Päättyvät niin useasti surullisesti jos edes koskaan alkavatkaan. Täälläkin kaivataan niin paljon. Itselläkään ei ole paljon onnea rakkausasioissa ollut. Oikeastaan olen kunnolla rakastunut vain kaksi kertaa elämässäni. Ensimmäisessä tarinassa mies hylkäsi minut ja toinen ei koskaan edes alkanutkaan. Kun mietin tuttavapiiriäni, niin sielläkin on paljon yksinäisiä, eronneita, katkeroituneitakin ihmisiä. Silti me kaikki haaveillaan siitä suuresta rakkaudesta, se osaltaan pitää meidät hengissä. Kuinka moni sen puoliskonsa sitten löytää, sitä en tiedä. Toivon kuitenkin kaikille hyvää elämää, vaikkei sitä ns oikeaa sitten löytyisikään. Ainahan sitä voi kuitenkin haaveilla. Eksyä haaveiden onnenmaahan, hyvä niin.
Miksi kaikki rakkaustarinat
Anonyymi
4<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Lehtiä jos lukee tai ympärilleen katsoo niin kovin lyhyeks ne suhteet nykyään jää. Parista kolmeen vuotta ja se on siinä. Nyt pitäis muuttaa koko ajatusmaailma ja parisuhdekulttuuri ja kysyä siltä tulevalta , että kiinnostaisko sinua lähteä kanssani pari kolme vuotta kestävään parisuhdehelvettiin.
Tuo on ihan totta. Parisuhteet ei tahdo kestää. Jos toinen ahdistuu, niin ei kai siinä muukaan auta. Surullista, kun eron jälkeen molemmat ovat yhtä onnettomia.
Minä en haaveile suuresta rakkaudesta. Minä haaveilen henkisestä tasapainosta itseni kanssa. Ilman sitä, minulla ei ole mitään.
Ja vastaan aloitukseen. Ne päättyvät surullisesti, koska ihmisillä on toisistaan epärealistisia odotuksia. Kun huomaa, että toinen onkin tavallinen kuolevainen ongelmineen, tulee valtava pettymys. Siinä kohtaa ei ihminen enää mieti, kuinka kohtelee ja satuttaa toista, vaan "petturi" saa ansionsa mukaan. Onhan hän pettänyt toisen odotukset, eikä matka "onnelaan" toteutunutkaan.