Tunnen olevani aina ulkopuolinen, nyt olen jo 65 mutta ei tämä miksikään muutu. Olen yrittänyt, mennyt epämukavuusalueelleni, laittanut itseni likoon vaativiin tilanteisiin, yrittänyt korjata ulkonäköäni, ei auta. Olen myös ollut yrittämättä mitään, ollut vain oma itseni, ei auta, sama tunne ettei koskaan saa yhteyttä muihin ihmisiin, eikö tähän auta mikään. On kai vain oltava yksin.
Miksi ei löydy yhteyttä
Anonyymi
3<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Siispä meillä on samantapainen kokemus ja olemisen tapa.
Kannattaa kuitenkin yrittää löytää jokin kanava jonka kautta purkaa tuntojaan. Minulla päivän paras hetki on kuin otan illalla nukahtamistabletin ja alan lukea jotain tiettyä runokirjaa jonka runojen kautta pystyn tulkitsemaan tunteitani joskus huikaisevan valaisevastikin ja kun alkaa väsyttää tiedän että kohta nukahdan ja pääsen pois.
Tunnet olevasi aina ulkopuolinen, oletko pohtinut siihen tarkemmin rationaalisesti syytä? Onko sosiaalinen, kultturillinen, taloudellinen vai kenties jokin muu? Mitä haluat elämältäsi? Siis mitä ihan aidosti haluat ja mikä tekee sinut onnelliseksi? Ihmiset ovat aika herkkiä ainakin Suomessa kestämään erilaisuutta, minkä takia joskus sen saaminen selville voi olla haastavaa mutta ei koskaan mahdotonta. Aika pitkällä ihmissuhdekokemuksella ja -tuntemuksella aina-sana viittaa siihen, että etsit lopulta sitä yhtä ja oikeaa kokemusta tai tunnetta, johon olet lopulta tyytyväinen. Joku joskus kielsi minulta AINA-sanan käytön, vaikka lopulta se kertoi minusta enemmän kuin sanojasta; Uniikki ihminen tarvitsee rinnalleen toisen uniikin.