Lahonnut keisarikunta

Kuvittelee olevansa isokin herra. Yrittää olla mukava ja rento tyyppi. Todellisuus ilmenee kun se tärisee ja liikkuu kun päätön kana. Puheesta ei saa mitään selvää ja epävarmuus näkyy 100 jaardin päähän. Kuinka se yrittää hallita tunteitaan ja sitten se loikkii koloonsa itkemään ja vaikertamaan pahaa elämäänsä. Lahonnut tuulimylly tulee mieleen. Sillä ei tee enää mitään ja purkupäätöskin odottaa. Romahtaa minä hetkenä hyvänsä. Sitten se lupaa jauhaa viljat jauhoksi mutta paskat kun kardaani akseli ruostunut tai on jotain pehmeetä lyijyä. Narskuu hetken ja sitten patskahtaa poikki. Miksi sitä ei pureta pois? Vaarallinen rakennelma ympäristölle ja muille. Sanovat että harhainen mylly se on. Ferdinandin käskystä voisimme kyllä ohittaa kaikki byrokratiat ja antaa käskyn purkuun. Kukaan ei epäile hänen jumalallista viisauttaan jolla arkkiherttua laumaan paimentaa. Häneb puutarhassaan kasvaa vihreitä oliiveja ja niiden tuoma maku hyväilee makuaistiani. Aivan kuten hänen keisarillisen armeijansa torjunta voitto transylvanian kallioilla vierasta vihollista vastaan. Itäisen valtakunnan Ferdinand! Teidät on Jumala valinnut siunannut viisaudella. Kiitetty olkoon kaikkivaltias herramme. Tälläisiä mietteitä vuodelta 1742 lähellä rakasta Vienaa. Luut poikki.