. Jestas, mikä sotku... :)
Ainoa mikä ärsyttää toisinaan on se, että kissa puree aika kovasti myös minua ja vieraita. Olen sitä sen jälkeen komentanut, nostanut (repinyt irti itsestäni) lattialle ja ollut hetken huomioimatta sitä. Silloin se rupeaa uhoamaan ja saattaa hyökätä. Se on kai lapsuuskodissaan saanut purra ihmisiä. Hauskannäköistä leikkiä pennulta, mutta aikuisen kissan pureminen tekee kyllä kipeää eikä ole enää yhtään hauskaa.
Minun vanhin kissa teki samaa aiemmin. Se suorastaan väijyi, milloin pääsisi hyökkäämään jalkojeni kimppuun. Monta kertaa oli reidet mustelmilla ja naarmuilla, kun kissa hyökkäsi nurkan takaa päälle ja jäi roikkumaan reisiin.
Kysyin neuvoa eläinlääkäriltä, joka sanoi, että kissa haastaa leikkimään minua ja minä pöljä en osaa sen kanssa leikkiä tarpeeksi hyvin. Eläinlääkäri suositteli kaverin ottamista ja niin teimmekin.
Kissat alkoivat laikkimään keskenään näitä kissamaisia leikkejään, väijymisiä ja muita. Minun jalat jäivät rauhaan :)
Sen jälkeen on kissa-jengi lisääntynyt vielä kahdella, eli yhteensä noita on nyt neljä. Ei ehkä uskoisi, mutta helpompaa on monen kuin pelkän yhden kissan kanssa. Ja niiden touhuiluja on niin hauska seurata :)
Kokeiltiin ottaa kaveria mutta se puri sitäkin. Pikkuhiljaa totuteltiin toisiinsa eikä onnistunut. Iso oli vähällä tappaa pienen. Onneksi sille löytyi parempi koti.
Olen miettinyt, että olikohan kaveri liian pieni. Pelastin sen tappotuomiolta ja se ei ollut vielä luovutusikäinen. Vähän vanhemman pennun ottaminen voisikin toimia.
Kaikkea todella kestetty. Vasta parivuotiaana rauhoittui. Nyt 4v, ja lempeyden ja rauhallisuuden esikuva. Mitä nyt naukuu öisin, haluaa kiusallaan herättää. Ei tuotakaan kuin muutaman kerran viikossa.
Aikoinaan repi tapetteja, boordinauhoja, tiputteli tauluja, järjestelmällisesti kävi kukkaruukkujen tiputus-kierroksella, nakerrellut kirjoja, taulunkulmia, repinyt verhoja, pissaillut yhden antiikkilampun jalan päälle (pohjassa huopakangas, joten koko antiikkilamppu kiikutettiin roskikseen. onneksi inhosin sitä jo entuudestaan). Ja mikä ihaninta; avomies kokeili harrastella siihen aikaan autopoppivehkeitä. Fiksuna kissana meni ja pissasi siihen subbariin vai mikä se onkaan, semmoinen laatikko jossa iiiso kaiutin sisällä. Siihen jäi onneksi miehen kokeilut, oli vissiin aika kallis ;) Eli ei mitään suurta tuhoa... Pissaillut vain semmoisiin esineisiin mistä emäntä ei tykkää ;)
Kaikenlaista repimistä ja tuhoa tuon lisäksi. Helpostihan nuo unohtuu, nykyään ei samaksi riiviöksi edes uskoisi.
meillä on 3 kissaa joten aina aika-ajoin tuhoja syntyy mutta minkäs niille teet...on metsästetty hammasharjoja vessanpöntöstä(ei tosin enää kun opittiin pitämään kansi kiinni),siivottu sanomalehti-silppua lattioilta aina aamuisin ja kaiveltu ruisleipäpusseja(riekaleisia) sohvan alta ym ym...mutta on ne silti vaan niin ihania kun ne illalla tulee kehräämään viereen ja nuorimmaisemme varsinkin rakastaa tulla mahan päälle makaamaan juuri silloin kun olet juomassa kahvia tms ja tykkää puskea päällään kahvikuppia niin että kahvit on sylissä ja sitten vielä lopuksi uitetaan häntä siellä kupissa ettei emäntä vahimgossakaan keskity kahviin vaan häneen.on ne vaan niin ihania!
Meidän seitsemällä kissalla on virikkeitä, ulkoilua ja seuraa niin toisistaan kuin ihmisistäkin kokoajan, mutta kaikkea kivaa välillä kehittelevät:
Ensin yksi kissoita oli erikoistunut availemaan laatikoita ja kaappeja ja kiskomaan ja pudottelemaan kaiken niistä pois. Sitten se opetti sen toisellekin kissalle ja nyt tekevät sitä urakalla yksissä tuumin.
Yhden pikkupäähän ei mahdu ajatustakaan, että hyllyillä tai pöydillä saisi olla mitään. Siinä sitten meneekin astioita aikaslailla (nykyään meillä on kyllä paljon muoviastioita)
Kukkia meillä ei ole...enää...
Yksi pissaili milloin minnekin, kunnes tajusin viedä sen lääkäriin ja pisutulehdushan se.
Yhden erikoisuus on kuopia kuivaruuat kiposta ympäri pöytää.
Kaksi kinaavat aina keskenään, joten pidän niitä erillään toisistaan. Jos en aina huomaa, he pöllyyttävät toisensa melkein kaljuiksi.
Yksi mielenosoituspissailee, jos ei esim. pääse yöksi makuuhuoneeseen.
Hieman tietenkin kulkeutuu kissanhiekkoja jaloissa, karvaa piisaa, ruoka- ja eläinlääkärikulut on melkoiset, välillä on ihan tuskainen huoli, kun joku ei tule huutelemalla heti kotiin, aamuöisin joku joko huutelee meitä hereille tai loikkii päässäni.
Silti en yhdestäkään luopuisi!!
toinen kissoista saa n.jokapäivä tappouhkauksia minulta.tahtoo mennä hermot siihen.esim.jos se tahtoo parvekkeelle tai vain huomiota,niin se raapii parvekkeen oven karmeja.niissä on jo syvät jäljet.neidillä on kyllä raapimispuu jota se myös käyttää mutta se tietää että saa välittömästi huomiota kun iskee kyntensä oven karmeihin.sanotaan ettei kissalle saa huutaa mutta parhaiten tuntuu auttavan kun karjaisee niin että naapuritkin kuulee :).en kyllä koskaan lopettaisi sitä vaikka rasittava onkin.se on mun vauva(7v) :)
Tässä yksi tapaus jo edesmenneeltä kissaherraltani.
Olin juuri saanut isoon kukkaruukuun (n. 1x60cm) istutettua kivat viherkasvit. Ja koska ruukku oli niin iso, se oli siis lattialla. Seuraavana aamuna, kun heräsin oli kissa käynyt ruukun kimppuun - seuraksena suurin osa mullista lattialla, samoin kukat. Ja kissa oli sitten tassuillaan vienyt multaa ihan joka paikkaan. Mukava päivänaloitus. Nyt naurattaa, mutta silloin oli kyllä itku lähellä.
on ilmeisesti kiltti kissa, koska se ei ole koskaan repinyt esim. tapetteja tai sohvia, eikä muistaakseni ole rikkonut mitään. Multaa kaivoi joskus kukkaruukusta, mutta lopetti senkin aika pian. Minä en sietäisi pahoja tihutöitä, mutta en kuitenkaan ensimmäisenä ajattelisi kissan tappamista, vaikka se tuhoja tekisikin. Kaverillani on 3 kissaa, ja ne on opetettu "talon tavoille" esim. eivät mene makuuhuoneeseen tai pöydille (ainakaan ihmisten läsnäollessa :)
mm. repinyt kuntopyörän penkin, katkaissut yhden hands-freen johdon, lyhentänyt huomattavasti kelloradion antennijohtoa, mutta silti on niin ihana ja suloinen etten ikinä luopuis.