Iltasanomissa uutisoitiin, että yhä suurempi osa lapsista saa masennukseensa lääkitystä, joka lisää itsemurhariskiä. Uutisessa haastateltiin psykiatria joka selitti itsemurhariskin kohoavan toimintakyvyn kohoamisen johdosta, jolloin matala mieliala yhdistettynä korkeaan toimintakykyyn johtaa itsemurhariskin kohoamiseen.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006312631.html
Ilmeisesti nuo puoskarit eivät lue alansa tutkimuskirjallisuutta kovinkaan tarkkaan, koska itsemurhariskin kohoaminen on todistetusti havaittavissa myös täysin terveillä, ei masentuneilla ihmisillä. Aiheesta on saatavilla monia meta-analyyseja, mutta ilmeisesti Iltasanomien asiantuntijaksi pääsemiseen riittää, että psykiatrille on 40 vuotta sitten kerrottu koulutuksessa, että masennuslääkkeiden aiheuttamat itsemurhat johtuvat siitä, että ihminen on tavallaan parantumassa. Tuo selitys on psykiatreille niin mukava, koska sehän tavallaan implikoi, että lääkkeiden aiheuttama parantuminen on itsemurhien syy. Mitään kunnon tutkimusnäyttöä ei väittteen takana luonnollisesti ole. Vai uskooko joku tosiaan, että myös terveillä toimintakyvyn äkillinen kohoaminen tuplaa itsemurhariskin ja riskin väkivaltaiseen käyttäytymiseen?
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5066537/
Todelliset syyt itsetuhoiseen käyttäytymiseen ovat ilmeiset: masennuslääkkeet voivat joskus aiheutta akathisiaa, eli sietämätöntä ahdistusta sekä psykoosia. Ne voivat aiheuttaa väkivaltaisia pakkoajatuksia, jotka pakottavat tekemään asioita, joita ihminen ei muuten tekisi. Alan tutkimus on niin luokattoman vinoutunut rakenteellisen korruption johdosta, että tätä ilmeistä tosiasiaa ei oikeastaan tarvitse psykiatrien piirissä kohdata. Heidän mukaansa lääkkeitä, joiden teho on olematon ja vaikutukset ennalta-arvaamattomia, pitää tyrkyttää jokaiselle vastaantulijalle vauvasta vaarin. Myös aivopestyt vanhemmat saattavat aiheuttaa hirvittäviä ongelmia omille lapsilleen pakottaessaan lapsensa syömään näitä lääkkeitä, jotka pahimmassa tapauksessa tappaa heidät. Vanhemmat tavallaan ovat osallisena kuolemantuottamuksessa, joka tietenkin laitetaan masennuksen piikkiin.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006312631.html
Ilmeisesti nuo puoskarit eivät lue alansa tutkimuskirjallisuutta kovinkaan tarkkaan, koska itsemurhariskin kohoaminen on todistetusti havaittavissa myös täysin terveillä, ei masentuneilla ihmisillä. Aiheesta on saatavilla monia meta-analyyseja, mutta ilmeisesti Iltasanomien asiantuntijaksi pääsemiseen riittää, että psykiatrille on 40 vuotta sitten kerrottu koulutuksessa, että masennuslääkkeiden aiheuttamat itsemurhat johtuvat siitä, että ihminen on tavallaan parantumassa. Tuo selitys on psykiatreille niin mukava, koska sehän tavallaan implikoi, että lääkkeiden aiheuttama parantuminen on itsemurhien syy. Mitään kunnon tutkimusnäyttöä ei väittteen takana luonnollisesti ole. Vai uskooko joku tosiaan, että myös terveillä toimintakyvyn äkillinen kohoaminen tuplaa itsemurhariskin ja riskin väkivaltaiseen käyttäytymiseen?
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5066537/
Todelliset syyt itsetuhoiseen käyttäytymiseen ovat ilmeiset: masennuslääkkeet voivat joskus aiheutta akathisiaa, eli sietämätöntä ahdistusta sekä psykoosia. Ne voivat aiheuttaa väkivaltaisia pakkoajatuksia, jotka pakottavat tekemään asioita, joita ihminen ei muuten tekisi. Alan tutkimus on niin luokattoman vinoutunut rakenteellisen korruption johdosta, että tätä ilmeistä tosiasiaa ei oikeastaan tarvitse psykiatrien piirissä kohdata. Heidän mukaansa lääkkeitä, joiden teho on olematon ja vaikutukset ennalta-arvaamattomia, pitää tyrkyttää jokaiselle vastaantulijalle vauvasta vaarin. Myös aivopestyt vanhemmat saattavat aiheuttaa hirvittäviä ongelmia omille lapsilleen pakottaessaan lapsensa syömään näitä lääkkeitä, jotka pahimmassa tapauksessa tappaa heidät. Vanhemmat tavallaan ovat osallisena kuolemantuottamuksessa, joka tietenkin laitetaan masennuksen piikkiin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Käytin erilaisia lääkkeitä n. 20 vuotta ja koko sen ajan olin itsetuhoinen.
Mielestäni oli helppo yhdistää asia lääkkeisiin koska se alkoi lääkityksen aloitettuani ja
kun pääsin lääkkeistä eroon niin samantien loppui itseni vahingoittaminen.
Minulla oli myös monia lääkkeiden yliannostuksia.
Ehkä ihmisessä on jonkunlainen itsensä vahingoittamisen vietti sisällään ja lääkitykset laukaisevat sen ns. päälle. Lääkkeiden käyttäjistä eivät kuitenkaan kaikki muutu itsetuhoisiksi.
Olisi hyvä jos joku tekisi jonkinlaisen tutkimuksen asiasta koska varmasti tutkittavaa aineistoa eli lääkkeiden käyttäjiä riittää.
Mutta toisaalta tutkimus olisi arkaluontoinen lääkeyhtiöiden kannalta jos sattuisi paljastumaan enemmänkin faktaa mikä tilanne voisi ehkä olla oikeasti.
"Heidän mukaansa lääkkeitä, joiden teho on olematon "
Kaipaa ehkä vähän tarkennusta. Teho on olematon, tarkoittaa että ei placeboa parempi PUOLUEETTOMISSA, siis ei lääketeollisuuden järjestämissä tai sponsoroimissa tutkimuksissa.
Placebo on huikean vahva ilmiö. Sitä on paljon tutkittu, esim, tässä kerrotaan hyvin:
https://www.youtube.com/watch?v=qnIzl0kr_po
Olettaen, että esitetyt tilastot pitävät paikkaansa, on se törkeää miten alaikäisiä myrkytetään roimasti kiihtyvään tahtiin. Miten surullista ja vastenmielistä. Aika tulee psykiatrit ja vastuuttomat vanhemmat tuomitsemaan. Toki, moni vanhempi ei välttämättä tiedä mitä myrkkyjä lapsilleen ovat antaneet aloittaa.
Tuo 'toimintakyvyn parantuminen SSRI:hin liitettyjen itsemurhien takana'-selitys on ihan puutaheinää. Kaikki sen tietävät. Valhe auttaa peittämään todellisuuden.
Jutussa olleen kommentin muoto voisi olla vaikkapa: "– Tätä valhetta toimivana markkinointiviestinä opetettiin minulle lääkäriopinnoissa jo 40 vuotta sitten."
Muutoinkin kyseisen haastateltavan jutut ovat sitä tuttua psykiatrista lööperiä ja psykiatrian markkinointipuhetta.
Ei uutta auringon alla.
Juu ei johdu varmasti kyllä masennuslääkkeissä tehdyt itsemurhat kyllä mistään toimintakyvyn paranemisesta varmaan valtaosin, ellei viitata masennuslääkkeistä kumpuavaan jopa levottomuuden tunteeseen (sisäinen motorinen levottomuus eli akatisia), unettomuuteen, huonon henkisen ja fyysisen olon lisääntymiseen, kiihtyneisyyteen, joka voi toki lisätä "toimeliaisuutta", mistä on terve toimeliaisuuden tunne kaukana kuten esim masennuslääkkeiden puhkaisemassa maanisessa reaktiossa. Sisäinen levottomuus tulee joillekin masennuslääkkeiden seurauksena. Voi jestas sentään tuota lääkärien kaunistelua. No helppo heidän on puhua omalla suullaan lääkkeiden hyödyksi, kun tuskin ovat itse niitä käyttäneet eivätkä ole varmaan hirveästi niitä haastatelleet ketkä itsemurhan ovat lopulta tehneet lääkkeiden vuoksi. Mitä jää sanomatta, on että lääkkeiden toimintamekanismia ei kunnolla ymmärretä, miten muutenkaan ymmärrettäisiin sitten kaikki emotionaalisen tason ja kognitiivisen tason ongelmat lääkkeistä? Siis kaikki vaikutukset mitä potilas voi negatiivisessa mielessäkin kokea lääkkeistä.
HERÄTKÄÄ LÄÄKÄRIT.
Muita syitä minkä epäilisi voivan puhkaista voimakkaita itsemurha-ajatuksia on esim. vieroitusoireet masennuslääkkeistä mitkä on tosi raskaita tai olot lääkevaihdoksissa... Surviving Antidepressants - foorumi ym. vertaisfoorumit masennuslääkevieroittautujille joilla on ongelmia vieroituksessa olisi hyvä palsta varmaan luettavaksi lääkäreille, jotta ymmärtäisivät vieroituksen puhkaiseman toivottomuuden, tuen puutteen ja inhimillisen kärsimyksen, mikä voi viedä merkittävästi kykyä toimia ja pärjätä tai selvitä arjesta. Osalla vaihdeltu lääkkeitä lennossa, lääkitty lääkkeiden haittavaikutuksia ja vieroitusoireita ja voivat kenties huonosti lääkekoktaileillaan ollen epätoivoisia, kenties saaden lääkkeistä samaan aikaan haittaa, mutta kohtaavat myös purkamisen kanssa ongelmaa.
Siellä on lääketieteen kädenjäljet näettävissä, koekaniinien kokemuksissa. Siinä on syy itsemurhiin, lääkkeillä sotketut ihmiset.
Lääkkeillä sotkettu voi tarkoittaa yhtä lailla seksuaalisuuden katoamista (jopa pysyvästi), tunteiden leikkautumista, riippuvaisuutta, aggressiivisten tunteiden nousemista.. Mitä nyt kivoja sellaisia elämää sekoittavia oheisilmiöitä kyseisistä pillereistä voi tulla. Kun aivokemioita sotketaan ja keskuhermostoa ronkitaan lääkkeillä, erityisesti kasvuiässä olevilla nuorilla niin johan siitä voi olla vaikka minkälaista seurauksena. Kun jonkun seksuaaliviettikin on tapettu lääkkeillä, niin voihan sitä vähän sekin jo masentaa.
Muita syitä mistä tulisi mieleen miksi osa päättää päivänsä masennuslääkkeissä on ne kaikki arvaamattomat reaktiot mitä ihmisillä on lääkkeisiin, esim. sekavuuden lisääntyminen (psykoottiset reaktiot ja epätodelliset olot), outo olo lääkkeissä eli ei ole ihan oma itsensä ja kadottaa itsensä ja kenties vielä pitkällä tähtäimellä altistuminen dementialle ynnä muille terveysriskeille, mikä on seurausta näistä loppupeleissä aivoille haitallisista aineista. Spellbinding - tilan vuoksi ihminen ei tajua välttämättä lääkkeissä ollessaan ollenkaan lääkkeiden haitallisia puolia itseensä saatika muutosta negatiiviseen päin. Varsinkaan jos lääkäri aina sanoo, että ei ne voi lääkkeistä johtua.
Siinä hyvät lääkärit, on syitä masennuslääkkeiden itsemurhille. Ja johan se on tiedetty, että alle 25 vuotiailla on tavattu itsetuhoajatusten lisääntymistä tutkimuksissa. (Ihan niinkuin esim akatisian aiheuttamat itsemurhat eivät voisi koskea yli 25 vuotiaita) Paroksetiiniin liittyvä study 329 on kylmäävää luettavaa
Jos on sokea sille, mitä negatiivisia seurauksia lääkkeistä on, niin eihän niitä tietenkään ikinä näe. Kaikkihan on vain potilaan omia mielenterveysongelmia.
Joskus lääkityksen haitat voi olla se viimeinen pisara ihmisen voinnissa.
Siinä on hyvä dokumenttitraileri nuoresta, kuka kuoli masennuslääkkeiden seurauksena, ja siitä voi miettiä mitä syytä ehkä niissä lääkkeissä on ollut, joka sille on altistanut:
https://www.youtube.com/watch?v=1haYwZGcSRY
"Netherworld: The Tragic Consequences of Prescription Pills"