En näe elämässä enää mitään elämisen arvoista

Oon ollu masentunut jo kohta viimeiset 14-vuotta ja masennus on mennyt vain entistä pahemmaksi kun nainenkin jätti, ei kiinnosta mitkään harrastukset eikä nähdä niitä harvoja kavereitakaan. En pysty hoitamaan edes mitään omia asioita. Niin ja ikää on kohta se 31-vuotta ettei tää masennus tule koskaan loppumaan minkään terapian, lääkkeiden tai muunkaan kriisiavun avulla. Se on varma asia se.

Lähinnä miettii vain että missä olis lähin kallionleikkaus johon vois täräyttää autolla täysillä että pääsis tästä paskasta lopullisesti pois. Kunpa oliskin munaa siihen mut ei vanhempien takia ilkene tehdä sitä.

MasentunutMies
15261
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 15

Vanhimmat

Myös se on todella huono merkki ettei enää kiinnosta edes ne asiat jotka on joskus kiinnostanu.

Äänestä

Olet juuri nyt tuplamasentunut. Eli kärsit siitä 14-vuotisesta masennuksestasi ja jätetyksi tulemisen takia normaalina reaktiona menetykseen tulleesta masennuksesta. Joten toivottavasti se jätetyksi tulemisesta aiheutunut masennus helpottaa kun pikkuhiljaa toivut ja löydät uuden naisen.

Vaikeaa masennusta on kahta tyyppiä eli kroonista ja toistuvaa. Sulla on krooninen masennus ja minulla myös. Olen 22-vuotias nainen ja minulla on ollut tällaista puolet iästä. Täytyy sanoa, että mieluummin olen tällainen kuin että saisin jotain kummallisia toipumiskausia, yrittäisin taas ja sitten tippuisin pohjalle uudelleen ja uudelleen.

Joo, lääkkeet eivät auta vaan pahentavat oloa ainakin pitkällä tähtäimellä, kuten mikä tahansa aivojen varomaton sörkkiminen. Terapian auttavuus riippuu työntekijästä... ja siitä kuinka töykeästi hänet on opetettu "potilaita" kohtelemaan. On ihmisiä jotka osaavat minun mielestäni keskustella sellaisella tavalla joka helpottaa oloa. Heitä vain on harvassa, ja heidät saa aika helposti koulutettua siitä pois.

Kroonisen masennuksen ikävä juttu on se, että lapsuudessa tai elämässä tai geeneissä on mennyt sillä tavalla jotain pieleen, että sen kanssa saa vaan tottua elämään loppuelämänsä. Tällä hetkellä itse teen joka päivä kaikkeni, että olo pysyisi siedettävänä. Auttaisiko virtuaalihalaus edes ihan pikkuisen?

Äänestä
  • Onhan se tietty mukava että joku edes yrittää ymmärtää. En vaan tiedä tulenko enää nousemaan tästä kuilusta millään tavalla missä nyt olen. Tuntuu että ihan mahdotonta löytää enää seuraakaan jos ei saa itseään henkisesti siihen kuntoon että jaksaisi hoitaa edes pakollisia arjen velvollisuuksia. Tällä hetkellä ne nyt on lähinnä pitää koti siedettävässä kunnossa ja kyetä käymään edes kaupassa. Ei ole varmaan enää kaukana sekään että joutuisin johonkin laitokseen ensimmäistä kertaa elämässäni jos kukaan ei olisi pitämässä huolta että saan edes ruokaa.

    Aloittaja

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Onhan se tietty mukava että joku edes yrittää ymmärtää. En vaan tiedä tulenko enää nousemaan tästä kuilusta millään tavalla missä nyt olen. Tuntuu että ihan mahdotonta löytää enää seuraakaan jos ei saa itseään henkisesti siihen kuntoon että jaksaisi hoitaa edes pakollisia arjen velvollisuuksia. Tällä hetkellä ne nyt on lähinnä pitää koti siedettävässä kunnossa ja kyetä käymään edes kaupassa. Ei ole varmaan enää kaukana sekään että joutuisin johonkin laitokseen ensimmäistä kertaa elämässäni jos kukaan ei olisi pitämässä huolta että saan edes ruokaa.

    Aloittaja

    Et ole ainoa jolla noita ongelmia on. Hyvä, että sinusta pidetään edes vähän huolta. Jos unelmana on tyttöystävä ja oot päättänyt olla satuttamatta itseäsi, niin ainoa järkevä vaihtoehto on yrittää päästä siihen kuntoon, että arkiaskareet onnistuvat. Tässä maailmassa on kuitenkin paljon yksinäisiä naisia, joista jollekulle voit olla hänen elämänsä mies, jos vaan valitset olla sitä. Yritä vaan tällä kertaa löytää tarpeeksi ihana nainen, että juttu kestää. Tsemppiä!

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Et ole ainoa jolla noita ongelmia on. Hyvä, että sinusta pidetään edes vähän huolta. Jos unelmana on tyttöystävä ja oot päättänyt olla satuttamatta itseäsi, niin ainoa järkevä vaihtoehto on yrittää päästä siihen kuntoon, että arkiaskareet onnistuvat. Tässä maailmassa on kuitenkin paljon yksinäisiä naisia, joista jollekulle voit olla hänen elämänsä mies, jos vaan valitset olla sitä. Yritä vaan tällä kertaa löytää tarpeeksi ihana nainen, että juttu kestää. Tsemppiä!

    Kaikki nuo on nyt niin kaukaisia asioita että itsemurha tai laitokseen sulkeminen pysyvästi on paljon lähempänä. Kohta jaksa nousta enää edes sängystä ylös kun masentaa liikaa.

    MasentunutMies

    Äänestä

Olin noissa ajatuksissa nelikymppisenä. Syy oli harrastusten menettäminen, olin aikoinaan hyvä urheilia.
Tapahtu monia onnettotomuuksia, urheilu loppui jotka oli mulle tärkeitä, painoni oli silloin 78-80kg. Urheilin monipuolisesti, mulla oli urheilumuotoja paljon.
Pyöräily, punttisali, lentopallo, koripallo, sulkapallo, uinti, hiihto, autourheilu. Tuli päivä kun tiedostin asiani kun kivuilta pääsin, alkoi alamäki ja kävely viina ja kaljakauppaan. Sain tuntea mitä oli elämä ilman harrastuksia. Kahdesta työpaikasta sain juomisenitakia lopputilin.
Ennen asuin omassa omakotitalossa, nyt kerrostalossa vuokralla, poltan tupakkaakin liianpaljon josta sain diagsoonin keuhkoahtauma. Nyt painan 115kg eikä valoa elämässäni, itsehän mun pitäis ottaa itseäni niskasta kii. Mut ei se enää oo niin helppoo. Olen antanut viinalle ja tupakalle elämäni.
Tilanne muistuttaa nykästä tai myllylää, aika samaa paskaa minäkin teen ikävä kyllä. Ottakaa minusta oppia ette tee näitä temppuja mitä minä.

Äänestä
  • Kannattais käydä jossain kehitysmaassa, jossa ihmiset kamppailevat päivästä toiseen saadakseen jotain syötävää.
    Meressä käyvät pesulla ja nukkuvat ehkä suojattomasti rannalla.
    Kaikki käytetty roina ja vaate kelpaa heille. Osaavat jopa iloita niistä.
    Ilo ei oo kuitenkaan hävinnyt heidän sisältään.
    Heillä on paljon opetettavaa länsimaisille ihmisille. Pitäisi oppia olemaan kiitollinen siitä yltäkylläisyydestä, mitä saamme kotimaassamme nauttia. Hyvää ruokaa, lämpöa, suojaa, siisteyttä ym.
    Turha valitus pois. Ehkä olemmekin onnellisia, emme vain ole älynneet sitä.

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Kannattais käydä jossain kehitysmaassa, jossa ihmiset kamppailevat päivästä toiseen saadakseen jotain syötävää.
    Meressä käyvät pesulla ja nukkuvat ehkä suojattomasti rannalla.
    Kaikki käytetty roina ja vaate kelpaa heille. Osaavat jopa iloita niistä.
    Ilo ei oo kuitenkaan hävinnyt heidän sisältään.
    Heillä on paljon opetettavaa länsimaisille ihmisille. Pitäisi oppia olemaan kiitollinen siitä yltäkylläisyydestä, mitä saamme kotimaassamme nauttia. Hyvää ruokaa, lämpöa, suojaa, siisteyttä ym.
    Turha valitus pois. Ehkä olemmekin onnellisia, emme vain ole älynneet sitä.

    Se että jossain kehitysmaissa on asiat täysin perseellään ei auta Suomen masentuneita ja ahdistushäiriöstä kärsiviä pätkääkään, valitettava fakta. Masennus on loputon musta tunneli joka päässä ei näe mitään valoa vaikka tietyt peruspuitteet elämässä oliskin kunnossa. Tuskin olisin yhtään sen masentuneempi vaikka eläisinkin jossain kehitysmaassa.

    MasentunutMies

    Äänestä

Mulla tuntuu olevan sama juttu. Paha ola päivittäin. Yritän päästä terapiaan. Syön ssri lääkkeitä. Ei ainuttakaan kaveria ole ja mutki jätettii Tammikuus. Käyn töis mut sielkää ei töitä ja lähinnä istun en jaksa tätä elämää. Ei naisetkaa kiinnstu.

Äänestä
  • Käyn töissä missä istun Lakon takia siis Posti. Sit pidän asunnon siistinä syön ja kaikkee. Mut silti paha olla kun jatkuvasti yksin ja masentunut.

    Äänestä

Yritån käydä baareis ihmisten ilmoilla. Mutta ei ihmisiin vain tutustu. Kyl tää jatkuva yksin olo masentaa. Lisäks olen ujo ja vaikea ihminen. Narsistinen persoona.

Äänestä

Se masennus johtuu ihan vaan tästä VALTIOSTA.
Teidät on vaan LÄÄKITTY pihalle paikallisten NARKKAREIDEN toimesta.
Toimeksiantajana POLIISI. Näin SOCIALISMI toimii SUOMESSA.

Äänestä

Kaikki pörrää ihan vähävirtaisina täällä:)) Ne on HUUMATTU.

Äänestä

Tietää muuten jotain sellaista, mitä ette HALUA KUULLA.

Äänestä

Tervetuloa Intelligentti Agenttien merkilliseen MAAILMAAN!!!
Tutustukaa aiheeseen, ennen kuin on myöhäistä.

Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Oon ollu masentunut jo kohta viimeiset 14-vuotta ja masennus on mennyt vain entistä pahemmaksi kun nainenkin jätti, ei kiinnosta mitkään harrastukset eikä nähdä niitä harvoja kavereitakaan. En pysty hoitamaan edes mitään omia asioita. Niin ja ikää on kohta se 31-vuotta ettei tää masennus tule koskaan loppumaan minkään terapian, lääkkeiden tai muunkaan kriisiavun avulla. Se on varma asia se.

Lähinnä miettii vain että missä olis lähin kallionleikkaus johon vois täräyttää autolla täysillä että pääsis tästä paskasta lopullisesti pois. Kunpa oliskin munaa siihen mut ei vanhempien takia ilkene tehdä sitä.

MasentunutMies

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu