Kun istuimme joskus vierekkäin ja jalat koskettivat toisiaan, se oli meidän välillä hetki, jota joskus muistelen. Miten lie, kun alennun romantisoimaan kun tiedän, ettei sulla, nainen, ollut sillä hetkellä eikä nytkään mitään ajatuksia meistä. No, olen varastanut sen hetken sulta etkä saa sitä takaisin, en tiedä harmittaako se.
Olisin halunnut oikeasti, että meistä olisi tullut. Enemmän haluan, mutta tiedän sen olevan toivottoman haihattelua.
Sinulle, jolla on ruskeat hiukset
Olisin halunnut oikeasti, että meistä olisi tullut. Enemmän haluan, mutta tiedän sen olevan toivottoman haihattelua.
Sinulle, jolla on ruskeat hiukset
Vastaukset 6
Vanhimmat
En tiedä kenelle? Minä nainen tulen muistamaan vieressäni istuneen miehen varmasti pitkään. En vieläkään ymmärrä, miksi kaikki meni niinkuin meni? Olen oivaltanut, että olin itsekin syypää vuorovaikutuksen toimimattomuuteen! Ehkä opin siitä myös?
Mistäpä tiedät varmaksi ettei hänellä ole/ollut tunteita sinua kohtaan?
En tiedäkään, mutta jos lämpöä olisi eikö se hehkuisi jotenkin. No, hehkuuhan hän, mutta kaikille, siis sitä säteilevää hyväänsä. Näin ajattelen.
Minä istuin erään vieressä jalka kiinni hänen jalassaan tilanpuutteen vuoksi, mutta kiusallisen tietoisena siitä, kuinka jalkamme koskettivat pitkältä matkalta. Nyt, kun kirjoitan tätä, jalkani tuntuu lämpimältä ja sitä kihelmöi. Haamukipua?
En tiedä, mitä tämä on. Ehkä hulluutta? Jotenkin uskon, että olemme samassa veneessä.
Voimme ollakin samassa veneessä, kunhan et sinä huopaa kun minä soudan, muuten ei päästä eteenpäin. Mielellään olisin samassa veneessä kanssasi, olisi vielä vähemmän tilaa sulle väistää. Jos vaikka miellyttää olla lähekkäin.
Ja kyllä, silmäsi loistivat silloin istuessamme, ei sitä voinut olla huomaamatta.
Se ei ollut vahinko, eikä tilanpuutetta. Minä olin halunnut koskettaa sinua koko illan, ja sitten lopulta rohkaistuin. Sinä tosissaan veit sen hetken mennessäsi...