Täällä on kovasti puhetta noista ns. "säännöistä."
Minusta ne taas ovat Jumalan valtakunnan neuvoja.
Varmasti Jumala on ne hyväksi nähnyt ilmoittaa seurakunnalleen.
Ihminen on sellainen, että hän haluaisi kyllä saada itselleen edes pienen luvan toteuttaa syntiä.Ja piru on jatkuvasti kiusaamassa uskovaista ihmistä ja kuiskii korvaan näin:"Sanoiko Jumala todella niin?"
Nykyään tuo synnin tulva on aivan kauhea.
Turhaan ei Raamatussa puhuta lopun ajasta ja valvomisesta.
Eikö ole parempi pysyä kaidalla tiellä ja taistella omaa lihaa, maailmaa ja sielunvihollisen tulisia nuolia vastaan?
Pääasia on, että pääsemme taivaaseen.
Niin se kuulkaa on, että jos antaa pirulle pikkusormen, se vie koko käden.
Miksi siis alkaa leikkiä synnin kanssa?
Suuret synnit vievät kadotukseen, mutta eivät ne pienetkään synnit välille jätä.
Tämä aika on paha.
Kun Jeesus Kristus tulee toisen kerran ,löytäneekö hän elävää uskoa maan päältä?
Puhun tässä myös itselleni.
Terv.
Tuska
Minusta ne taas ovat Jumalan valtakunnan neuvoja.
Varmasti Jumala on ne hyväksi nähnyt ilmoittaa seurakunnalleen.
Ihminen on sellainen, että hän haluaisi kyllä saada itselleen edes pienen luvan toteuttaa syntiä.Ja piru on jatkuvasti kiusaamassa uskovaista ihmistä ja kuiskii korvaan näin:"Sanoiko Jumala todella niin?"
Nykyään tuo synnin tulva on aivan kauhea.
Turhaan ei Raamatussa puhuta lopun ajasta ja valvomisesta.
Eikö ole parempi pysyä kaidalla tiellä ja taistella omaa lihaa, maailmaa ja sielunvihollisen tulisia nuolia vastaan?
Pääasia on, että pääsemme taivaaseen.
Niin se kuulkaa on, että jos antaa pirulle pikkusormen, se vie koko käden.
Miksi siis alkaa leikkiä synnin kanssa?
Suuret synnit vievät kadotukseen, mutta eivät ne pienetkään synnit välille jätä.
Tämä aika on paha.
Kun Jeesus Kristus tulee toisen kerran ,löytäneekö hän elävää uskoa maan päältä?
Puhun tässä myös itselleni.
Terv.
Tuska
Vastaukset 62
Vanhimmat
Neuvo, joka sisältää ehdon, esim. älä ehkäise, mutta jos ehkäiset niin et voi olla samaa joukkoa meidän kanssa, ei ole neuvo vaan sääntö.
Tämä pitäisi minusta tehdä selväksi, meille paukutetaan peruskoulussa kielioppia yhdeksän vuotta, mutta terminologiaa opetetaan ihan liian vähän.
neuvo on hyvässä uskossa annettu ohje toimia, mikä ei kuitenkaan aiheuta reaktiota neuvon antajassa neuvottavan toimenpiteestä riippumatta.
sääntö on ehdoton. sääntöä voi noudattaa tai sitä voi rikkoa.
olkoon sitten vaikka neuvo tai sääntö, minulla on kielioppi suhteellisen hyvin hanskassa-turha siitä on ruveta saivartelemaan. Aivan sama.
Mutta kai ymmärsit viestini tarkoituksen?
Olen asian ymmätänyt näin että jos V-l henkilö omistaa TV:een ja katselee sieltä vaikka ihan asia ohjelmaakin. Häntä pidetään uskottomana.
Asiaa Perustellaan niin ettei hän tottele seurakunnan neuvoja(ovatkohan ne sitten neuvoja??)
Mutta on Seurakunnalla(lue ihmisellä) oikeus päättää mikä on syntiä? Jos on niin millä perusteella? Eikö se olisi Jumalan tehtävä??
Lisäksi asia ei muutenkaan oli niin yksinkertainen. Raamatussa puhutaan paljon myös lakihengestä (ei ole hyvä asia olla liian jyrkkäkään). Mielestäni on vaikea määritellä mikä on lakihenkeä. Se on niinkuin veteen piirretty viiva
Onhan niitä vissiin sellaisiakin uskovaisia, joilla on TV, meidänkin paikkakunnalla.
Oma sieluntila se tietenkin ratkaisee, että millä sieluntilalla kuolee, sitten kun oma lähtöhetki tulee.
Itse en hankkisi televisiota ja rupeaisi tieten tahtoen leikkimään synnillä.
En uskaltaisi, koska voin kuolla milloin vaan, sairastan sellaista sairauttakin.
Miten olette tulleet siihen johtopäätökseen, että tv on raamatun vastaista?
sieltä tulee niin paljon kaikkea, jos suoraan sanon, synnillistä ohjelmaa, että parempi on ettei sitä hanki ollenkaan kotiinsa.
Nimittäin siinä äkkiä omatunto paatuu ja maailma käy paljon rakkaammaksi kuin kaita uskon tie.
Sillä kaitahan tämä tie on, se on alituista taistelua syntiä vastaan.
Tietenkin TV:stä tulee hyviäkin ohjelmia, mutta
kuten sanoin, en hankkisi sitä kotiini.
Varmasti minulle tulisi kiusuksia katsella muitakin ohjelmia.
Ei ollut tarkoitus keskustella Televisiosta. Vaan säänöistä yleensä. Televisio oli vain esimerkki
Jos haluat keskustella Televisiosta niin avaa oma keskustelu. Siitä on jo keskusteltu tällä palstalla niin paljon että se aihe ai minua edes kiinnosta
keskustella erikseen televisiosta.
Puhuin lähinnä aloitusviestissäni sielunvihollisen juonista ja siitä ,kuinka ihminen niin mielellään taipuisi syntiin, me jokainen.
netistä löytyy paljon pahempaa, kun kukaan ei voi valvoa sen sisältöä
niin varmasti löytyy.Onhan minullakin netti, mutta en mene sellaisille ikäville sivuille.
Eli ihminen voi kuitenkin harkita, mitä tekee. Mutta kun katselee televisiota, ei siinä pysty enää kontrolloimaan informaatiotulvaa.
Ehkä lienee olisi ollut parempi, että SRK olisi sittenkin ottanut tiukemman kannan koko Internettiin.
En käsitä, miksei ihminen voi kontrolloida yhtä hyvin telkun katselua.
Ei sen tarvitse aina olla päällä. Minä ainakin katsen lehdestä ohjelmatiedot jatson sen mukaan ja sitten pistän kiinni. En koskaan surffaa kanavilla ajan kuluksi vaan katson vaan ohjelman mikä kiinnostaa ja uutiset tietysti.
Sitä paitsi mitä ihmettä jollekin SRK:lle kuuluu, mitä ihmiset tekevät?
miksi joillekin ihmisille on tullut tästä
televisioista kynnyskysymys uskonasioille.
Koko laite on itse asiassa tarpeeton.
Esim. tätini on sanonut, ettei hän voi tehdä parannusta siksi, koska ei pärjää ilman televisiota.
Miettikää sitäkin.
Tuohon on sitä viestintää, mitä pitää osata lukea oikein. Oikeastaan sinun tätisi sanoo sinulle "en halua tehdä parannusta, ja lopeta höpöttäminen". Televisio on siinä suhteessa vain tekosyy.
En minä sitä kiellä. Pärjäähän ilman kahvinkeitintäkin ja mikroaaltouunia. En vaan ymmärrä, miksi yksi laite on otettu 'hampaisiin'.
Olen edelleen sitä mieltä, että siinä on nappula, mistä sen voi sammuttaa tarvittaessa. Se on sentään viaton kapistus nettiin verrattuna. Netin kautta voi vaikka tilata prostituoidun kotiin, katsella tosi raakaa pornoa ja pedofiliaa, etsiä ydinpommin tekoohjeet, tilata huumeita, tai hakea ohjeita kannabiksen viljelyyn. Ei voi verrata niitä samana päivänä.
En itse noita netin ko palveluita käytä, mutta it-alan ihmisenä tiedän, mitä kaikkea sieltä löytyy. Tv on siihen verrattuna yhtä viaton kuin sanomalehti tai radio.
En ole ikinä sanonut hänelle, että hänen pitäisi tehdä parannus. Hän kulkee itse seuroissa uskovaisen miehensä kanssa.
Älä itse höpötä, Saana6.
Takuulla, kun olet it-alan ihminen, tiedät tasan tarkkaan, mikä laite Internet on.
En kyllä puolustele tätä yhtään.
Kuitenkin hän sanoo, että ei halua tehdä parannusta, koska hänellä on telkkari. Tekosyy edelleen olen sitä mieltä, mutta en intä enää :).
ei intetä.:)
Hänellä muuten ihan tosiaankin on TV parannuksenteon esteenä.
Minulla aikoinaan taas parannuksenteon esteenä oli
rock-musiikki.
Eihän rock-musiikki voi olla pahasta. On hyvää musiikkia ja huonoa musiikkia ja eri musiikkimakuja.
Itse en voi sietää iskelmiä. Hyvää rockia, jazzia, bluesia, soulia ja klassista.
Mistä olet saanut päähäsi, että rock olisi pahasta?
Tämä on totisinta totta, usko tai älä.
Minä olen erittäin musikaalinen ja hyvin kriittinen musiikinkuuntelija.
Voisin kyllä perustella sen, miksi rock on pahasta, mutta jääköön nyt.
Tämä on ihan tosi juttu:
rock-musiikki oli se asia, eikä mikään muu, mikä
viimeiseen asti esti minua tekemästä parannusta.
Eli tällainen sielunvihollisen juoni.
Ja rock on myös vienyt uskovaisia nuoria maailmaan.
Näin se vaan on, että kaita on elämän tie.
Ja ei sitä parannustakaan omin voimin tehdä, vaan se on yksin Jumalan työ.
... miksi rock on pahasta. Siis monilla on sellainen käsitys, että se meteliä, ilman melodiaa.
Mun suosikkeja ovat mm.
Beatles
Rolling Stones
Bob Dylan
Neil Yong
Steely Dan
Procol Harum
Santana
Bob Marley
jne... Hyvän misiikin listaa voisi jatkaa loputtomiin. Kerro nyt, mikä vika on hyvässä musiikissa. Vai onko se niin, että artistin tai bändin pitää olla kuollut, ennen, kuin sitä voisi kuunnella.
Kyllä klassisessakin musiikissa on rytmiä svengiä ja kaikkea ihan riittämiin. Esimerkkeinä Bachin Toccata et Fuga, Carl Orfin Carmina Burana jne. Ei musiikin laji ole huonoa. On vain huonoa ja hyvää musiikkia.
Esim virret sopivat kirkkoon, mutta vapaaehtoisesti kuuntelisin vain harvoja klassikkoja ammattilaisen esittäminä, enkä ammuvainaan nuotilla.
sulla on hyvin samantyyppinen musiikkimaku kuin minulla oli aikoinaan. Beatles oli minulle yli muiden- aivan huippuhyvin tehtyjä kappaleita.
Mutta Queen tuli kompastuskiveksi.Gueenin biisit tulivat parannuksenteon esteiksi.
Kerran serkkupoikani- ei-uskovainen, joka oli päässyt juuri ripille- pyysi minua perustelemaan, miksi rock olisi syntiä.
No, vaikeahan sitä on ensiksi teräväpäiselle murrosikäiselle perustella, miksi se syntiä.
Ryhdyimme analysoimaan biisejä.
Hän kuuntelutti minulla ensin Gueenin biisejä.
Sitten tutkimme nuotteja.
Muistan yhden biisin tässä- mutta tarkkaa nimeä en enää muista.
Kappale oli uskomattoman pitkä -tuhottoman monta sivua. Soinnutus oli äärettömän simppeli-kertakaikkisen tylsä.Sointukuvio oli sellainen, että harmoniat eivät kertaakaan päässeet purkautumaan eteenpäin, kuten musiikissa pitäisi, vaan ne junnasivat edestakaisin samaa noidankehää.Taustalla mieletön jumputus. Eli biisissä oli olevinaan aivan mieletön meininki, mutta todellisuudessa siinä ei tapahtunut mitään ,mikä olisi rakentanút ihmisen mieltä, vaan sävellyksen rakenteet olivat sellaiset, että ne veivät ihmisen vaan entistä suurempaan tyhjyyteen ja ahdinkoon.
Ihminen tosin ei tätä välttämättä tiedostä, mutta alitajunta kylläkin tiedostaa.
Sen sijaan esim. jossakin Bachin koraalissa, yhdessä tai kahdessa tahdissa on paljon rikkaammat sointurakenteet sekä sellainen rakenne, että sävellys virtaa eteenpäin uusiin ulottuvuuksiin ja avartaa ihmisen mielen ja rakentaa ihmisen sielua ja fyysistä olemuspuolta muutenkin.
Rock on muutakin kuin pelkää ääntä ja rakenteita.
Rock on elämänasenne- sen tiedän erittäin hyvin.
Kiitos kommentista.
Ei rock ainakann minulle mikään elämänasenne ole. En pidä itseäni minään rokkarina ( kohta 5-kymppinen perheellinen mies ), mutta hyvästä musiikista pidän laidasta laitaan, enkä halua mitenkään luokitella sitä mihinkään lokeroon.
Sitä en ymmärrä, että monet ihmiset, kun tulevat keski-ikään, alkavat kuunnella suomalaista iskelmämusiikkia, joka on aivan ala-arvoista soopaa.
Joillekin rock on elämänasenne, mutta useimmat ottavat sen vain musiikkina.
Queenin suosiota olen joskus itsekin ihmetellyt. Liika mahtipontisuus sen musiikissa hämää luultavasti useita. En ole koskaan pitänyt sen musiikista. Kappaleiden melodiat ja riffit ovat yksinkertaisia.
kiittää.:)
Ei muuten ne Gueenin kappaleet ole niinkään yksinkertaisia; monet soinnutukset ovat tosi hienoja -kuulee että F.Mercury on tykännyt soittaa Bachia ja akustista kitaraa. Hämmästyin itsekin kun analysoin Gueenin musiikkia.
Kyllä, nykyajan iskelmät ovat uskomattoman huonosti tehtyjä- ei juuri mitään tyylitajua.
Mutta tämä tästä analyysistä.
Me veeäällät siis emme kuuntele viihdemusiikkia.
Jos kuuntelisin, minulta menisi usko.
kuuntelisit rock-musiikkia tai ylipäätään maallista musiikkia? Jos nyt puhutaan esim. musiikista, jossa on hyvä sanoitus, ei mitään irstasta, ateistista, herjaavaa, syntiin johdattelevaa.
Minä kovasti yritän ymmärtää tätä vl:n logiikkaa, mutta en ole päässyt siitä yhtään jyvälle.
Kuinka heikko täytyy uskon olla, jos joku musiikkikappale sen vie? Miten hyvä musiikki voi nousta niin isoon asemaan, että se menee elämän tärkeimmän asian edelle?? Nyt siis puhutaan VAIN musiikista!
Tuntuu, että vl:n elämä on mörköjä täynnä. Jos laitat ripsiväriä, niin kohta olet jo maailmassa! Jos kuuntelet vaikka kuinka hyvää musiikkia, joka ei kuitenkaan ole klassista musiikkia, virsiä tai siionin lauluja, niin heti ne on tulossa uskon esteeksi.
Luuletteko tosiaan, että usko loppuu, jos on jokin "väärä" CD hyllyssä? Että jos vapaa-ajallaan kuuntelee muutakin kuin klassista musiikkia tai siionin lauluja, niin kohta ei enää halua käydä seuroissa, ei kiinnosta uskovaisten seura, tekee mieli baariin...? Tämä kuulostaa minusta jotenkin niin vieraalta ja ihmeelliseltä.
Toki uskon, jos sanot niin, mutta en ymmärrä. Miten et voi uskoa Jeesukseen, vaikka kuuntelisit joskus muutakin musiikkia kuin ennen mainittua? Onko kyse vain "seurakunnan neuvoista" (eli toisin sanoen vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen yhdestä lukemattomista kulttuurisidonnaisista säännöistä)?
Tuntuu, että vl:ssä demonisoidaan aivan mielivaltaisella logiikalla asioita. TV on vaarallinen ja syntiin johdattava, mutta netti ei, vaikka sitä kautta pääsee jos jonkinlaisille sivuille, löytää nettiseuraa yms. Ns. maallinen musiikki vie heti maailmaan, vaikka kuuntelisi sanoitukseltaan kuinka hyviä lauluja tahansa, -lauluja, jotka eivät vie maailmaan yhtään sen enempää kuin Waltarin romaanit -joita oletan teidän "saavan" lukea. Puhumattakaan kaiken maailman lehdistä, joita kaupat on pullollaan.
Miksi kirjat eivät vie maailmaan? Miksi Iltasanomat, naisten lehdet yms. eivät ole mustalla listalla siinä missä esim. maallinen musiikkikin? Siksikö, että kuuluukin lukea hyvää kirjallisuutta, vaikkei se hengellistä ei olisikaan. Miksi sitten musiikkia ei saa kuunnella samalla logiikalla.
En usko hetkeäkään, että tässä oudossa logiikassa olisi kyse jumalallisesta säätämyksestä. Kaikki tyynni nämä asiat ovat samanarvoisia. Jos kielletään jotain syntiin johdattelevana, niin olisi kiellettävä kaikki vastaavat "ajanvietteet".
minä satun olemaan normaalia musikaalisempi ihminen ja tiedän myös muutenkin kuin pelkästään intuitiivisesti, miksi viihdemusiikki voi viedä uskon.
Minä valitsisin yksinkertaiseseti parasta mahdollista viihdemusiikkia, mikä on parhaalla mahdollisella tavalla sävelletty, soinnutettu ja sovitettu, kuuntelisin ja totta ihmeessä- soittaisin sitä myös itse, sekä sävelttäisin.
Ja varmaan saattaisin tienata sillä isot rahat.
Ja AIVAN VARMASTI MINULTA MENISI USKO.
Kun olen lähtöisin jo sellaisesta suvustakin, missä on muusikoita, jopa serkkuni on voittanut erään Suomi-rock-kilpailunkin yms.-siis-tiedän nyt mistä puhun.
Musiikki yksinkertaisesti veisi minut sellaiseen elämäntapaan ja sellaisiin ympyröihin, että usko menisi, aivan varmasti.
Tarvitsetko vielä enemmän logiikkaa?
en ymmärrä, MIKSI asian pitäisi mennä noin pitkälle:) Jos tiedät, että sinulle kävisi noin, jos vain KUUNTELET ja nautit hyvästä musiiksita, on varmasti parasta ettet edes kuuntele.
Mutta veikkaampa, että olet melko poikkeuksellinen tuon asian suhteen. Suurin osa vain kuuntelisi silloin tällöin ko. musiikkia, eikä se vaikuttaisi yhtään sen enempää elämään.
Tuli vielä mieleen, että ethän unohda, että musiikillisuutesi on suuri lahja Jumalalta!!! Toki voit säveltää ja sanoittaa muutakin kuin "siionin laulu"-tyylisiä lauluja omaksi iloksesi:) Olisi hienoa, jos vl:ssä olisi enemmänkin tilaa niille suurille lahjoille, joita Jumala on ihmiselle antanut. Voihan uskomisen asiatkin ym. elämän tunteet nousta sisältäsi säveliksi ja sanoiksi, vaikkei se tyypillistä vl-musiikkia muistuttaisikaan. Anna tulla sanojen ja sävelten sisältäsi ulos sellaisina kuin ne tulevat, se on Jumalan sinulle antama erityinen lahja, joka on varmasti tarkoitettu käyttöön otettavaksi! Ei kai Jumala muuten jakaisi erilaisia taitoja ja kykyjä ihmisille, jos ne pitäisi tukahduttaa.
rohkaisusta.:)
Kyllä minä sävellänkin, taidemusiikkia.
Niin se on, että kaikki lahjat mitä annetaan, ne
antaa Jumala.
Minäkin rohkaisen teitä kaikkia käyttämään omia
lahjojanne.:)
Täytyy sanoa, ettei selityksesi aukea ollenkaan. Lastenlaulut ovat hyvin yksinkertaisia, äärimmäisen toisteisia (lapset rakastavat toistoa), vievätkö nekin uskon? Klassisesta musiikista löytyy myös jos jonkinlaista kompleksisuutta ja sen puutetta. On itse asiassa hyvin helppoa löytää mistä hyvänsä musiikinlajista piirteitä, jotka voidaan halutessa tulkita sellaisiksi, etteivät ne "rakenna mieltä" tai ne "johdattavat tyhjyyteen tai ahdinkoon".
Itse inhoan ylipäänsä kaikenlaista poppia ja myös rockia yleensä ja vihaan jumputusta. Kuuntelen vain klassista, vl:laisuudella on ollut siihen ympäristön ohjaava vaikutus, mutta en ole koskaan ymmärtänyt miksi jokin musiikki olisi sinänsä syntistä (kun unohdetaan erilaiset ulkomusiikilliset seikat, esim. sanoitukset). Sen sijaan minusta tuntuu, että usein syy siihen miksi tietty musiikki on "uskon vievää" on puhtaasti tautologinen: tottumus ja tieto siitä että jokin musiikki ei ole sopivaa -> tunne sopimattomuudesta yhdistettynä mieltymykseen -> ristiriita omaksutun uskonkäsityksen kanssa. Eli jos ihminen on oppinut, että vaikkapa suklaansyönti on syntiä, tulee suklaasta pitävälle ihmiselle tästä herkusta "uskon vievä" asia.
En kiistä millään tavalla kokemustasi, en vain voi ymmärtää sitä.
Voisin vastata tuohon viestiisi erittäin perusteellisesti ja uskoisin -asiantuntevastikin, mutta en jaksa koska en ole fyyisesti terve ihminen.
Jääköön tähän.
Sinulla ilmeisesti ei ole tarpeeksi teoreettista(kin) tietoa asioista?
Vaan pelkkä mutu-tuntuma?
Maailmassa on paljon hyvää musiikkia.Mutta
minä en ole turhaan puhunut siitä ,että esim. rock- musiikki voi viedä uskon.
Jos olet uskovainen, en suosittele kokeilemaan.
Mutta jos et ole uskovainen, ymmärrän kyllä hyvin ,että et usko lainkaan sitä ,mitä minä sanon.
Klassisessa musiikissa on aika harvoin esittelemiäsi piirteitä.
Tietenkin niitäkin löytyy- otetaan esimerkki mm.
sarjallisesta sävellystekniikasta.
Sitä voi soveltaa melko rankalla tavalla; olen kokeillut itsekin.
Tästä asiasta on käyty tällä palstalla vakavaa keskustelua jossa on perusteltu kristillistä uskonnäkemystä Raamatun valossa. Itse ajattelen että voimme nojautua vain Jumalan Sanaan eli Raamattuun ja sitä meidän tulisi seuroissa kirkastaa.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000007266530
Kirkasta, oi Kristus, meille
ristinuhri Golgatan,
josta meille langenneille
loistaa sydän Jumalan.
Uskon silmä kiinnitä
aina kohti ristiä.
Raamatussa ei tietenkään puhuta teeveestä eikä nykyajan teknologiasta mitään.
Järjen käyttö on toki sallittua, ei kai uskovaiset mitään järjettömiä olentoja ole.
Olen itse saanut maailmasta parannuksen armon ja vielä harvinaisen jumalattomista piireistä.
En hankkisi televisiota enää kotiini.
Mielestäni pirulle ei pidä antaa edes pikkusormeaan.
Jumalan Sana on kaksiteräinen miekka.
Synti pitää sanoa synniksi.
Jos sitä ei enää uskalleta sanoa synniksi, suola käy mauttomaksi.
Mutta tietenkin tässä järjestyksessä että armo käy totuuden edellä.
Anteeksi nämä kärkevät lausuntoni.
Mutta minua huolestuttaa se, ettei kaikilla uskovaisilla enää tunnu olevan samat käsitykset asioista.
Terv.
Tuska
Kirjoitustyylissä on jotain samanlaista.
kumpikaan.
Olen nimimerkki Tuska, vanhoillislestadiolainen, joka olen kirjoittanut tänne mm. raskaasta avioliitostani aikaisemmin, mikäli olet sattunut lukemaan.
Kai meillä vanhoillisilla on sama puheenparsi, onneksi.
Vaikka minun tekstini on varmaankin enemmän tuota saarnaamista syntiä vastaan.
Olen erittäin huolestunut aikamme ilmiöistä Jumalan valtakunnassa, mutta nyt puhun myös itselleni.
Lue ketju "Usko, järki ja arvostelukyky" (aloittajana Vulgata) muutama sivu taaksepäin. Siellä on aiheeseen liittyvä viestini Sinulle.
avioliitollesi? Luin aiemmat kirjoituksesi ja kiinnostaisi tietää, mihin ratkaisuihin olet päätynyt. Vain jos haluat ja jaksat vastata.
kysymästä vaan, Hellevi.:)
Joo, mietiskelin asiaa ja lopulta tein erään päätöksen.
Tulin siihen tulokseen, että erota en uskalla; minulla kun jatkuva kuolemanpelkokin tämän sairauteni vuoksi.
Että jos se sittenkin on niin kauhea ja kadottava synti, niin enhän minä voi erota, vaikka en näekään mitään järkeä tällaisessa kulissiavioliitossa olevankaan.
Minä lopulta psyykkasin itseni näin:
päätin, että se sadisti ei enää saa millään tasolla tuhota eikä pilata elämääni eikä hyvää mieltäni. Minä olen nyt täydellisesti irrottautunut siitä ihmisestä myös henkisesti.
Se ihminen se enää kosketa eikä liikuta minua millään tavalla.
Olen myös päättänyt senkin, että en enää myöskään suostu keskustelemään hänen kanssaan mistään.
Vaikka hän tulisi vierailemaankin taas vaihteeksi eli minua kiusaamaan, niin enää en keskustele hänen kanssaan avioliittomme tilasta, vaan käsken hänen lähteä saman tien takaisin.
Nyt on kaikki loppu, ja minulla on paljon parempi olo.
Tällaisen henkisen ratkaisun jouduin lopulta tekemään. Sitä en tiedä, mitä Jumala tästä ajattelee, mutta minulla ei ole enää oikein vaihtoehtoja, miten säilyttäisin mielenterveyteni.
En usko enää koskaan mitään, mitä se ihminen minulle lässyttää ja lupailee.
Inhoan häntä, mutta yritän päästä tästä tunteesta eroon, koska syntiähän tämä on.
Tässä on oiva rako sielunviholliselle: piru pitää minua niin tiukilla, että meinaa kovettaa mieleni niin, että en jaksaisi ajatella sitä henkilöä edes lähimmäisenä.
Nuoriso- ja seurakuntapäivillä Kempeleessä oli pidetty alustus aiheesta "Kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja totella parempi kuin oinasten lihavuus".
Alustaja Juhana Torkki sanoi mm.: "Epäuskoisia ihmisiä loukkaa, kun uskovaiset ihmiset sanovat, että Jumalan ääni kuuluu seurakunnassa uskovaisten ihmisten keskuudessa. Joskus Jumalan ääni voi kuulostaa ahdistavalta ja vanhanaikaiselta. Silloin uskon näköala on voinut himmentyä. Sielunvihollinen yrittää kääntää uskovaisena elämisen orjuudeksi. Joskus oma inhimillinen tahto on taivutettava, jotta voi olla kuuliainen Jumalan äänelle. Oma järki usein sanoo, mikä minulle on sopivaa. On kuitenkin tärkeää kuunnella, mitä seurakunnasta neuvotaan."
Selkeää Pyhän Hengen puhetta! Aivan toisenlaista kuin se mitä tällä palstalla vaikkapa Maria ja Tarsiger kirjoittavat, uskovaisina esiintyen.
Ihmettelen tuota kommenttiasi varsinkin Marian kohdalta. Itse nautin lukiessani hänen kirjoituksiaan. Maria on mielestäni aivan elävästi uskomassa vaikka pohtii asioita syvällisesti. Ei ole kielletty ihmistä omia aivoja käyttämästä ja ajatuksiaan ilmi tuomasta. Mielestäni lakihenkinen toisen tuomitseminen taas ei ole oikein.
Pidät Mariaa ja tarsingeria epäuskoisina?
Kiitos Iisi ja Jokeri, kun tulkitsette kohdallani asioita parhain päin. Sellainen kantaa ihmeellisesti.
Ja Siionin tytär, en pääse uskollani henkseleitäni paukuttamaan. Se on heikko ja epäilysten täyttämä. Yritän turvata siihen Jumalan lupaukseen, että heikollakin uskolla pääsee perille. Ei minulla ole muuta antaa.
Tuon Päivämiehen artikkelin kirjoittajan satun tuntemaan hyvin ja täytyy sanoa, että siinä on viisas ja sydämellinen nuori mies. Luin kyseisen artikkelin hyvin tarkkaan ja tutkiskelin sitä sydämessäni.
Mietin aikani, vastaanko viestiisi Siionin tytär, mutta päätin lopulta sen tehdä. Positiivista viestissäsi oli se, että rinnastit minut kirjoittajalahjakkuuteen Ma-riaan, jota suuresti ihailen. Hänellä on enemmän taitoa ja ymmärrystä, minulla vain epäilyksiä. Tällä kertaa taidan olla aika tyly ja vain todeta, että viittaus esiintymiseen vl:nä loukkaa minua. Sen verran olen kuitenkin jo tällä palstalla oppinut, että sinunlaisesi eivät pyydä anteeksi. Sinullehan on annettu aina oikeat sanat ja tuomion avaimet :((.
En tunne Torkkia ja artikkelin vain vilkaisin. Lyhennelmäsi artikkelista oli ok eikä minulla ole siihen mitään lisättävää. Sama varmaa on omien ajatusteni kanssa. Niitäkin olet varmaan lukenut ja eipä niihin minulla enää ole juurikaan lisättävää. Olen esiintynyt tällä palstalla marraskuusta alkaen samana nikillä, joten viestini on helposti luettavissa. Miten tunnistaisin sinut ja ajatuksesi?
Olen muutaman kerran pyytänyt kirjoittajilta ajatuksia omakohtaisesta uskosta ja siihen liittyvästä kamppailusta ja epäilyksistä. Miten ne koetaan ja niistä selvitään? Oletko kokenut niitä? Jos et ole niin olet päässyt helpolla tai olet työntänyt ne aktiivisesti syrjään. Toisaalta, jos olet työntänyt ne syrjään, niin sinulta on omakohtainen usko jäänyt ymmärtämättä.
Kiitos kauniista sanoistasi! Ihan noin hyvä kuva itselläni ei kyllä ole ulosannistani, niin usein on vaikeuksia saada puettua ajatuksensa sanoiksi.
Mutta Sinä olet minun mielestäni joutunut täällä kohtuuttomien purkausten kohteeksi. En mitenkään ymmärrä, miten kirjoituksistasi joku voi pahentua. Minusta asettelet sanasi varovaisesti ja maltilla, olet aina rakentava ja kunnioitat erilaisia näkemyksiä. Jos keskustelunvapauden rajat kulkevat jonkun mielestä esittämäsi kaltaisissa asioissa, niin ei Sinun kannata siitä mieltäsi pahoittaa. Kyllä tiukkiskin voi hyvällä syyllä katsoa peiliin.
Kristinuskoon on sen alkuvaiheista lähtien kuulunut kriittinenkin keskustelu. Asiallisessa ja rakentavaksi tarkoitetussa, mieltä askarruttavien kysymysten pohdiskelussa ei minun mielestäni voi olla mitään väärää. Siinähän ne samalla "salatkin tulevat julki" ja on mahdollista tulla korjatuksi jos aihetta sellaiseen on.
Ainoastaan pelosta ja pohjimmaisesta epävarmuudesta nousee sellainen käsitys, että asioista keskustelu sinänsä on uhkaavaa tai vaarallista.
Täällä on varmasti paljon niitäkin, joille ajatuksesi ovat inhimillisen ihmisen normaaleja pohdintoja, uskon kaltaisessa asiassa väistämättä eteen tulevia kysymyksiä. Asioita, jotka eivät mielessä hautomalla muuksi muutu.
Tsemppiä Sinulle Tarsiger!
Näin ei-vl:nä haluan sanoa, että vaikka te olette omiltannekin saaneet täällä paljon "satinkutia", niin minun silmissäni juuri te (ja teidän kaltaisennne) olette niitä, jotka saavat vl:n hyvään valoon. Jos liikkeessänne olisi enemmän kaltaisianne -ajattelevia ja armollisia ihmisiä- kokisivat ihmiset varmasti paljon helpompana asuta rauhanyhdistyksen kynnyksen yli ja tulla seuroihin.
Ihmisten kuva vl:stä on niin tuomiohenkinen ja papukaijamainen, mitään kyseenalaistamaton, ja patenttivastaukset joka asiaan julistava, että se on monille liian luotaantyöntävää. Näin ulkopuoliset asian usein kokevat:(
Mutta on hienoa nähdä, ettei se ole koko totuus. Olette todistaneet, että vl:ssä on ajattelevia ihmisiä, joille uskon ydin on kirkas, ja jotka uskaltavat pohtia ja kyseenalaistaa asioita -ja nimenomaan niitä asioita, jotka ovat epäolennaisia itse uskon ytimen kannalta, mutta jotka on nostettu melko keskeiseen asemaan vl:ssä.
Te edistätte hyvää, perusteellista ja asiallista keskustelua tällä palstalla! Kiitos siitä.
teille kannustavista viesteistä. Se huono puoli sinun viestissäsi Kaisla on, että jotkut pitävät minua vielä pahempana maailman mielistelijänä, koska saan eivl:ltä kiitosta ja viitsin vielä kiittää näistä kiitoksista. Voi teitä, joita maailma kiittää.
Kieltämättä joskus tuskastuttaa. Luulen, että suurin tuskani tule niistä turhista ajatuksista. Kannan kahta säkkiä, joista toisessa on hyppysellinen uskoa ja toisessa täysi säkillinen epäuskoa ja epäilyksiä. Jälkimmäinen säkki meinaa musertaa ja peittää alleen sen edellisen. Joskus mustana hetkenä ajattelen, että mitä tästä kostun. Eilen oli jo tipalla (osin ehkä ajallisten paineiden alla), että en kirjoittanut todella mustaa ja kyynistä tekstiä. Onneksi sain hillittyä itseäni hieman. Tänä aamuna auringonpaisteessa elämä näytti jo huomattavasti valoisemmalta. Sitä kuitenkin jaksan aina ja yhä uudelleen ihmetellä, miten tylyjä ja lakihenkisiä voivat tosiuskovaiset olla.
suosittelemani kirjan "Tosiuskovainen"?
sain vihdoin lainattua kirjan Suden uhrit. Kirja ei natsannut kohdalleni. Yritin koko ajan sijoittaa itseäni ja lähimmäisiäni kirjan henkilöiksi, eikä se millään onnistunut. Ymmärrän toisaalta, että kyseessä on romaani ja fiktiivinen kuvaus asioista. Kaikesta huolimatta en voinut yhtyä kirjan näkemyksiin tapahtumista (olin teini/aikuistuva niihin aikoihin).
On Tosiuskovainen? Ja mistä sitä saa?
Jaksoin olla liikeessä mukana niin kauan kuin olin tekemisissä kaltaistenne ihmisten kanssa. Tunnistan kirjoituksitanne saman inhimillisen sivistyksen ja uskon kirkkauden mitä ystävilläni oli ja on. Koin ystävieni lähellä armoa ja inhimillistä lämpöä ja hyväksymistä ja aitoa uskomisen jakamisen iloa. Kun kokemukset vyöryttivät yhteisössä päälleni uudelleen ja taas uudelleen vimmaisia ja ehdottmia tapakulttuurin puolustajia, joiden mukaan nykyisyys on kerrassaan hyvin eikä mitään pohdittavaa käytänteissä kertakaikkiaan ollut, annoin periksi. Armo tuntui kaukaiselta ja uskon ilo tukahdetulta. En jaksanut jäädä odottamaan milloin kaltaisennne nousevat liikeessä enemmistöön. Siihen menee liian kauan. Perinteen ajattelemattomat puolustajat ovat liian vankassa enemmistössä ja liian suuriäänisiä.
Kirjoitat, että "pääasia on että pääsemme taivaaseen".
Minulle se ei ole enää pääasia... Miten tämän selittäisin... Enää en ole niin itsekäs, että ajattelisin vaan pelastumista, sitä että pääsisin taivaaseen.
On paljon tärkeämpää elää tätä elämää ja tehdä täällä asioita oikein ja niin paljon kuin ehtii. Yhteiskunnallinen aktivismi on tullut yhä tärkeämmäksi...
Marssi Irakin sotaa vastaan on yksi juttu.
On monia muitakin... Liityin ihmisoikeus järjestöön ja olen mukana siinä työssä. On tärkeämpää taistella ja toimia niiden asioiden eteen ja puolesta, jotka kokee oikeiksi ja tärkeiksi, eikä pitää tärkeimpänä omaa pääsemistään taivaaseen. Raamatussakin sanotaan, ettei ole sen suurempaa rakkautta kuin se, että antaa henkensä ystävänsä edestä... Jos tärkeintä olisi itselle se, että taivaaseen pääsisi, niin ei sitä kyllä henkeään ystävänsä edestä antaisi. Tätä olen miettinyt juuri noiden ihmisoikeus loukkausasioiden tiimoilta. Kuinka paljon siellä onkaan ihmisiä, jotka ovat oikeiden asioiden tähden taistelleet ja toimineet ja joutuneet sen tähden henkensä antamaan. Minä en suurempaa rakkautta ja tekoa näe, enkä suurempaa rohkeutta kuin tuo. He eivät ajatelleet omaa itseään ja itsensä pelastumista, vaan toisten hyvää ja heidän elämäänsä.
On tärkeää alkaa ajatella muita ihmisiä tässä maassa ja maailmassa. Miettiä sitä, että mitä voisi itse tehdä asioiden muuttamiseksi, miten voisi elää parantaen tätä yhteiskuntaa ja maailmassa vallitsevaa suvaitsemattomuutta ja sortoa. Me eletään tässä maailmassa, eikä meidän tulisi elää vain omaa pelastumista täkeimpänä pitäen, vaan omaa elämää toisille antaen ja jopa uhraten. Uskovaisena tiedän pelastuvani, koska Jeesus on kanssani. Siksi minulla on velvollisuus olla pitämättä tärkeimpänä omaa pelastumistamme ja alkaa toimia siten, että vääriksi havaitut asiat maailmassa muuttuisivat oikeammiksi ja paremmiksi.
Minä en henkilökohtaisesti haluaisi enää elää ikuisesti. Minulle riittäisi ihan hyvin yksi elämä; tämä on ollut tuskaa täynnä ja olen lopen väsynyt ja elämänhaluni menettänyt.
Mutta kyllä minäkin mm. vihaan epäoikeudenmukaisuutta ja olen toki taistellutkin vääryyttä vastaan, mutta siitä ei ole syytä tehdä mitään numeroa.
Kerran menin yksin puolustamaan erästä ihmistä oikeuteen, koska hänelle oli mielestäni täällä Suomessa tehty oikeusmurha. Kukaan muu ei uskaltunut häntä puolustaa. Siltä ihmiseltä oli totisesti viety oikeus pois. Eikä hänelle armoa annettu.
Minä en väheksy ihmisen maallisia tehtäviä, älä ymmärrä väärin. Ne on hoidettava ilman muuta.
Mutta lopullinen päämäärä on Raamatun mukaan ikuinen elämä.
Mitä itsekästä siinä on?
Minusta se on pelottavaa:että on olemassa helvetti.
Suoraan sanottuna, en minäkään haluaisi elää ikuisesti. Riittäisi aivan hyvin tämä yksi elämä täällä maan päällä. Tässäkin on jo kyllin monenlaista.
Mikä sinun elämänhalusi on vienyt?
Sielunvihollinenkin saa ihmisen joskus tuntemaan helvetinpelkoa. Helvetin pelossa ihminen masentuu ja masentuneena kadottaa luottamuksensa Jumalaan.
Minä en pelkää helvettiä. Enhän voisi pelollani mitään miksikään muuttaa kuitenkaan. Jumalan käsissä ja armossa on se, minne Hän minut delegoi kuolemani jälkeen. En minä voi Jumalaa lahjoa tai tehdä yhtään mitään, jotta Hän veisi minut taivaaseen. Minä vaan luotan Jumalaan: Hän tietää, minne meistä kukin joutuu.
Jumala tuntee sinun sydämesi ja mielesi. Ei sinun helvettiä tarvitse pelätä. helvettiä et karta sillä katsotko televisiota, käytätkö korvakoruja tms. Mitä ihmettä niillä on tekemistä uskon kanssa!!! Sydämen uskoa Jumala katsoo, eikä meidän ulkonaisia tekojamme. Ei me ulkonaisilla teoilla taivaspaikkaa saada. Siksi ne tavallaan onkin yhdentekeviä. Yhdentekeviä ne ovat ainakin pelastumisen kannalta.
Jos helvetin pelkosi johtuu jostakin epäilyksistä sääntöjä ja neuvoja kohtaan tai niiden rikkomisista, niin silloin taas sielunvihollinen käyttää hyväkseen näitä sääntöjä ja neuvoja, ja saa sinut pelkäämään ja kadottamaan luottamuksesi yksin armoon.
Minä en paljon televisiota katsele. Toisinaan käytän meikkejä. Kuuntelen jazzia ja bluesia. Olen varma, että taivaassakin on kunnon jazz konsertteja, sillä mitään vastaavaa musiikkia, missä Herra olisi niin läsnä, en tiedä. Olen käynyt jazz konserteissakin, jopa Porin jazzeilla ja menen vastakin. Kiitän Herraa siitä musiikista.
Tunnen juutalaista kansanmusiikkia. Se on tosi rytmikästä (vastakohta virsille ja klassiselle musiikille ja enemmänkin sukua rytmimusiikille) ja kaunista, iloista: toisinaan myös surumielistä.
Jeesus lauloi, kuunteli ja tanssi sitä musiikkia. Tulen siitä aina iloiseksi - olen jotenkin sydämestäni varma, että Jeesus rakastaa myös jazzia :) Hän on läsnä jazzissa :)
Joku tuntematon voisi sanoa, että jazzin harrastukseni on eksyttänyt minut pois Jumalasta. Höpö höpö!
Minä en ole jazzissa eksynyt pois Jumalasta: päinvastoin!
Enkä todellakaan pelkää helvettiä. Ei Jumalaa kiinnosta se katsotaanko me telkkaria ja mitä musiikkia me kuunnellaan. Miksi Jumalaa se kiinnostaisi? Jumalaa kiinnostaa meidän sydämen asenne: rakstetaanko me Häntä, itseämme ja lähimmäisiämme.
Luota vaan Jumalaan. Hän tuntee sinun mielesi ja sydämesi. Omilla teoillasi et voi rauhaa ostaa Jumalalta.
Masennuksesi nyt huolettaa... Voisitko jutella jonkun kanssa niistä asioista, jotka sinua masentavat? Elämän halua sinun täytyy takaisin löytää ja saada. kahdenkeskinen juttelu jonkun luotettavan kanssa voisi auttaa sinua eteen päin.
...tämä näin ----> Tuska.
Joka ei usko se ON jo tuomittu Raamatun mukaan.
Ymmärrätkö mitä ajan takaa?
esim ehkäisystä kieltäytyminen terveyden uhalla on synti ja on synti kohdella torjuvasti ja vältellen toisin uskovia, on synti sanoa jollekin että ei pääse taivaaseen vaan joutuu helvettiin, jos on vaikka helluntalainen.
Kukaan niistä, jotka tekevät päätöksiä ja sääntöjä eivät ole keskustelleet Jumalan kanssa ja näin olen sääntöjen säätäjät luulevat kaiken olevan Jumalalta, kun itse tekevät päätöksensä.
Niin, minulle tosiaankin välähti, ettet todellakaan ymmärtänyt mitään, mitä minä selitin musiikista.
Sun ehkä kannattais ottaa asioista enemmän selvää ennen kuin kommentoit noin kärkevästi.
Ei millään pahalla.
Minä en puhunut "toisteisuudesta" yhtään mitään.
Käsitit täydellisesti väärin koko asian.
Musiikissa, perinteisessä, "toisteisuus" on aivan normaali asia, se ei ole sielunvihollisen tuottama elementti.;)
Heh!
Hei älä nyt, ei tarkoitus ollut olla kovin kärkevä. Aihe kiinnostaa minua todella. Ensinnäkin: olisi aika hölmöä jos rupeaisin täällä retostelemaan musiikintuntemuksellani, mutta se ei ole kovin vähäinen. Olen myös uskovainen, mutta varoituksesi on siinä mielessä turha, että rock ei minua ole viehättänyt ollenkaan. :)
Pyytäisin, että selittäisit uudestaan. En ota nyt oikein selvää tarkoitatko näillä "sielunvihollisen tuottamilla elementeillä" jotakin selkeästi musiikillisia rakenteita (ja mitä ne siinä tapauksessa ovat, jos en siis ymmärtänyt mitään) vai esim. rock - elämäntapa -asetelmaa. Viittasit edellämainittuihin myös sarjallisen musiikin yhteydessä, eli onko siinä myös sitten jotakin paholaismaista mielestäsi? Voisiko tällaisia vastaavia asioita esiintyä mielestäsi myös mm. kuvataiteissa?
A) Olen samaa mieltä siitä,
- että synnin tulva on suuri.
- että tarvitsen sisarten ja veljien tukea taistelussa syntiä vastaan.
B) Mutta ajattelen myös näin:
1) "Sanoiko Jumala todella niin?" on hyvä kysymys. Niin pitääkin kysyä aina, kun jotakin väitetään Jumalan sanomaksi. Luulen, että paratiisin käärme valitsi tuon kysymyksen juuri siksi, että se on Jumalan mielen mukainen kysymys. Tällä tavalla hän pääsi ihmisen kanssa puheisiin. Jos käärme olisi aloittanut selvästi Jumalan tahdon vastaisella kysymyksellä, ihminen olisi ehkä heti torjunut koko keskustelun. Varsinainen eksytys oli, että "teistä tulee Jumalan kaltaisia". Jos ihmiset eivät kysyisi "Sanoiko Jumala todella niin", miten kukaan voisi saada parannuksen armon väärästä hengellisyydestä?
2) Tie on kaita molemmilta puoliltaan. Ihminen voi joutua tilille myös asioista, jotka on pelon tähden jättänyt tekemättä (Katso Matt 25:14-30, 24-27: "Viimeksi tuli se palvelija, joka olis saanut vain yhden talentin, ja sanoi: ' Herra, minä tiesin, että sinä olet ankara mies. Sinä leikkaat sieltä, minne et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, minne et ole siementä viskannut. Minä pelkäsin ja kaivoin talenttisi maahan. Tässä on omasi.' ...... Isäntä vastasi hänelle: ' Sinä kelvoton ja laiska palvelija! Sinä tiesit, että minä leikkaan sieltä, minne en ole kylvänyt, ja kokoan sieltä, minne en ole siementä viskannut. Silloinhan sinun olisi pitänyt viedä minun rahani pankkiin, niin että olisin palatessani saanut omani takaisin korkoineen."
3) Hengellinen seurakunta on määritelmänsä mukaan aina oikeassa. Mutta hengellistä seurakuntaa ei voi niitata yhteen minkään laitosseurakunnan (esimerkiksi SRK:n ja rauhanyhdistysten ja niiden virallisten tiedotuskanavien) kanssa. Näissä asioissa menneisyys ei takaa tulevaisuutta. Vaikka jokin laitosseurakunta olisikin edustanut jossakin historian vaiheessa hengellistä seurakuntaa, sama laitosseurakunta ei välttämättä edusta sitä nyt tai tulevaisuudessa.
Jos ymmärrän oikein, sinä näet kohtien A) ja B) välillä ristiriidan. Osaatko selittää, miksi?
Paratiisin käärme kyseenalaisti Jumalan tahdon.
"Sanoiko Jumala todella niin?" on selvä kyseenalaistaminen Jumalan todellista tahtoa vastaan ,eikä mitään muuta.
Ihminen hakee siinä lupaa synnintekoon.
Toisaalta Raamatussa varoitetaan jyrkin sanoin kutsumasta Jumalan tahdoksi ihmisen laatimia säännöksiä. Ei ole hyvä sotkea asioita tällaisissa kysymyksissä.
Minulla ei henkilökohtaisesti ole halua kyseenalaistaa Jumalan valtakunnan antamia neuvoja, niitä ei varmasti ole turhaan annettu, Ma-ria.
Olen erittäin huolestunut ollut jo pitkän aikaa
tuosta yhä lisääntyvästä synnin luvallisuudesta
joidenkin uskovaisten näkemyksissä.
Tässä tosin puhun myös itselleni.
Turhaan ei Raamatussa puhuta valvomisesta, ja tyhmistä ja viisaista neitseistä.
Elämme lopun aikaa.
" Nyt jo viime säteitänsä luopi armon aurinko,
yö jo laskee, kiiruhtakaa, ettei tulis vahinko."
Se on hyvä, että puhut siitä, mistä olet huolissasi. Niin pitääkin tehdä.
Välillä täällä vaan käy niin, että ihmiset puhuvat toistensa ohi kun käyttävät samoista asioista eri käsitteitä ja eri asioista samoja.
Hyvää Pääsiäistä Sinulle!
Hyvää Pääsiäistä vaan Sinullekin, Ma-ria!:)