Tajusin vasta lähempänä 30 että olen eritysherkkä ihminen. (Jos joku ei tiedä mikä se lukekoot netistä) Onko täällä muita? Se muutti paljon elämääni ymmärrän miksi koen niin vahvasti ja aistin ärsykkeitä ja ahdistun helposti. Huomaan että kun olen yli rasittanut ahdistun. Aina kun menee huonosti niin vanhat kokemukset nousevat pintaan hyvinkin voimakkaasti. Saatan jopa itkeä jotenkin en pysty unohtamaan niitä. Ja jos olette joutuneet kiusatuksi jossain elämänne jossain vaiheessa onko se trauman käsittely ollut vielä aikuisenakin haastavaa.
Erityisherkkä
Anonyymi
10<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jossain määrin erityisherkäksi tunnustaudun ja introvertin suuntaan kallistaudun ja kaksinkeskisessä sekä tutussa porukassa olen kuin kala vedessä, vieraassa porukassa menee hankalammaksi, mutta tässä samanikäisenä kuin sinä olen alkanut päästä sen kynnyksen ylitse jo menestyksekkäästi. Joskus vieraassa porukassa pitää lähteä haukkaamaan raitista ilmaa että pystyy jatkamaan.
Kun tulee hetkiä jolloin vanhoja käsittelemättömiä tai keskeneräisiä asioita hiipii mieleen, pyrin käsitellä niitä ja alan saada perspektiiviä niihin asioihin ja saan käsiteltyä niitä siten, että pystyn hengähtämällä jättää osan niistä taakseni ja osan kykenen ratkaisemaan.
Jos itku tulee niin syvässä ovat tunteet ja anna itkun tulla. :)
Jotenkin lohdullista kuulla etten oo ainut. Nuorempana esim. Kävin baareissa ja inhosin sitä aina. Mutta ajattelin täytyy käydä kun muutkin että tapaa ihmisiä ja näkee elämää. Sitten naamapunaisena ja ahdistuneena siellä pyörin ja mietin tämänkö pitäisi olla nyt kivaa. Jossain vaiheessa päätin etten tarvitse sellaista elämäni. Yrittänyt rakentaa elämästäni mahdollisuuksien mukaan sellaista että olisi niin sanotusti helppo hengittää ja olla. Ettei tarvitse jatkuvasti yli kuorimittua.
Tähän vain lainauksia ja linkki. :)
Erityisherkkyys on synnynnäinen piirre, joka liittyy erityisen herkästi reagoivaan hermojärjestelmään, jonka vuoksi erilaiset tunne- ja aistiärsykkeet – niin sisäiset kuin ulkoisetkin – koetaan huomattavasti voimakkaampina. Erityisherkkä havainnoi syvällisemmin sekä ympäröivää että omaa sisäistä maailmaansa.
Yökerhon pauhu, kauhuelokuvien silpomiskohtaukset, keittiöstä lastenhuoneeseen kantautuva vaimea äidin itku, vierustoverin vahvalle pesuaineelle tuoksuva paita. Kaiken tämän erityisherkkä saattaa kokea huomattavasti voimakkaammin – eli herkemmin.
Tutkimusten mukaan noin 15–20 prosenttia ihmisistä on erityisherkkiä. Vaikka heidät voidaankin luokitella yhtenäiseksi ryhmäksi, kaikki erityisherkät ovat kuitenkin erilaisia sekä aistiherkkyydeltään, tunnetasoltaan että luonteenpiirteiltään.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/erityisherkka-ihminen-kokee-kaiken-voimakkaammin-ja-unohtaa-siina-samassa-huolehtia-itsestaan/4751432
Tää on hienoa!
Olisi omaa elämää helpottunut paljon jos olisi ymmärtänyt asian jo aiemmin
Enkä taistelut itseäni vastaan.On siinä kyllä omat hankaluutensa. Vaikka parisuhteessa kun toinen ei ole niin herkkä mutta ehkä parempi niin se voisi olla liikaa kaksi erityisherkkää yhdessä. Sopivasti tasapainottaa.
Jopa 1/5 ihmisistä erityisherkkiä? Tuskin. Itse en oikein osaa nauttia erityisominaisuudestani, liika aistiminen ympäristöstä on kuormittanut paljon. Sekä voimakkaat tunteet ovat tehneet elämästä vaikean ja jälkikäteen katsottuna johtaneet asioihin, joita on joutunut myöhemmin katumaan. Jokaisen ihmisen psyykkinen rakenne on erilainen, niin myös jokaisen erityisherkän. On paljon muita ominaisuuksia myös, mitkä vaikuttavat kokonaisuuteen, kuin pelkkä erityisherkkyys. Eli en lähde sen varassa määrittelemään omaa elämääni. En myöskään horoskooppien tai muiden juttujen.
Teennäinen nimitys jota narsistit käyttävät saadakseen huomiota ja oikeuttaakseen lapsellisen käytöksensä. Ei erityisherkkyyttä ole suuressa mittakaavassa olemassakaan.
Odotinkin tuota kommenttia.Mitä narsistista siinä on jos ihmispaljous ahdistaa. Kovat äänet , karheat kankaat tuntuu pahalta yms. Asioiden käsittely kestää pitempään kun täytyy käydä omia tunteita läpi. Itkettää herkästi.Siinä ole mitään itsensä kehumista tai parempana pitämistä mistä jos tunnustaa itselleen kuorimittuu helposti ja ahdistuu. Monesti ihmiset eivät ymmärrä.
Olen kyllä ammattilaisen kanssa keskustelut asiasta masennukseni aikana ja hän oli samaa mieltä että olen eritysherkkä ihminen eli en ole sitä täysin tuulesta temmannut.
Ei narsistejakaan ole suuressa mittakaavassa olemassa. Sitä vastoin narsistisia piirteitä on usealla ihmisellä. Muotinimeä narsisti, käytetään synonyyminä kusipäälle.
Samaa mieltä tuosta narsismi jutusta. Jos jostakin ei pidä heti kutsutaan narsistiksi muotisana jota viljellään jokaisesta jonka naama ei nyt vaan satu miellyttämään. Enkä mielestäni loukkaannu sen herkemmin kuin muutkaan . Ainakaan enää nuorempana saatoin otaa helposti itseeni. Mutta elämä opettaa.Meillä riidellään todella harvoin. Musta on vaan jotenkin hyvä että toinen pudottaa mut välillä pois siitä vatvomisen kuilusta.