Oviaukkoon hahmot piirtyi

hiljaisina sisään siirtyi
outoon aikaan keskiyöllä
viinileilit roikkui vyöllä.

Tyhjät katseet, kylmät rinnat
kelmeinä näin ihonpinnat
kellastuneet hampaanrisat
kummitusten missikisat.

Jokin tuo ne takaa rajan
ylittävät menneen ajan
hakeutuvat majataloon
lämpimään ja lyhdyn valoon.

Ne houkutteli keinoin kaikin
suostumaan mut viimein saikin
uhraudu en aivan suotta
elää saisin tuhat vuotta.

Viini vahva nousi tukkaan
hulluuteni puhkes kukkaan
noitanaisten matkaan lähden
asukkaaksi uuden tähden.

Tehtävänsä teki viini
heikkous virtas jäseniini
uskoin sanaan velhotarten
parempaa on mua varten.

Kerrankin saan aikaa omaa
vuosituhat pelkkää lomaa
asiani hyvin hoitain
suosikiksi pääsen noitain.

Mun käsiin tarttui kättä viisi
valovuosi ohi kiisi
määränpäässä tähti kumma
pimeä ja aivan tumma.

Tähden pinta täysin kuollut
mustaksi sen tuli nuollut
kylä pelkkä kurja loukko
asukkaina ryysyjoukko.

Kepeistä sen heti näki
sokeaa on kylän väki
orjatyöhön tänne tuotu
ansa sama mulle luotu.

Mä ymmärsin ja ääneen huusin
tahdoton oon uhri uusin
päässytkään en paratiisiin
herkut vaihtui kylmään riisiin.

Öisin täältä katson maata
palata en koskaan saata
kotiin kaipaan aivan suotta
voittaa en voi valovuotta.

Siis taivasta sä öisin tutki
käyttöön ota kaukoputki
nähdä voit munt silloin täällä
itkemässä tähden päällä.