Olen kahden lapsen äiti...raskaana...ollaan päädytty aborttiin. Miksi? Sosiaalisista syistä.
En ole ihminen, joka ajattelee ikinä näitä sosiaalisia syitä, mutta nyt olen alkanut ajatella...kun sanon, että ollaan päädytty tähän abortti ratkaisuun, tarkoitan, että olen käynyt lääkärillä, minulla on "tappopilleri" ja aika sairaalaan. MUTTA..olemme vaihtaneet mielipidettä jo noin sata kertaa tässäkin välissä.
Olen itkenyt asiaa viimeiset viikot, vain töissä saan hengähdettyä, kun en kerkeä ajattelemaan, mutta muuten olen henkisesti kuollut tämän asian kanssa...olen niin surullinen, mutta kun on se toinenkin puoli, järkevä puoli...ja sitten on tämä äitelä puoli, joka ei ikimaailmassa ymmärrä aborttia ja jonka sydän vuotaa verta tämän asian takia...pelkäänkin, että selviänkö ikinä tästä...kertokaa..te inhimilliset ihmiset, jotka olette päätyneet järkiratkaisuun, te ihmiset , jotka olette surrut lastanne..mutta mahdolliset vaihtoehdot ovat vähissä..loppuuko suru ikinä? Entä ahdistus ja syyllisyys...kaipaisin todella ulkopuolista tietoa tästä..kiitos!
En ole ihminen, joka ajattelee ikinä näitä sosiaalisia syitä, mutta nyt olen alkanut ajatella...kun sanon, että ollaan päädytty tähän abortti ratkaisuun, tarkoitan, että olen käynyt lääkärillä, minulla on "tappopilleri" ja aika sairaalaan. MUTTA..olemme vaihtaneet mielipidettä jo noin sata kertaa tässäkin välissä.
Olen itkenyt asiaa viimeiset viikot, vain töissä saan hengähdettyä, kun en kerkeä ajattelemaan, mutta muuten olen henkisesti kuollut tämän asian kanssa...olen niin surullinen, mutta kun on se toinenkin puoli, järkevä puoli...ja sitten on tämä äitelä puoli, joka ei ikimaailmassa ymmärrä aborttia ja jonka sydän vuotaa verta tämän asian takia...pelkäänkin, että selviänkö ikinä tästä...kertokaa..te inhimilliset ihmiset, jotka olette päätyneet järkiratkaisuun, te ihmiset , jotka olette surrut lastanne..mutta mahdolliset vaihtoehdot ovat vähissä..loppuuko suru ikinä? Entä ahdistus ja syyllisyys...kaipaisin todella ulkopuolista tietoa tästä..kiitos!
Vastaukset 14
Vanhimmat
.. luota omaan tuntoosi. Joudut kuitenkin itse elämään sen tuntemuksen kanssa. Kyllä lapselle adoptioperhe löytyy, uskon.
Vaakakupissa on hyötynäkyökulma ja omatuntosi. Raha tulee ja menee, työt vaihtuu tms, mutta oma tuntosi sinulla on seurana kaikkialle. Abortin tehneillä useilla on vielä jopa kymmenien vuosien jälkeen voimakkaita psyykkisiä ongelmia abortin vuoksi. Lisäksi hyvin helposti uudestaan ja uudestaan jää miettimään, kuinka lapsi olisi nyt 3 vuotta, leikkisi ja olisi siinä.
Vaikka abortti on teknisesti helpohko suorittaa tänä päivänä, ei se tee tunteiden kanssa elämistä yhtään helpommaksi. Varsinkin kun olet hoivannut aikaisempia lapsiasi ja äidilliset tunteesi ovat olleet käytössä.
Rakastavan äidin sekä isän luonteeseen kuuuluu lapsen suojeleminen ja rakastaminen. Ne ovat ihmisluontoon sisäänrakennettuja. Uskon, että ihmisen mieli loppuun asti tappelee aborttia vastaan. Samoin kuin kohdussa oleva lapsi kirjaimellisesti tappelee henkensä puolesta abortin aikana.
Eli sanoisin, että älä mieti näitä raha tai käytännön järjestelyitä liikaa, vaan säilytä omatuntosi tässä asiassa, sillä olethan tämän vielä syntymättömän lapsen äiti. Ja elämällä on tapana järjestyä.
Jos yhtään epäröit niin älä tee.Abortista täytyy olla varma.
Itse olen myös kahden alle 3v.lapsen äiti, alle kolmekymppinen, naimisissa, vakituinen työpaikka on, opiskelen työn ohessa jne. Tulin raskaaksi ehkäisystä huolimatta ja ensimmäinen reaktioni oli: teen abortin. Syitä on monia mm. oma jaksamiseni lasten, työn ja opiskelujen kanssa. Olen ehkä itsekäs, mutta haluan nyt saada vihdoinkin opinnot loppuun. Kaikkien näiden asioiden hoitaminen yhtä aikaa ajaisi minut varmasti romahduksen partaalle. Lääkärikäynnillä alkoi kuitenkin mieli muuttua ja pyysin parin viikon harkinta-aikaa. Mieleni muuttui monta kertaa päivässä. Loppujen lopuksi kuitenkin päädyin aborttiin ja menin sairaalaan kaavintaan. Vielä sairaalassa itku tuli, kun muistelin edellistä kertaani siellä. Synnytin nuoremman lapseni samassa paikassa. Mietin, tulenko koskaan antamaan itselleni anteeksi, kun tapan oman lapseni. Nyt abortista on n. 2½ viikkoa. Ihme ja kumma, hetkeäkään en ole aborttia katunut enkä siitä painajaisia nähnyt. Ennen aborttia kyllä näin unia syntymättömästä lapsesta. Abortti on julmaa enkä olisi toivonut koskaan sitä joutuvani tekemään, mutta tähän elämäntilanteeseen se oli nyt meille sopivin ratkaisu. Haluan toki vielä lapsia lisää myöhemmin, mutta olen myös tietoinen siitä tosiasiasta, etten ehkä enää koskaan saa lapsia. Sitten tyydyn kohtalooni ja olen iloinen jo meille siunatusta kahdesta ihanasta lapsestani. (niin, keskenmenokin on koettu...)
Ennen aborttia olin todella hermostunut ja ehkä myös ahdistunut. Olihan minun tehtävä pian suuri ratkaisu. Nyt olen suorastaan helpottunut. En usko, että tämä tekoni tulee minua vaivaamaan kovinkaan paljon tulevaisuudessa. En ole tunteeton ihminen. Joskus vain on tehtävä näitä kiperiä ratkaisuja ja elettävä niiden mukaan. Joka tapauksessa, mieti tarkkaan, mitä todella haluat. Uskon kuitenkin, että mikäli päädyt aborttiin, selviät siitä kyllä hyvin myös henkisesti, jos vain otat sen asenteen, että näin oli nyt tehtävä.
Kiitos teille vastauksista. Kaikki olivat tervetulleita=)
En todellakaan ole yksin tässä tilanteessa vaan minulla on apuna mies, joka vaihtaa kanssani mielipidettä joka toinen päivä. Nyt aika loppuu kesken ja tiistaina..."tappopilleri"..olen surrut jo tätä päätöstä muutaman viikon, eikä enää pelkkä ajatus saa itkua tulvimaan, vaan lähinnä on aika neutraali olo..luulen vain, että romahdan itse toimenpiteen jälkeen.
Kaiken lopullisuus ja se, että en voi laittaa lasta "odottamaan" parempaa hetkeä syö minut rikki..se,että kun näin sen maailman ihanimman ja kauneimman pienen vauvan masussani ja se miten ikinä voin luopua siitä tai toipua päätöksestämme....toivon, että se todella on mahdollista. Lisää lapsia tähän perheeseen ei enää tule..en edelleenkään voi ymmärtää aborttia ja se, että teen sen itse !!!???? en voisi enää kuvitellakaan lisää, kerran alamme leikkiä "jumalaa" ja päätämme kenen on oikeus tänne syntyä ja kenen ei...Tänään piti tehdä lopullinen päätös..miehen osalta se oli abortti..minä en enää halua...jotenkin olen valmis vaikka mihin ennen sitä...mutta ehkä näin piti käydä...(en vaan jaksa uskoa) Hyvää yötä kaikille ja toivon, ettei kukaan joudu samaiseen tilanteeseen:(
Olet vaikean ratkaisun edessä. Kannattaa miettiä tarkkaan, mutta jos päädyt aborttiin, kyllä siitä toipuu.
Sinulla on omat, hyvät syysi tehdä abortti eikä niitä ymmärrä kukaan muu. KESKUSTELUAPU SAATTAISI SILTI OLLA TARPEEN.
Itselleni tehtiin abortti parikymmentä vuotta sitten, kun olin kypsymätön tytönraakile, enkä todellakaan olisi voinut ottaa vastuuta ihmiselämästä, kun lapsen isänkin kanssa meni välit poikki.
Katunut en ole oikeastaan kertaakaan, joskus ajattelen, minkä ikäinen lapseni olisi nyt, mutta mitään syyllisyydentuntoja asia ei edelleenkään minussa herätä.
Se oli ainoa ratkaisu juuri minulle ja juuri silloin.
Sen takia todella raivostuttaa kun lukee täällä kommentteja tyyliin: "ainahan voi antaa lapsesa adoptoitavaksi, sijaisperheeseen jne"
Mutta kysymys oli minun omasta kehostani ja en todellakaan halunnut käydä läpi odotusta ja synnytystä vain sen takia, että antaisin lapseni pois.
Syyttäköt itsekkääksi, minua ei sellaisilla puheilla voi haavoittaa.
Onkohan kukaan koskaan muuten laskenut, paljonko lapsia syntyisi esim Suomeen, jos kukaan ei tekisi aborttia; osa varmasti pitäisi lapsensa,osa inhoaisi pakolla synnytettyä lastaan ja antaisi sen näkyä, mutta entä se suuri joukko, joka luopuisi lapsestaan, mihin heidät todella sijoitettaisiin??
Sijaisperheistä on jatkuva pula, eikä adoptiovanhemmiksi haluaviakaan varmaan joka vuosi löydy tuhansia....ehkä nämä abortinvastustajat olisivat valmiita adoptoimaan vaikka kymmenkunta lasta per vuosi.
... niin Suomessa olisi kutakuinkin noin 500 000 ihmistä enemmän tällä hetkellä. Vanhimmat olisivat noin 30 vuoden ikäisiä ja heillä olisi jo omat lapsensakin.
Suomssa ikärakenne menee kokoajan hullunkurisempaan suuntaan. Vanha väestönosa kasvaa kokoajan ja työikäisistä rupeaa olemaan pulaa. Sukupolven vaihdoksista puhutaan monessa yrityksessä, mutta kun ei ole sitä seuraavaan sukupolvea.
Jos nuo 500 000 ihmistä olisi nyt tässä, ei meillä olisi tällaista ongelmaa, vaan 30 vuotiaita työikäisiä ihmisiä olisi tekemässä työtä ja maksamassa veroja, sekä hoitamassa myös vanhuksia.
Ja kyllähän se ihmisiä rauhottaisi, kun esim holtittomasta yhden illan jutusta joutuisi vastuullisesti kantamaan (sekä isä että äiti) vastuunsa. Tämä korottaisi kansakunnan moraalia ja vastuuta.
... niin ehkä suomessa syntyisi noin 8000 lasta enemmän vuosittain, sillä jos abortteja on noin 10 000 vuosittan, joista ehkä noin 2000 menehtyisi keskenmenoon.
Voisi kuitenkin olettaa, että näistä ehkä noin puolet pitäisi lapsensa, ja loput sitten menisivät adoptioon. Näin voisin kuvitella.
Mutta kuitenkin, koska lapsen synnyttäminen kuitenkin hieman vakavoittaa ihmisiä, niin lopulta varmaan kuitenkin noin 2000 lasta jäisi kokonaan laittamatta alulle.
Joten lopulta noin 2000 lasta pitäisi adoptoida. Ei varmaan ketään rassaisi moinen vastuu.
Ja tuoko lisäisi lasten hyvinvointia? Jeesustelusi lomassa voisit keksiä jonkun tilastoista tai raamatusta revityn vastauksen senkin ongelman ratkasuun.
Vastaukseni oli hieman oftpopic ja kirjoittelin tuon seuraavan vastauksen.
Mutta aika lovi meillä on tuossa 30-kymppisten ja sitä nuorempien ikärakenteessa.
Olen surrut lastani jo yli puolenkymmentä vuotta. Lapsen äiti ei lasta halunnut vaikka ulkoiset asiat olivat kunnossa. Erosimme. Abortista jäi kuolemansuru. Suru muuttaa ihmistä.
Ei kysymys kuitenkaan ole siitä, mitä tunnemme tai emme tunne. Ei kysymys ole surustamme tai välinpitämättömyydestämme. Ei ole kyse siitä selviämmekö surumme ja tekojemme kanssa.
On kyse lapsen elämästä ja kuolemasta.
jos ennestään lapsia, ei varmasti kannata edes ajatella abortin tekemistä...taloudellisesti kaikilla on aina vaikeeaa jossain vaiheessa elämässä, ellei ole syntynyt kultalusikka suuhun...eli älä hyvä äiti tee aborttia.
Siis äiti olen minäkin ja silti päädyin aborttiin, joka tehtiin tänään. Tilanne samankaltainen kuin aapeelläkin. Enkä ymmärrä miten jo olemassa oleva äitiys vaikuttaa abortti päätökseen.
Abortin tekeminen on ihmiselle vaikea asia, vaikka toimenpiteistä on pyritty tekemään nyky-yhteiskunnassa mahdollisimman helppoja.
Kun ihmiset ovat vieraantuneet todellisuudesta, (jolta on helppo sulkea silmänsa) on ainoa omaatuntoamme vaivaava asia vain valinnan vaikeus.
Eiväthän ne ole omat käteni, jotka lopettavat syntymättömän lapseni elämän, enhän minä edes näe häntä, en näe miten hänen käy. Kun ne eivät ole omat käteni.
Tämä kaikki on seurausta lääketieteen ihmeellisestä, steriilistä maailmasta. Siitä ihmeestä, että kuolleitamme emme kohtaa, emme syntymättömiämme, emme vanhuksiamme.
Emmehän me edes tapa itse ruokaamme.
Kaikki on valmiina. Ei tarvitse kokea kuolemaa läsnä. Surullista, että se helpottaa elämäämme ja kovettaa sydämemme.
Tarkoitukseni ei ole loukata, ei syyttää, kuuntele vain sydäntäsi, niin tiedät, mitä yritän sanoa.