Miksi kaikki rakkaustarinat

Päättyvät niin useasti surullisesti jos edes koskaan alkavatkaan. Täälläkin kaivataan niin paljon. Itselläkään ei ole paljon onnea rakkausasioissa ollut. Oikeastaan olen kunnolla rakastunut vain kaksi kertaa elämässäni. Ensimmäisessä tarinassa mies hylkäsi minut ja toinen ei koskaan edes alkanutkaan. Kun mietin tuttavapiiriäni, niin sielläkin on paljon yksinäisiä, eronneita, katkeroituneitakin ihmisiä. Silti me kaikki haaveillaan siitä suuresta rakkaudesta, se osaltaan pitää meidät hengissä. Kuinka moni sen puoliskonsa sitten löytää, sitä en tiedä. Toivon kuitenkin kaikille hyvää elämää, vaikkei sitä ns oikeaa sitten löytyisikään. Ainahan sitä voi kuitenkin haaveilla. Eksyä haaveiden onnenmaahan, hyvä niin.
4<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Lehtiä jos lukee tai ympärilleen katsoo niin kovin lyhyeks ne suhteet nykyään jää. Parista kolmeen vuotta ja se on siinä. Nyt pitäis muuttaa koko ajatusmaailma ja parisuhdekulttuuri ja kysyä siltä tulevalta , että kiinnostaisko sinua lähteä kanssani pari kolme vuotta kestävään parisuhdehelvettiin.

Äänestä

Tuo on ihan totta. Parisuhteet ei tahdo kestää. Jos toinen ahdistuu, niin ei kai siinä muukaan auta. Surullista, kun eron jälkeen molemmat ovat yhtä onnettomia.

Äänestä

Minä en haaveile suuresta rakkaudesta. Minä haaveilen henkisestä tasapainosta itseni kanssa. Ilman sitä, minulla ei ole mitään.

Äänestä
  • Ja vastaan aloitukseen. Ne päättyvät surullisesti, koska ihmisillä on toisistaan epärealistisia odotuksia. Kun huomaa, että toinen onkin tavallinen kuolevainen ongelmineen, tulee valtava pettymys. Siinä kohtaa ei ihminen enää mieti, kuinka kohtelee ja satuttaa toista, vaan "petturi" saa ansionsa mukaan. Onhan hän pettänyt toisen odotukset, eikä matka "onnelaan" toteutunutkaan.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Päättyvät niin useasti surullisesti jos edes koskaan alkavatkaan. Täälläkin kaivataan niin paljon. Itselläkään ei ole paljon onnea rakkausasioissa ollut. Oikeastaan olen kunnolla rakastunut vain kaksi kertaa elämässäni. Ensimmäisessä tarinassa mies hylkäsi minut ja toinen ei koskaan edes alkanutkaan. Kun mietin tuttavapiiriäni, niin sielläkin on paljon yksinäisiä, eronneita, katkeroituneitakin ihmisiä. Silti me kaikki haaveillaan siitä suuresta rakkaudesta, se osaltaan pitää meidät hengissä. Kuinka moni sen puoliskonsa sitten löytää, sitä en tiedä. Toivon kuitenkin kaikille hyvää elämää, vaikkei sitä ns oikeaa sitten löytyisikään. Ainahan sitä voi kuitenkin haaveilla. Eksyä haaveiden onnenmaahan, hyvä niin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu