Ottaisitko vielä yhteyttä? Ehdottaisitko joululounasta? Uskaltaisitko paljastaa menneitä, ajatuksia, puhua?
Jos voisit
Anonyymi
75755
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 75
Vanhimmat
Jo vain.
Kyllä. Kyllä. Kyllä, kyllä, kyllä.
T. En
Miksi et sitten ota yhteyttä? Se ei varmasti ole esteenä ettet saa numeroa.
Jätä numerosi, soitan heti. Ei kerrota kenellekkään, että se on numerosi. Eks joo?
T. En
Hänellä on jo numeroni. Jos on kadottanut sen niin saa sen tietoonsa numerotiedustelusta tai yhteisiltä tutuilta kysymällä.
Mee kotiasi tupruttelemaan!
Tupruttelun voin tehdä vaikka vartin välein mutta sinua en näe koskaan, en edes tiedä miltä näytät.
Kuka siellä tupruttelee?
Pilvi veikko.
Ensin tarvitsisin yhdenkin avaavan lauseen sinulta. Silloin olisin valmis tekemään uudenkin aloitteen. Sen verran kovasti sinuun ihastuin silloin.
Millaisen avaavan lauseen tarvitsisit?
Minkä vain mikä osoittaa sinun muuttaneen mielesi minun suhteeni. Sanoit ei jo vuosia sitten. Mutten vieläkään pysty sinua täysin unohtamaan.
Minun tapauksessa jäin siihen käsitykseen että mies sanoi ei... silloin oli vaikea ymmärtää. Ja minulla oli tunnelukkoni. Enkä varmaan enää kehtaisi olla yhteydessä.
Just näin se oli. E
Eli todellisuudessa kehtaamisestasi kiinni eikä mistään muusta.
No siitäkin, että tulin niin totaalisesti torpatuksi, etten halua kokea sitä tunnetta enää. Kun onhan se vaan tyhmää kysellä vuosia, että jos sittenkin.
Voisin toivoisin kyllä että sinä ottaisit yhteyttä 😉
Haista paska hullu huora, päästä jo irti äläkä riipu väkisin.
Sinähän se hullu huora olet! Kaipaat huomiota, roikotat ja rikot, kun et osaa suoraan sanoa.
Kai minä saan palstalla kirjoittaa jos haluan? Irl en ole kuitenkaan sinua häiritsemässä. Huorittelu on ala-arvoista, vuosia selibaatissa sinun takiasi! Sitäkin ennen vain vähän kokemusta, enkä koskaan ole maksua ottanut. Hulluudesta sen verran, että tiedän olevani hullu. kuka tahansa voi sairastua samaan sairauteen kuin minä. Sinäkin saatat siihen vielä jonain päivänä sairastua, olet niin nuori vielä. Moni sairastuu 20-30v.
Sivusta.
No en. No huh, mutta onneksi en ollut Durresissa.
Itseasiassa olen kyllästynyt sun vaikeuteen.
Ja siihen Miten saat mut tuntemaan itseni mitättömäksi arvottomaksi. Olen hyvä just näin.
En ole loppupeleissä vaikea. Täytyy vaan olla suora. Osoittaa suoraan esim. vihaisuus, kysyä suoraan jos joku mietityttää yms. Olen ihan hukassa jos minun pitäisi jostain arvata mitä toinen haluaa, ja esim. vihaisuuden tunnistaminen on vaikeaa jos sitä ei näytetä suoraan. Se vaikeus tulee siitä kun en ymmärrä.
Kylläpä nauratti tämä; täytyy olla suora, osoittaa sitä sun tätä ja kysyä suoraan ynnä muuta paskaa, kuule pelsepuupi siinä, kun kommunikoit omien sanojesi mukaan SUORAAN oikean ihmisen kanssa niin ei tarvitse nettipalstalla leikkiä ketään tuntevansa, kun puhut SUORAAN niin voit vaikka ymmärtääkin. ))
Vihdoin ymmärrät sinäkin sen vaikeuden. Hyvä, että olet samaa mieltä .En näe myöskään mitään syytä jatkaa yksinkertaisesti ei riitä voimavarat ja painopiste on omassa elämässä haasteineen. Toivon kuitenkin sulle kaikkea hyvää sekä ymmärrystä toisiakin kohtaan.
En missään nimessä ota enää yhteyttä, kuka sellaista munatonta paskakasaa haluaa...
Sinä oot halunnut koko ajan, sen voi todistaa kaikki netin käyttäjät, väkisin yrität vaikka toista ei kiinnosta osta. Sivusta olen seurannut, e.pä ole eissäni nähnyt tälistä naista kuin sinä, välisellä yrität saada miestä itsellesi. Taidat olla tosi puutteessa ja sellainen jolla mahdollisuudet jo .enneet. Eli joku pöpi pää joka ei kelpaa kuin jollekin Sala panoksia jota ei voi näyttää julkisesti kellekään.
Haluaisiko joku munallista paskakasaa?
Voisin ottaa mutten ota. Haukuttiin niin pahoin viimeksi että tuli tunne ettei yhteydenottoja kauheesti arvosteta
En tahdo ottaa yhteyttä jos haluasin olisin jo ottanut. Ja samoin ajattelen että hän tekisi. Liikaa tunteita liikaa aikaa liikaa kaikkea tulisi vain paha olla. Ei siitä mitään hyvää seuraisi.
Toivon että näkisimme sattumalta. Oli väärinkäsityksiä ja vaikenemista. Uskon, että kynnys yhteydenottoon on liian korkea?
Juu liian korkea on.
Ette enää näe?
Taitaa tällä hetkellä olla melko korkea kummallakin. Sen verran hiljaista on ollut.
Jep, jep, pelottava ajatus ottaa yhteyttä. Pakko jättää väliin ja antaa kohtalon ratkaista. Yritän kyllä järjestää niin että nähdään sattumalta... on paljon juttuja mistä haluaisin puhua.
Ei ei ja ei. Minä en halua. En vahingossa en tarkoituksella . Elämässäni kaikki hyvin. Pelkään jos päästän sut siihen sotket sen täysin. En tahdo sitä. Joskus on vaan parempi antaa olla ja unohtaa. Meen paniikkiin jo ajatuksesta.
En, maku meni. Tuskinpa osaa vieläkään puhua. Ei osaa käyttäytyä, ei alkuunkaan. Oli aika kun oisin halunnut selvittää asioita, mutta hänen käytöksensä selvitti ihan tarpeeksi. Pettymys oli kaiken kaikkiaan.
Lääkkeet
Olin hetken rohkeuden puuskassa jo ottamassa yhteyttä erääseen mieheen. Mutta onneksi tai sitten onnettomuudeksi numero olikin salainen. Toisaalta ehkä parempi niin, tai tiedä sitten sitäkään.Olisi kyllä mukava ollut vaihtaa kuulumisia. Edelleen hän on mielessäni. Puhumista en kyllä ole koskaan pelännyt päinvastoin.
Milloin näitte?
On siitä jo useampi kuukausi.
Kesällä vai syksyllä?
Kesällä.
Kirjoita meseen tms.
Meidän tapauksessa on niin, että yhteyttä otin jopa menemällä oman mukavuusalueeni yli. Olosuhteista johtuen pallo jäi hänelle. Jos yhteys syntyisi niin hätätila kakkosen ja enteilevän paniikin jälkeen puhuminen ei olisi ongelma. Voisi jopa siinä vaiheessa tuntua siltä että "sehän oli helppoa" 😅
Oletko saatanallista tyyppiä?
Kyllä, mutta en voi. Eikä hänkään, vaikka odotankin sitä.
Miksi?
Ehkä tuskin ,kuitenckaan
😥 harmi
En, enkä halua kenenkään ottavan yhteyttä minuun. Muutama vuosi tulee menemään ennen kuin voin niin hyvin että edes ajattelen tutustumista keneenkään.
Ehdottaisin jotain muuta. Ajatus Joulusta yhdessä olisi mielestäni parempi kuin pelkkä lounas. Se ei toteudu. Mutta kai sitä saa toivoa.
Yhtä kommenttia en ymmärtänyt ketjusta: "Mutta onneksi tai sitten onnettomuudeksi numero olikin salainen."
Ai niin et ole säästänyt numeroa kun olette olleet yhteydessä ja nyt koitit numerotiedustelua kun yhteydenotto olisi sinulle sopinut?
Vai jätitkö soittamatta siksi ettet saanut stalkattua tietoja?
No aika huvittavaa oli miten tahansa.
Itse olen kyllä valmis puhumaan ja ottamaan yhteyttä jos yhtään siltä tuntuu että haluaa jutella. harvemmin puhelimesa tulee "elävältä syödyksi"
Ota pois salaukset niin saat, otan yhteyttä poistin numeron kun et vastannut, ja sitä ennemmin uhkailit jonkun toisen välityksellä poliisilla
Tuskin mulle tämä. Milloin soitit? Ei ole mun aiheuttamia uhkailuja.
Ainakaan mulla ei ole niistä mitään tietoa. Osaan ihan hyvin hoitaa omat asiani.
Etsi joku muu syntisäkki. Ehkä asiallisesti puhuminen on sinulle vieras käsite?
Joten en ihmettele, jos joku ei kanssasi halua olla yhteydessä.
Olipas asiallista :) not
Ja tuosta kaikesta sinulla ei järki sano että henkilö ei halua olla missään tekemisissä kanssasi? Sinun täytyy olla todella vajaa ja piinaava stalkkeri. Normaali ihminen tajuaisi että mitään asiaa ei ole tuon jälkeen enää ikinä sen ihmisen lähelle millään tavalla.
hän vain on niin herkkä
Ja en ehdottais joulu lounasta vaan kehuisin hänen takapuolta ja sitten meinasin pistää jonkun hämärän aforismin, ja pikkuisen itkua
Ajatuksenkin tasolla olisi kauhistus nähdä. Olisin hervoton pelosta kun mieleen vyöryisi kaikki se hirveys mitä hän teki ja miten toimi ja millainen oli.
Miten jaksoi ja halusi vuodesta vuoteen kuvaannollisesti lyödä uudelleen ja uudelleen. Haukkua, mitätöidä, olla aina ilkeä.
Minun jouluuni ei kuulu sellaista ihmistä. Ei ole tarvetta puhua menneistä, hän tietää varmasti millaisen olon on tehnyt, Tahallaan.
Kun ollaan tilanteessa että asiaa pitää kysyä nettipalstalla niin eiköhän lie jo liian myöhäistä, miksi tilanne on päästetty siihen pisteeseen.
Eikös aloittaja ole koskaan kuullut semmoista että sitä tikulla silmään joka vanhoja muistaa!
Haluan tikkuja silmiin ja vaikka kynsien allekin.
Sama täällä/samma här!
Aika pessimistisesti suhtaudun näihin uudelleen lämmittelyihin millään tasolla,
kun kerran kaikki on syystä tai toisesta kerran loppunut niin ei se uudelleen lämmitetty kaurapuuro kummoistakaan ole.
Samoilla linjoilla, kun aiemminkaan ei kerran ole puhuttu ja kaikki on kuivunut kasaan niin tuntuisi aika kiusalliselta ja väkinäiseltä yrittää enää. Pitää hoitaa tilanteet ja puhumiset ajallaan niin ei tarvitse haikailla menneen perään.
Uudelleen lämmitetty kaurapuuro on hyvää, jollei paremaakin kuin alkuperäinen. Kaikki riippuu puuron päälle laitetusta silmästä. Niitä on toinen toistaan parempia: Hillosilmä, voisilmä ym.
Puuro on aina parempaa perusteellisesti hauduttettuna, ja uudelleen keittäminen on puuron rakenteelle ehdottomasti eduksi.
Mielestäni ihmissuhteitakin on hyvä vähän haudutella, eikä vain syöksyä suoraan suhteeseen. Etäisyys ja näkemättömyys auttaa ainakin arvioimaan tunteiden laatua. Toiset ihmiset unohtuvat nopeasti, kun heitä ei näe, mutta joku muu jääkin pysyvästi mieleen.
Mutta onkohan hänestä sitten "kiusallista ja väkinäistä", jos otan yhteyttä?
Sivusta kommentoin, että ei minusta ainakaan. En kirjoittaisi täällä jos en haluaisi häntä.
Pessimisti ei pety - mielummin kitkutellaan yksin sinkkuna naama rutussa tai muuten vaan pipo kiristäen puutoksessa. Kuin että aavistuksen verran uskallettaisiin heittäytyä. Että nähtäisiin yhteydenotto mahdollisuutena eikä uhkana.
Voi olla myös pelko että menneet haavat aukeavat . Tilanteita on monenlaisia.
Mua ei ainakaan kiinnosta ihmiset, jotka kirjoittaa täällä puutosmielessä!
Silloin puuttuu usko ja luottamus tulevaisuuteen. Ja se elämänrohkeus. Aika parantaa haavat?
Sehän on hyvä jos et kärsi minkään sortin puutoksesta. Ehkä voisit kiristävän pipon kumminkin ottaa pois?
Ei puutu uskoa ja luottamusta elämään vaan yhteen ainoaan ihmiseen.
Annetaan ajan kulua, ehkä vielä otankin tai sitten sinä.