Olen sairastanut vaiketa masennusta niin kauan kuin muistan, peruskoulusta lähtien ja minulle on aina olleet vaikeita ihmissuhteiden ylläpitäminen sekä masennus on tuonut mukanaan myös muista sairauksia kuten syömishäiriöän ja alkoholiongelman, jotka ovat vaihdelleet vuosien aikana.
Työkunnosta olen pitänyt kiinni kynsin ja hampain, muutaman kerran olen joutunut sairaslomaa ottamaan kun tilanne on ollut sietämätön mutta ikävä kyllä asiat eivät ole pysyneet yksityisinä työporukassa josta lähtien olen tehnyt töitä henkisestä kunnosta riippumatta.
Syömishäiriötä minulla on ollut ihan peruskoulusta lähtien, takana ihan osastojaksojakin jotka ovat tuoneet mukanaan myös alkoholismin. En juo työiltoina, mutta vapaapäiville mietin aina että milloin voin juoda. Vaikea masennus on tuonut myös mukanaan ihmissuhdeongelmat. En luota ihmisiin eikä minulla ole nykypäivänä nykyään juurikaan luottoa ihmisiin, myöskään perheenjäseniin joille en uskalla kertoa omista ongelmistani jonka seurauksina monet suhteet ovat katkenneet mm. omaan äitiini. Pelkään että kukaan ei ymmärrä ongelmiania ja niitä vähätellään, kuten on aikoinaan käynyt. Myös suurin osa kaverisuhteista on katkennut tämän asian takia. Ja sen että voimia ei vain yksinkertaisesti ole mihinkään.
Oma henkinen tilanne on sietämätön, minulla ei ole voimia mihinkään ja tämä näkyy aivan kaikessa. Alkoholi tuo hetkellisesti paremman olon kuin myös painon ja syömisten tarkkailu, mutta todellisuudessa en saa aikaiseksi yhtään mitään ja se raastaa oloa. Yritän suunnitella elämääni, mutta henkiset ongelmat tulevat aina tielle. En saa mitään loppuun asti tehtyä.
Olen aikoinaan ollut hoitokontakteissa, mutta eivät ole tuoneet mitään apua. Rehellisesti sanoen tämä tilanne on hyvin kuluttava, suhteet ovat katkenneet moneen läheiseen ja kaveriin tämän takia enkä ole koennut saavani mitään apua julkisessa terveydenhuollossa lukuisista lääkäreistä huolimatta.
Tuntuu jotenkin että koko elämä menee ihan hukkaan, kun olen paininut näiden ongelmien kanssa niin pitkään. Itsetuhoisuutta ei ole, joten sen takia lääkärit eivät myöskään ole ottaneet tosissaan. Olen myös alkanut epäilemään että tämä ei olisi pelkkää vakavaa masennusta, vaan esimerkiksi kaksisuuntaista mielialahäiriöätä mutta minun tapauksessani lääkärit eivät ole suostuneet tekemään mitään muita testejä koska olen kuulemma vaikuttanut liian terveeltä. Mistään lääkityksestä ei ole ollut apua muuhun kuin unettomuuteen.
Työkunnosta olen pitänyt kiinni kynsin ja hampain, muutaman kerran olen joutunut sairaslomaa ottamaan kun tilanne on ollut sietämätön mutta ikävä kyllä asiat eivät ole pysyneet yksityisinä työporukassa josta lähtien olen tehnyt töitä henkisestä kunnosta riippumatta.
Syömishäiriötä minulla on ollut ihan peruskoulusta lähtien, takana ihan osastojaksojakin jotka ovat tuoneet mukanaan myös alkoholismin. En juo työiltoina, mutta vapaapäiville mietin aina että milloin voin juoda. Vaikea masennus on tuonut myös mukanaan ihmissuhdeongelmat. En luota ihmisiin eikä minulla ole nykypäivänä nykyään juurikaan luottoa ihmisiin, myöskään perheenjäseniin joille en uskalla kertoa omista ongelmistani jonka seurauksina monet suhteet ovat katkenneet mm. omaan äitiini. Pelkään että kukaan ei ymmärrä ongelmiania ja niitä vähätellään, kuten on aikoinaan käynyt. Myös suurin osa kaverisuhteista on katkennut tämän asian takia. Ja sen että voimia ei vain yksinkertaisesti ole mihinkään.
Oma henkinen tilanne on sietämätön, minulla ei ole voimia mihinkään ja tämä näkyy aivan kaikessa. Alkoholi tuo hetkellisesti paremman olon kuin myös painon ja syömisten tarkkailu, mutta todellisuudessa en saa aikaiseksi yhtään mitään ja se raastaa oloa. Yritän suunnitella elämääni, mutta henkiset ongelmat tulevat aina tielle. En saa mitään loppuun asti tehtyä.
Olen aikoinaan ollut hoitokontakteissa, mutta eivät ole tuoneet mitään apua. Rehellisesti sanoen tämä tilanne on hyvin kuluttava, suhteet ovat katkenneet moneen läheiseen ja kaveriin tämän takia enkä ole koennut saavani mitään apua julkisessa terveydenhuollossa lukuisista lääkäreistä huolimatta.
Tuntuu jotenkin että koko elämä menee ihan hukkaan, kun olen paininut näiden ongelmien kanssa niin pitkään. Itsetuhoisuutta ei ole, joten sen takia lääkärit eivät myöskään ole ottaneet tosissaan. Olen myös alkanut epäilemään että tämä ei olisi pelkkää vakavaa masennusta, vaan esimerkiksi kaksisuuntaista mielialahäiriöätä mutta minun tapauksessani lääkärit eivät ole suostuneet tekemään mitään muita testejä koska olen kuulemma vaikuttanut liian terveeltä. Mistään lääkityksestä ei ole ollut apua muuhun kuin unettomuuteen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.