Sukuni on lähtöisin Italiasta. Vaikka suku on asunut suomessa jo 1600-luvulta lähtien, puhun yhä käsilläni ja tämä aiheuttaa usein väärnkäsityksiä. Saatan myös innostua selittäessäni jotain asiaa. Olen kuitenkin ihan suomalaisen näköinen, tummat henkilöt ovat siellä toisessa sukuhaarassa. Pitäisikö asia kertoa heti kättelyssä? Eristäytyminnen ei oikein sovi luoteenseeni.
italialainen temperamentti
Anonyymi
21929
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Googletin "italialainen temperamentti" ja löysin tämän ketjun. Minunkin sukuni on Italiasta lähtöisin isän puolelta. He ovat 1800-luvulla tulleet suomeen. Niin siis itsellä tismalleen sama juttu, että puhun käsilläni (tällaisia puhujia kutsutaan jenkeissä nimellä "illustrator" ja tämän lisäksi olen erittäin temperamenttinen ja luonteeni on hyvin erikoinen. Minussa on kolme puolta: Hiljainen "nörttipuoli", hassutteleva ja rento puoli, sekä puoli jota kukaan ei toivo saavansa minussa esiin. Tämän lisäksi olen huomannut että Italiassa valmistetut vaatteet istuvat päälläni hyvin. Voiko sukujuuret vaikuttaa näin paljon geeniperimään? Isän puolelta kaikki sukulaiset ovat minun kaltaisiani, siellä on koko ajan jotain draamaa, lisäksi yksi itsemurha on ollut. Silloin kun värjäsin hiuksiani mustiksi, minulle sanottiin että näytän italialaiselta. Mutta minäkin olen vaalea ja suomalaisen näköinen muuten, ainut että kasvonpiirteeni ovat kuulemma "eksoottisen näköiset". Isäni on tosi äkkipikainen luonne minun tavoin ja olemme ottaneet paljon yhteen, toisaalta olemme muutoin parhaat kaverit. Huumori on kieroutunutta kummallakin. Rakastan pastaa, pizzaa ja tummapaahtoista kahvia sekä suklaajäätelöä. Olen tosi herkkä, mutta toisaalta saatan olla myös hyvin kylmä ja häikäilemätön sekä ilkeä.
Minulla on sama juttu. Sukuni on lähtöisin Italiasta ja välillä tuntuu että olen täysin kuin eri planeetalta verrattuna muihin.