Muut ei iltaa yksin vietä

yksinäistä
   
olen parikymppinen nainen ja kärsin yksinäisyydestä, jota on jatkunut jo useita vuosia. masentaa tällanen, kun ainut kaverikin asuu satojen kilometrien päässä, eikä me nähdä kovin usein. ja muutenkin ollaan siten erilaisia, et mä tahtoisin käydä baareissa, mutta hän ei ja mua ärsyttää tollanen nuukahtaminen. tahtosiin päästä elämässä eteenpäin kehittyä ja löytää uusia ystäviä, mutta se tuntuu olevan aina vaan vaikeampaa.kärsin lievästä masennuksesta ja paniikkihäiriöstä, joka rajoittaa elämistä välillä enemmän, välissä on parempiakin jaksoja.

kunpa löytäisin hyvän naispuolisen ystävän, jonka kanssa voisin tehdä kaikkea ja jakaa ajatuksia. miehen löytäminenkin alkais olla ajankohtaista, mutta tuntuu vaikealta löytää samalla aalto pituudella olevaa.kaikki muu tuntuu niin turhalta, kun olo on yksinäinen.
131978
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 13

Vanhimmat

onko sulla s-postiosoitetta? missä asut?

Äänestä

Kauheeta!!!Erotteletko sä ihmiset sukupuolen perusteella?

Äänestä
  • Tuntuu aika ikävältä, varsinkin viikonloppuisin, kun tietää muiden olevan jossakin juhlimassa ja minä katson tv:tä ja poljen kuntopyörää kotona.
    Ainut mukava puoli, mistä usein muistutan itseäni, että kun ei pyydetä mukaan minnekään, niin ei tarvitse juoda tai syödä yli rajojensa.
    Mutta tylsää se yksinäisyys on. Toisaalta, siihen on jo tottunut, kun koko elämäni olen yksin ollut. En tiedä, toisaalta nautin muiden seurasta, mutta olen myös hyvin varuillani ja haavoittuvainen ollessani muiden kanssa tekemisissä.
    Yksinäisyys luo tietynlaista helppoutta ja valinnanvapautta ei tarvitse miettiä toisia ihmisiä tai heidän mielipiteitään, eikä tarvitse olla iloinen, hymyillä, nauraa tyhmille jutuille, olla aktiivinen ja seurallinen.

    Äänestä

Kirkoituksesi oli kuin omasta elämästäni. olen 21-vuotias nainen ja todella yksinäinen. Haluaisin käydä viikonloppuisin baareissa ja juhlia, mutta ei ole ketään kenen kanssa mennä. Ja minulla on myös yksi ystävä joka asuu melkein 100 kilometrin päässä eikä häntä saa baareihin lähtemään.

Äänestä
  • niin missäpäin asustat?

    Äänestä

  • likka kirjoitti:

    niin missäpäin asustat?

    Mä asun Vaasassa.

    Äänestä

kuulostaa täsmälleen siltä mitä mun elämä oli vielä muutama vuosi sitten, asuin yksin, ja ei ollut kavereita, se oli elämäni ankeinta aikaa. sitten kuitenkin yllättäen tapasin nykyisen mieheni, ja yhtäkkiä huomasin olevani keskellä suurta kaveriporukkaa, aina oli jotain menoa tiedossa. minulla ei vieläkään oikeastaan ole omia kavereita, kaikki ovat mieheni kautta tuttuja.

välillä suorastaan kaipaan yksinasumisen hyviä puolia, saisi olla joskus rauhassa :) molemmissa tapauksissa on omat hyvät ja huonot puolet.

aloita vaikka joku uusi harrastus, jossa voit tutustua ihmisiin. en osaa muuta neuvoa, tsemppiä!

Äänestä

on hirveätä kun on hirveän ujo ja sitten paljon asioita mitkä ihmisissä herättää ennakkoluuloja. seksuaalisuus, masennus, syömishäiriö, itsemurhayritys. pelkää tutustua ihmisiin kun ajattelee etteivät he kuitenkaan pidä minusta kun ovat tutustuneet minuun. on niin huono itsetunto että ajattelee ettei kukaan pidä. sitten mieluummin istuu yksin kotona kun luulee ettei kukaan pidä eikä itsestä ole mihinkään.

tuttua tuo sinun kirjoituksesi minullekin.

Äänestä

Mulla aivan sama teidän kanssa, haluaisin mennä ja paljon.. baareihin yms mutta en uskalla/halua mennä yksin. onko turusta toista juttukaverikseni?

Äänestä
  • kerros maili-osoitetta tänne päin.

    Äänestä

  • on! kirjoitti:

    kerros maili-osoitetta tänne päin.

    tuleekohan tää viesti hiukan myöhässä, mut sulle kumminkin kun kysyit, mailini on:

    [email protected]

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


nella kirjoitti:

yksinäistä
   
olen parikymppinen nainen ja kärsin yksinäisyydestä, jota on jatkunut jo useita vuosia. masentaa tällanen, kun ainut kaverikin asuu satojen kilometrien päässä, eikä me nähdä kovin usein. ja muutenkin ollaan siten erilaisia, et mä tahtoisin käydä baareissa, mutta hän ei ja mua ärsyttää tollanen nuukahtaminen. tahtosiin päästä elämässä eteenpäin kehittyä ja löytää uusia ystäviä, mutta se tuntuu olevan aina vaan vaikeampaa.kärsin lievästä masennuksesta ja paniikkihäiriöstä, joka rajoittaa elämistä välillä enemmän, välissä on parempiakin jaksoja.

kunpa löytäisin hyvän naispuolisen ystävän, jonka kanssa voisin tehdä kaikkea ja jakaa ajatuksia. miehen löytäminenkin alkais olla ajankohtaista, mutta tuntuu vaikealta löytää samalla aalto pituudella olevaa.kaikki muu tuntuu niin turhalta, kun olo on yksinäinen.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu