syksyllä toin sisälle ruukkukasveja jotka eivät olisi talvea ulkona hengissä kestäneet. noh, jonku aikaa sitten kävi ilmi, että siellä on joitain pikku tuholaisia, kun yöllä rupesi aina kuulumaan rapinaa... sieltä putosikin sitten tukkimiehentäi. ja niitä löytyi lisää vaikka kuinka paljon. pistin ikkunasta säälimättä pihalle ja niitä on vähän väliä ilmaantunut lisää, äsken juuri laitoin taas yhden ulos. sinnehän ne kaiketi pakkaseen kuolevat, en usko että menisivät horrokseen. oon vähän herkkä tällasissa asioissa, joten kylmää ajatuskin pikku raukkojen kohtalosta... pakastua sinne... mutta en kai voi niitä täällä sisälläkään pitää lämpimiin keleihin asti...! enkä halua että tuhoaisivat kasvini kokonaan, kun ne ovat jo ihan riutuneita muutenkin... no, mitä kunnon buddhalainen tekisi vastaavassa tilanteessa? elättäisikö niitä tukkimiehentäitä, antaisiko asian olla, vai pelastaisiko kasvinsa (aiheuttaisi ötököille kuoleman)? vai mitä ihmettä?
omatunto painaa...
yet i don't see
8686
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Nyt tyntyy siltä että keskustelu on jäänyt koukkuun tähän moraali & karma aiheeseen. Ilmeisesti se siis askarrurttaa monia ja ihan hyvä niin. Mitään yksioikoistoista vastausta näihin kysymyksiin ei käsittääkeni ole, eikä voikaan olla.
Ilmeisesti monia kuitenkin ärsyttää buddhalainen pyrkimys olla vahingoittamatta muita - tätä kaiketi pidetään jotenkin tekopyhänä juttuna. Toisia taas vilpittömästi pohdituttavat kärsimykseen tuottamiseen liittyvät asiat.
Omasta mielestäni moraalinen ja eettinen ratkaisu on aina tehtävä henkilökohtaisella tasolla, kukaan muu ei ratkaisua voi tehdä puolestamme. Ohjeita voi toki noudattaa, mutta ei orjallisesti. Käsittäisin asian niin että halu "oikeaan moraaliseen" toimintaan syntyy kyllä itsestään ihmisen sisältä, mikäli vain omaa itseä on työstetty riittävästi. Myötätuntoharjoitusten, kuten esim. metta bhavanan avulla voi kehittää omassa itsessä asuvaa viisautta sekä myötätuntoa. Harjoittelun tulokset näkyvät kyllä kokemukseni mukaan aika nopeasti ihmisten toiminnassa.
Näkisin myös niin ettei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa toimintaa,vaan monia ja kaikki ne sidoksissa hetkeen, aikaan, paikkaan ja ..."karmaan" tai siihen "todellisuuteen" jossa satumme juuri sillä hetkellä elämään. Relatiivisella tasolla on siis monia totuuksia, absoluuttisella tasolla kutenkin vain absoluuttinen totuus. Nämä keskustelut liikkuvat mielestäni kuitenkin lähinnä relatiivisella tasolla.
Buddhalaisuuden juonihan on siinä että jokainen ottaa itse vastuun itsestään, ajatuksistaan ja teoistaan. Kasvetaan tavallaan henkisesti aikuisiksi ja otetaan todellakin vastuu omista tekemisistä tai tekemästä jättämisistään. Jossain vaiheessa voi joutua vaikean moraalisen päätöksen eteen. Ratkaisumallaja on monia.
Elämä, jossa emme aiheuta minkäänlaista vahinkoa muille elollisille olisi ehkäpä sitä että istuisimme jatkuvasti paikoillamme liikkumatta, syömättä ja hengittämättä. Tämä ei vaikuta kovinkaan realistiselta ajatukselta ainakaan itseni kohdalla, joten jatkan elämääni normaaliin tapaan, pyrkien toimimaan "oikein" niin hyvin kuin näissä olosuhteissa & tällä karmalla varustettuna pystyn. En kanna tästä tämän enempää huolta, mutta pyrin myös elämään niin että olen sovussa oman omantuntoni kanssa. Tässä otan oppia Milarepalta, joka harjoitti budhan oppia omien sanojensa mukaan "ei niikään valaistuakseen vaan siksi että voisi kuolla joutumatta katumaan mitään".
Mikäli tulee kuitenkin mokailtua (ja sitähän satuu) tiedän että se johtuu omasta tietämättömyydestäni, ja niinpä koitan suhtautua omaan taitamattomaan toimintaani myötätunnolla, yrittäen ymmärtää syyt omaan käytökseeni ja koittaen tulevaisuudessa toimia vastaavassa tilanteessa hieman viisaammin. Samalla myötätunnolla koitan suhtautua myös muiden olentojen toimintaan. Tämä on minun ratkaisuni, sinunkin täytyy tehdä omasi.
Buddhalaiset munkit, nunnat, mallikot ja lhamat käyttävät usein paljon aikaa siunatakseen löytämänsä kuolleet olennot. Voi myös meditoida kaiken olevan puolesta, uskoen kaikkien olentojen samanarvoisuuteen.
Tässä taas yksi Buhhismis vaaroista. Olen kuullut, että meditaation harjoitus tekee joistain ihmisistä yli herkän, ja siten aletaan itkee tuollai ötököidenkin perään.
välinpitämätön. kuvittele itsesi ötökän asemaan, varmaan toivoisit (jos osaisit) sinua kohdeltavan hyvin...(?) muista aina että et ole sen arvokkaampi tai arvottomampi kuin se ötökkäkään. ja valta (valta päättää toisen elämästä ja kuolemasta) tuo vastuun. olet myös vastuuton.
Pyh!! typerä ötökkä.
"muista aina että et ole sen arvokkaampi tai arvottomampi kuin se ötökkäkään"
Niin, mutta minä olen isompi.
"valta (valta päättää toisen elämästä ja kuolemasta) tuo vastuun. olet myös vastuuton."
Yksi pikku ötökkä HAH HAH HAH...
"Yksi pikku ötökkä HAH HAH HAH... "
olet myös lapsellinen ja vastenmielinen, kaiken kirjoittamasi perusteella.
Kyläpä minut nyt olematon ötökkä tuomitsee HAH HAH HAH...
Mutta luuletko, että muutun viesteistäsi. Nehän vain naurattaa.
En sääli ötököitä, mutta säälin keskustelun aloitajaa kun hän tuntee niin paljon tuskaa tyhjän tähden.
En silti halua, että kaikkia ötököitä tapettaisiin huvin vuoksi niistä on varmasti hyötyä eliökunnalle.
Minä pyrin vain autamaan keskustelun aloitajaa.
Mihinkäs itse pyrit, haukumalla minua ???
"olet myös lapsellinen ja vastenmielinen, kaiken kirjoittamasi perusteella."
Hah HAH hah HAH joka toisia haukkuu ite on.
Olen myös kuullut, että jotkut tulevat meditaatiosta yliherkäsi varsinkin jos akavat heti hommiin sen jälkeen. Eivätkä pidä rauhallista paussia.
"Hah HAH hah HAH joka toisia haukkuu ite on."
no, niin olenkin, miksi sitä kieltämään. ei ole taitavaa arvostella toisia. mutta otti vaan päähän kun teikä luulee itsestään liikoja. mielestäni olet todellakin yhtä avoton/arvokas kuin joku maan matonen, niin kuin minäkin. vai kuka mielestäsi on päättänyt että et ole? sinäkö olet niin hemmetin suvereeni että voit säädellä luonnonlakeja? phöh...
en luule että viestieni perusteella muutut tuosta mihinkään, olen realistinen. mutta sana on vapaa...
niin ja on minullakin hauskaa sinun viestejäsi lukiessa xD
"mielestäni olet todellakin yhtä avuton/arvokas kuin joku maan matonen, niin kuin minäkin."
"vai kuka mielestäsi on päättänyt että et ole?"
Tässä vastaus:
Minähän sitä niin päätin ja littasin pikku ötökän. HAH HAH HAH :).
TYPERÄT ÖTÖKÄT ;P
Sitten, jos tulee vaivaistasutta-isompi, niin juoksen karkuun, Paitsi jos on haulikko mukana.