Alatko aktivistimummoksi ?

En ala hillua missään turuilla tai toreilla. Kyllä ne jo päiväkodissa aivopesee lapset vihreään aatteeseen ja syyllisyyteen, koulussa jatkuu. Kai joulukin perutaan kokonaan, kun silloin syödään lihaa, vieläpä sian muodossa.

Minähän olen jo ilmastoaktivisti.
Koululakkoilen tunnollisesti joka perjantai.

Sehän olis ihan oikea tempaus mummuilta, mut ehdotan Kiinan hallitsijoille, tai Rysselin Päämajaan. Suomi on niin olemattoman pieni tekijä, kuten EU:sta huomaa 752/13, ja jos noi luvut muuttaisi koko Tellukselle, niin saisiko Suomi edes toisen jalan varpaita oven väliin ?

Juu, on kyllä sellainen vihreä aalto menossa ja lasten aivopesu sillä aallolla, jossa sanotaan, että kouluissa sisäilmaongelma aiheuttaa lapsille nuhaa ja yskää, vaikka se ongelma on ulkoilmassa. Säänvaihtelut ovat vaikuttaneet ihmisiin iät ja ajat.

Mutta menes sanomaan sitä nykyaikana, kuulet kunnias vanhana ihmisenä. Ja sitä viisautta tulee laajalla rintamalla. Kun on tutkittu. Niitä tutkimuksia tulee vaan toinen toisensa perään - jopa niin, että kumoavat toinen toisensa.

Sisäilmoissakin voi olla vikaa onko ilmisistä tullut enemmän allergisia ympäristö vaikutteille, vai oliko ennenkin yhtäpaljon siihen ei kiinnitetty huomioata, luulen että herkkyystaso on ehkä laskenut, omalta kohdalta en huomannu mitään erityistä, nokka on ollut herkkä vuotamaan muttei haittaa.

Mikäli aikomuksena on ruveta harjoittamaan jotain ruokailuohjeistusta, niin en todellakaan ole halukas mukaan.
Ihmiset ovat kaikki erilaisiia, yksi syö yhtä, toinen toista. Ihmisen elimistö ei aina sulata terveellisintäkään ruokaa, jos luonto on iskenyt allergialla tai keliakialla.

Ilmastonmuutokseen jokainen voi tarttua omassa elämässään, Se onkin ainoa tapa, jos halutaan jotain saada aikaan, sillä asennemuutos vaikuttaa sitten aikuisiälläkin ratkaisuihin, joissa ilmastonmuutos on mukana.
Lapsille pitää opettaa kierrätys, kieltää roskaaminen, opettaa vaatteiden ja tavaroiden loppuun asti käyttäminen, eli palata juuri siihen, mistä itse on lähdetty. Pula-ajan lapsina kyllä osattiin purkaa vanhaa ja kutoa uutta, osattiin itse ommella ja yhdistää kaksi vanhaa yhdeksi uudeksi.
Meidön lapsuudessamme ei mesiin heitelty romuja, Muistamme hyvin hokeman: Älä riko luonnon rauhaa, älä parjaa, älä pauhaa. Se oli kirjoitettu tauluihin kävelypolkujen alkuun, ja isojen puistojen porteille. Sen osasimme, ja ohje oli mielessä.
En perehtynyt vielä mummojen filosofiaan, mutta jos tarkoitus on matkustaa näyttämään mieltä ilmastonmuutoksen vuoksi, niin jo se matkustaminen saastuttaa ilmaa ihan turhan päiten. Bussilastilliset mielenosoittajia, eväspaperit nurmikoilla, banderollit roskiksissa, pahvit ja nauhat . . .

Minä kannatan kotikasvatusta, järkeviä keskusteluja ja luontofilmien katselua yhdessä.

Turhaa rojua syntyy kun tuotteet ei kestä, viimeiksi simahti mikroaaltouuni melkein heti takuuajan jälkeen, nätti uuden näköinen ei muuta kuin roskiin, onneksi en heittänyt 30 vuotta vanhaa mikroaaltouunia hukaan vaan otin sen uusio käyttöön vaikkei mikään nätti.
Näitä esimerkejä on, TV on nykyään halpa hyvällä onnella voi kestää pitkääkin tai sitten ei, syy ei kannata korjata jollei ole kalliimpaa mallia.

Aktivistit ilmeisesti luottavat äänekkyyteen ja medianäkyvyyteen sekä uuusimpiin tutkimustuloksiin, tavalliset mummot enemmänkin esimerkin voimaan, kokemukseen ja lempeään puheeseen ruohonjuuritasolla. Meidän sukupolvella on valttikorttina hihassa taito selviytyä niukoista ajoista ja tulla toimeen vähällä. Mutta sitä korttia on turha kovin herkästi vetää esiin, kuka nyt ankeutta haluaisi, varsinkin jos muut elävät kuin pellossa. Pöksyjen paikkaus taitaa olla jo materiaalien takia mahdotonta, mutta annan kyllä aina villasukkien mukana parsimakerän ja olen opettanut nuorille parsintaa.

Turhien pakkausten, muovien, lisäaineiden ja kertakäyttöastioiden välttelyssä mummoilla on tuhannen taalan paikka : tehdään marjakiisseliä kulhoon ostettujen vanukaspikarien sijaan , otetaan metsään eväät voipaperissa ja termarissa, emalimukit juomille, kaikki roskat tietysti tuodaan pois ja kierrätetään. Meillä täällä rannikolla asustaessa ollaan opetettu lapsetkin tajuamaan tuulen voima purjehtiessa, oltu aitiopaikalla Itämeren tilanteen seuraamisessa, koettu mitä hyötyä yhdelläkin aurinkopaneelilla saa aikaan, saatu päivällistarpeet ongella ja jälkkäri saaren metsästä.

Ruokavalinnoissa en minäkään menisi mestaroimaan toisten puolesta, kyseessä on niin monisyiset asiat terveydestä eettisiin valintoihin , käytettävissä olevaan rahaan ja makuasioihin. Suositukset ja tutkimuksetkin saattavat lyödä toisiaan korville . Onko eettisempää syödä lähitilalla tuotettua possua ja maitoa kuin kaukomaista tuotua avokadoa ja kookosmaitoa. Liika nipotus ja ilmastoasian kokoaikainen esilläpito lisää syömishäiriöitä ja ahdistusta. Asioista pitää puhua lasten ikäkauden tasolla, ei vyöryttää liian isoja asioita taakaksi ja hämmennykseksi.

Liikakansoitus on asia, josta puhuisin varoen. Itse olemme isojen ikäluokkien lapsia, saahan sitäkin kuulla, että meitä eläkeläisiä on liikaa ja olemme taakka. Nyt täällä patistellaan nuoria tekemään lapsia, vaikka kaikkialta saa ristiriitaista tietoa ja jopa propagandaa ihmisten aiheuttamasta ilmastokuormituksesta. Kehitysmaiden liikakansoitusta kauhistellaan ja syyttävät sormet osoittelevat. Mutta kenellä on oikeutta sanoa tai valita, kuka meistä on tässä maailmassa liikaa ?