Mitä on toivoton ihastuminen? Sitä kun en voi saada sitä ihanaa miestä johon olen ihastunut korviani myöten. Pelkkä tämän miehen näkeminen saa pasmani sekaisin ja hänen seurassaan olen aivan hassu.
Meillä on ollut "vispilänkauppaa" muutaman kerran tässä talven aikana, jolloin hullaannuin täysin tähän mieheen, myös hänen käytöksensä (sanat, kosketukset) viittasi siihen että hän pitää minusta. Kuitenkaan meidän välillä ei voi olla mitään hänen elämäntilanteestaan johtuen. Ymmärrän sen ja on hyvä kun hän itsekin myöntää sen rehellisesti. En vain saa häntä pois mielestäni vaikka kuinka yritän. Viimeisin keinoni on olla puhumatta hänen kanssaan lainkaan, jolloin ihastumiseni ei ehkä syvene kun en saa oltua hänen lähellään. Näköjään tämäkään ei onnistu, sillä törmäsin häneen eilen illalla. Emme kuitenkaan jutelleet, sillä tervehdin häntä viileästi ja sen jälkeen keskitin huomioni kaikkeen muuhun mahdolliseen. Nyt mieleni myllertää taas pahasti. Ainoa hyvä puoli asiassa on että näemme harvoin, ehkä reilun kuukauden välein.
Siis millä tavalla tästä hullusta ihastumisesta pääsee eroon? Puhumattomuuskaan ei näytä auttavan kun sekoan hänen näkemisestään.
Meillä on ollut "vispilänkauppaa" muutaman kerran tässä talven aikana, jolloin hullaannuin täysin tähän mieheen, myös hänen käytöksensä (sanat, kosketukset) viittasi siihen että hän pitää minusta. Kuitenkaan meidän välillä ei voi olla mitään hänen elämäntilanteestaan johtuen. Ymmärrän sen ja on hyvä kun hän itsekin myöntää sen rehellisesti. En vain saa häntä pois mielestäni vaikka kuinka yritän. Viimeisin keinoni on olla puhumatta hänen kanssaan lainkaan, jolloin ihastumiseni ei ehkä syvene kun en saa oltua hänen lähellään. Näköjään tämäkään ei onnistu, sillä törmäsin häneen eilen illalla. Emme kuitenkaan jutelleet, sillä tervehdin häntä viileästi ja sen jälkeen keskitin huomioni kaikkeen muuhun mahdolliseen. Nyt mieleni myllertää taas pahasti. Ainoa hyvä puoli asiassa on että näemme harvoin, ehkä reilun kuukauden välein.
Siis millä tavalla tästä hullusta ihastumisesta pääsee eroon? Puhumattomuuskaan ei näytä auttavan kun sekoan hänen näkemisestään.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hei toivoton ihastuja, olen itse samassa tilanteessa. Olen ihastunut ja niin on kaverikin mutta hänen elämäntilanteensa on sellainen että emme voi julkisesti asiaa viedä eteenpäin emmekä esiintyä missään yhdessä. Vielä emme ole myöskään olleet yhdessä salaisesti, vaikka siitäkin on keskusteltu. Itse olen miettinyt asiaa paljon ja todennut että vaikka kuinka asia ehkä sitten joskus satuttaakin niin haluan elää ja haluan tuoda sen esille että hän on minulle tärkeä ja ajattelen häntä jatkuvasti. Olen tullut siihen tulokseen että aion nauttia tästä hetkestä, se suhde pitää tuottaa molemmille vain iloa ja energiaa ja unohtaa se että joskus siitä tulee myös tuskaa. Tiedän että joku sanoisi että hullu ! siitä ei seuraa muuta kuin vaikeuksia! Mutta minä olen päättänyt elää ja kantaa sitten ne vaikeudet myöhemmin, kyllä minun tunteillanikin on oikeus olla olemassa ja siksi haluan niitä arvostaa koska ne tulivat täysin odottamatta ja niin voimakkaina että en olisi ikinä uskonut. Kysymykseesi millä tavalla ihastumisesta pääsee eroon, en voi vastata muuta kuin että aika ratkaisee sen jollakin tavalla. Joko tunteesi haihtuvat kun vastatunnetta ei tule enää tai jotain muuta merkittävää tapahtuu. Mutta eihän me niin voida elää että me vain pelätään sitä mitä sitten joskus tulee !!! Ainakaan minun mielestäni. Olen ehkä saanut juuri tästä ihastumisesta mielestäni niin paljon rohkeutta omaan elämääni ja kaipuuta siihen että mitä sen elämän meille sitten pitäisi oikein antaa ! Pitääkö siinä vanhassa koska se on totuttua vai voiko haaveilla jostakin muustakin, enemmästä ?? Helppoa vastausta ei ole. Toivon sinulle jaksamista, nämä asiat voivat panna pään täysin pyörälle.
oikeus nauttia ja unohtaa kaikki tuleva tuska, niin omakohtainen tuskasi kuin sekin, jota ilmeisesti tulisitte tuottamaan muille osallisille. Itsekkyys kunniaan taas kerran!!
Joskus on hyvä unohtaa tuon paskan jauhaminen, että on oikeus nauttia, kokea ja saada. Ehkä vähän rauhoittaisi tilannetta, jos työnnät turhan romantiikan syrjään ja ihan realistisesti mietit elämää eteenpäin. Ilmeisesti sun ihastuksen kohde on varattu? Hänellä on paljon enemmän menetettävää kuin sulla, joka juuri hänet tietenkin haluat. Arki se tulee suhteeseen kuin suhteeseen, toisen ihmisen takia on turha uhrata omaa suhdettaan, samat kaavat ja kulumat siihen uuteenkiin rakkauteen tulee ajan kanssa. Etsi vapaa ihminen ja lakkaa tuijottamasta omaan napaasi.
Itse olen varattu ja ollut tuossa asemassa, että mieli teki jotain muuta. Meni lähes vuosi, että todellakin pääsin siitä kiusauksesta yli ja nyt voin sanoa, että se tosiaan kannatti. Turha aloittaa uudestaan jonkun kanssa pelkän alkuhuuman vuoksi. Jokainen päättäkööt omat asiansa, mutta tuo "salainen" söhlääminen on naurettavaa ja loppujen lopuksi taitaisi satuttaa eniten sua itseäsi.
Minun kohdallani tämä mies ei ole enää varattu. Silloin kun tapasimme ensimmäisen kerran, oli hän jo eronnut mutta hänellä yhä on "tilanne päällä" eli tunteita on exää kohtaan ja asioita ei ole kai selvitetty kunnolla. En tiedä kuinka kauan se jatkuu ja usein mietin että heidän kannattaisi selvittää asiat jos heidän olisikin sitten mahdollista jatkaa yhdessä. Ennemminkin jään ilman ihastustani kuin otan monien ihmisten vihat niskaani. Ihastukseni on rehellisesti sanonut ettei pysty etenemään mihinkään suuntaan ja ymmärrän sen täysin.
En vain pysty unohtamaan hänen seurassaan viettämääni aikaa vaikka pitäisikin. En halua olla vain korvike tai itsetunnon kohotus tuossa tilanteessa niin kuin monesti käy, jos säntää suhteeseen vastaeronneen kanssa. Jatkan samalla linjalla kuin eilen, siis en aio joutua hänen seuraansa missään tilanteessa.
on jo vapaa käytännössä, niin odota rauhassa. Ei kannata tosiaan mennä siihen väliin, jos miehen tunteet on edelleen sekaisin ja hän haahuilee itsensä kanssa. Eron jälkeen ihminen tarvitsee aikaa huomatakseen, että selviää ilman sitä toistakin ja vasta sen jälkeen on todella vapautunut katsomaan vakavissaan ympärilleen. Malttia siis vain sulle, ymmärrän, että olet vaikeassa välissä.
Sun on turha elätellä toiveita tuossa tilanteessa, kun et voi tietää mihin lopputulokseen sun ihastus päätyy asioita miettiessään ja onko vanha suhde todellakin lopullisesti kuopattu. Yritä keksiä itsellesi mukavaa ajankulua, elämästä kuluu kaikki ilo, jos keskityt vain odottamaan/välttelemään yhtä ihmistä. On vaikeaa irrottautua tuollaisesta tilanteesta, mutta yritä kuvitella, että jos teidän on tarkoitus vielä olla yhdessä niin siihen ei muutama kuukausi hetkauta suuntaan eikä toiseen. Siihen saakka pidät itsesi virkeänä keksimälä muuta ajateltavaa. Vaikeata se on, tiedän...
Kylläpä kuulostat katkeralta ja kyyniseltä ! Ilmeisesti et kuitenkaan ole niin onnellinen kuin väität olevasi. Muistuttaisin myös siitä että jokainen tilanne on kuitenkin erilainen, taustat ja syyt voivat olla erilaisia ja vaikuttavat siihen miten tilanne etenee. Toivottavasti nyt sitten olet onnellinen nykyisessä suhteessasi !
Ei tuota tilannetta voi vielä sanoa "toivottomaksi". Itse ihastuin kolmisen vuotta sitten erääseen mieheen. Sillä tiellä olen edelleenkin. Ajan myötä ihastuminnen syveni salaiseksi rakkaudeksi.
Viime kesänä uskaltauduin kysymään hänen tunteistaan: "On yks toinen". Se murskasi hauraat haaveeni, mutta rakkaus jäi. Mies on kuin ei tuntisi.
Sitä on toivoton ihastuminen.
Mutta aina kannattaa yrittää, luovuttaminen ei ainakaan auta ketään. Parempaa neuvoa en osaa antaa tuntematta sinua. Ole vain oma itsesi.