On väärä kuva minusta. Siksi tämä on minulle niin vaikeaa. Asioista jota minulla on ovat vain pönkittämään huonoa itsetuntoani. En ole mitään niitä ansainnut. En omista muutakun sen kuuluisan köyden. Se köysi on muuten oikeasti olemassa ja on sinisen värinen. Senkin kyllä vain jostain löysin, ettei se minun oikeasti taida olla.
Minun sosiaaliset taitoni ovat niin surkeita. Siksi minun on mahdotonta luottaa itseeni ja tunteisiini. Sitä olen miettinyt sitä että onko sinulla oikeasti tunteita minua kohtaan. Sen merkitys on mysteeri. Niin kovasti haluaisin tietää sinun ajatuksista ja tunteistasi. Jos sinulla niitä on niin pyydän että kertoisit. Se vaati minulta todella paljon silloin ja pettymys tulikin kuin vanhasta muistista. Olen niin onneton ihmissuhteissa ja aina pelkoni lopulta minut pysäyttävät.
Jos sinulla vielä olisi tunteita ja halua, niin pyydän että kerrot minulle. En luota omiin havaintooni enää. Haluaisin vain toimia varmalta pohjalta, jos sellaista enää tai ikinä on ollutkaan...
Minun sosiaaliset taitoni ovat niin surkeita. Siksi minun on mahdotonta luottaa itseeni ja tunteisiini. Sitä olen miettinyt sitä että onko sinulla oikeasti tunteita minua kohtaan. Sen merkitys on mysteeri. Niin kovasti haluaisin tietää sinun ajatuksista ja tunteistasi. Jos sinulla niitä on niin pyydän että kertoisit. Se vaati minulta todella paljon silloin ja pettymys tulikin kuin vanhasta muistista. Olen niin onneton ihmissuhteissa ja aina pelkoni lopulta minut pysäyttävät.
Jos sinulla vielä olisi tunteita ja halua, niin pyydän että kerrot minulle. En luota omiin havaintooni enää. Haluaisin vain toimia varmalta pohjalta, jos sellaista enää tai ikinä on ollutkaan...
Vastaukset 21
Vanhimmat
Miehelle vai naiselle tämä?
Eräälle naiselle, josta uskallan enää vain haaveilla...
Aloitus ei sitten ole multa. 🙄
Hyvin valaisevaa. Ihan yhtä valaisevaa, kuin aloituskin. Jos aloittaja epäilee, että naisella on väärä kuva hänestä, niin millä sen voisi sitten oikaista? Ja jos se väärä kuva on syntynyt, niin miten aloittaja, oletat että toinen voisi sinut tuosta tunnistaa? Ehkä hänellä tosiaan on väärä kuva, siihen asti että oikaiset sen väärän kuvan ja näytät todellisen itsesi. Mistä tietää, vaikka se toinen olisi ihan yhtä hämillään, mitä sitten teillä on ollutkaan.
Ongelma on siinä etten tiedä. Ehkä olenkin väärässä ja hänellä onkin täysin oikea kuva minusta. Silti se ei riitä minulle. Ei ole luottoa että voisin riittää hänelle. Mitenkään. En saa edes kysyttyä asiaa. Niin heikkolahjainen olen.
Millä tavalla väärä kuva, tunnetteko?
Suoraan sanoen pelkään että hän pettyy, jos tuntisi/tietäisi millainen olen oikeasti...
Tai sitten ei. Hyvät ihmiset pitävät aidoista, rehellisistä ihmisistä. Ota riski ja ole avoimempi. Mikä olisi pahinta, mitä siitä voisi seurata?
Se että tajuan olleeni koko ajan palstapsykoosissa ja kuvitellut että hän olisi täällä. Että oltaisiin viestiteltykin ja olen luonut omaa ihannekuvaani hänestä. Se olisi aivan liikaa minulle...
Tuo just on paha juttu. Kun sellaista ihanneihmisestä ei vaan olemassakaan. On vaan ihmisiä, joissa kaikissa on jotain vikoja. Oikeassa elämässä ja oikeassa ihmissuhteessa ne täytyy vaan niellä. Palstasuhde on sitten eri asia. Mutta kyllä oikea ihmissuhde sen viallisenkin ihmisen kanssa sitten kuitenkin on parempi.
Parasta olisi kun ei täällä loisi mitään fantasioita, vaan tutustuu ihan oikeasti ja päättää sitten mitä mieltä ihmisestä on. Eikä toista ihmistä opi äkkiä tuntemaan, ei edes muutamassa vuodessa. Niin mulle on kertonut ihmiset, jotka on vuosikymmeniä ollut saman kanssa. Niin olen itsekin kyllä joskus joutunut huomaamaan. Kannattaa ottaa siihen ihmiseen yhteyttä, ettei tarvi täällä miettiä millainenkohan se on. Rohkeasti vaan!
Erään kanssa ollaan tästä (molemminpuoleisesta) pelosta puhuttu irl...
Yritin olla varovainen, mutta sitten läikky yli. Sen jälkeen yritin varovasti taas saada kontaktia, mutta koin ne torjumisina. Lopulta epätietoisuus söi niin paljon että oli pakko toimia. Kerroin hänelle tunteeni. Hän antoi ymmärtää että turhaan haaveilen. Lähdin pois ja murruin. En ehkä ansaitsekkaan tietää. Mutta yritin parhaani. Olisi pitänyt tajuta että hän ei ole kiinnostunut jo aikasemmin. Ehkä kuvittelen hänen vieläkin kaipaavan minua täällä ja olen seonnut lopullisesti. En vain enää jaksa...
Torjunta tuntuu pahalta. Siksi on ihan ymmärrettävää, että sulattelet asiaa vielä. Joskus ihminen vaan ei pysty käsittelemään asiaa heti, kun on suuret tunteet kyseessä. Yritä varata itsellesi aikaa asian kohtaamiseen. Jos sinulla on olemassa joku ystävä, käänny hänen puoleen. Tärkeää olisi, että voisit kohdata ne ikävät tunteet, mitä menetys tuo tullessaan.
Ei ole helppoa herkän ihmisen tiedostaa asia, ettei kelvannutkaan sille toiselle. Mutta tärkeintä olisi, ettet ajattele olevasi huono sen vuoksi. Ette vain olleet toisianne varten. Olen itse kokenut myös tuon saman asian ja se lamaannuttaa elämän hetkeksi. Mutta aika auttaa ja se, että vältät näkemästä ja kuulemasta tuosta toisesta mitään, jos vaan se on mahdollista.
Keskity nyt huolehtimaan omasta hyvinvoinnistasi ja tee asioita, mistä saat hyvän olon. Voi kuulostaa kliseeltä, mutta kohtaat vielä jonkun, jonka kanssa olette samalla aaltopituudella. Elämässä ei voi välttyä kivuilta, mutta kivut suovat mahdollisuuden henkiseen kehitykseen, uusien näkemysten ja ymmärryksen syntymiseen ja itsetuntemukseen. Vaikka juuri tuo ihminen ei arvoasi ymmärtänytkään, niin muista että olet paras mahdollinen Sinä ❤️👍
Kerroitko hänelle omat tunteesi?
Kerroin. Ei olisi pitänyt.
Ei vastakaikua ilmeisesti
Onkohan tähän ongelmaasi muuta ratkaisua kuin selvittää suhteesi tuohon ihmiseen. Asioiden syrjäyttäminen ei ole ratkaisu.
En tiedä. En tosissaan enää tiedä...
Missä päin aloittaja vaikuttaa?
Tuskin missään muualla kuin täällä... Pelkuri nössö anonyymi kun ole....
Minä kaipaan häntä yhä. Näen unia ja toivon, että hän laittaisi viestiä silloin kun on online. Mutta haaveeksi taitaa jäädä. Mielestäni yritin parhaani ja osoitin haluni jatkaa. En saanut vastakaikua.