Se olis suuri päivä tänään. ;)

Tasatunti tässä illalla, eikä enää ihan mahdottoman pitkä aika. Nyt jännittää jo lujaa ja menipä aika sittenkin liian nopeasti. 😄

Nyt käy kateeksi ja tosi paljon!!! Miksi toiset tulee noin onnelliseksi pelkästään näkemällä toisen? Ilman että vaihdetaan sanaakaan. :(
Mulla vaikuttaa hyvin paljon kaikki muu, katseet vaihdetut sanat ja lähelle hakeutuminen. Olisipa elämä noin yksinkertaista!

Anonyymi kirjoitti:

Nyt käy kateeksi ja tosi paljon!!! Miksi toiset tulee noin onnelliseksi pelkästään näkemällä toisen? Ilman että vaihdetaan sanaakaan. :(
Mulla vaikuttaa hyvin paljon kaikki muu, katseet vaihdetut sanat ja lähelle hakeutuminen. Olisipa elämä noin yksinkertaista!

Eihän se ikinä ihan yksinkertaista oo. Tämäkin on yksi tarina täysin vaietuista tunteista ja epärealistisista haaveista. 😔
Kaikki tämä on täysin järjetöntä, mutta silti joka kerta kun näen hänet ja saan vaan olla hänen seurassaan, joka kerta vaan vajoan syvemmälle tähän tunteeseen ja päästän hänet lähemmäs sydäntäni. ❤
Tiedän, että kohta emme enää näe kuin ennen ja se tuntuu todella pahalta. Aavistan jo nyt kaipuun sattuvan, en haluaisi kohdata sitä realiteettiä. Se vain on niin enkä voi asialle mitään, en sydämelleni enkä sille miten asiat menee. 😔
Tänään olin niin onnellinen ja olen vieläkin. En ole hymyillyt näin pitkään aikaan. ❤ Ja hänen läheisyys, se kuinka hänen lähellään kaikki muu unohtuu. Kun halasimme, en olisi halunnut päästää hänestä irti. Kun seisoimme lähekkäin ja käteni kosketti reittään, ne pienet hellät puolivahingossa syntyneet hipaisut, hän ei perääntynyt vaan pysyi paikoillaan. ❤
Kunpa tietäisin mitä hän ajattelee ja tuntee, ajatteleeko minua ollenkaan ja tunteeko kohtaani mitään. Minulla pää on hänestä ihan sekaisin ja voisin ottaa riskin ja tehdä itsestäni täysin hölmön kysyessäni häntä vaikka kahville, mutta en voi, en vaan voi lähestyä häntä niin. Järki silti sanoo ettei se ole soveliasta enkä minä hänelle tarpeeksi hyvä. 😔
Kohta tiemme erkanevat yhtä äkillisesti kuin kohtasivatkin. Kohta yhteinen projektimme on ohi. Jään kaipaamaan kysymyksieni kanssa, hän jatkaa elämäänsä minun ollessa yksi vastaantulija muiden joukossa elämän taipaleella.
Meidän hetket yhdessä säilytän aina sydämessäni. Halauksemme tunnen aina lämpönä sylissäni. Olen ikuisesti hänestä kiitollinen. ❤

Anonyymi kirjoitti:

Eihän se ikinä ihan yksinkertaista oo. Tämäkin on yksi tarina täysin vaietuista tunteista ja epärealistisista haaveista. 😔
Kaikki tämä on täysin järjetöntä, mutta silti joka kerta kun näen hänet ja saan vaan olla hänen seurassaan, joka kerta vaan vajoan syvemmälle tähän tunteeseen ja päästän hänet lähemmäs sydäntäni. ❤
Tiedän, että kohta emme enää näe kuin ennen ja se tuntuu todella pahalta. Aavistan jo nyt kaipuun sattuvan, en haluaisi kohdata sitä realiteettiä. Se vain on niin enkä voi asialle mitään, en sydämelleni enkä sille miten asiat menee. 😔
Tänään olin niin onnellinen ja olen vieläkin. En ole hymyillyt näin pitkään aikaan. ❤ Ja hänen läheisyys, se kuinka hänen lähellään kaikki muu unohtuu. Kun halasimme, en olisi halunnut päästää hänestä irti. Kun seisoimme lähekkäin ja käteni kosketti reittään, ne pienet hellät puolivahingossa syntyneet hipaisut, hän ei perääntynyt vaan pysyi paikoillaan. ❤
Kunpa tietäisin mitä hän ajattelee ja tuntee, ajatteleeko minua ollenkaan ja tunteeko kohtaani mitään. Minulla pää on hänestä ihan sekaisin ja voisin ottaa riskin ja tehdä itsestäni täysin hölmön kysyessäni häntä vaikka kahville, mutta en voi, en vaan voi lähestyä häntä niin. Järki silti sanoo ettei se ole soveliasta enkä minä hänelle tarpeeksi hyvä. 😔
Kohta tiemme erkanevat yhtä äkillisesti kuin kohtasivatkin. Kohta yhteinen projektimme on ohi. Jään kaipaamaan kysymyksieni kanssa, hän jatkaa elämäänsä minun ollessa yksi vastaantulija muiden joukossa elämän taipaleella.
Meidän hetket yhdessä säilytän aina sydämessäni. Halauksemme tunnen aina lämpönä sylissäni. Olen ikuisesti hänestä kiitollinen. ❤

t. Alkuperäinen