Yritys koittaa saada sinuun vielä yhteys. Varsinkin kun voisin sen oikeassa elämässäkin tehdä. En vaan tiedä miksi pelkään sinua niin. Paljon vaikka ethän sinä ole koskaan minulle mitään sellaista tehnyt että ois jotain syytä. En minä tänne sinua haukkumaan ole tullut enkä sitä oikeassakaan elämässä tekisi.Tää nyt on vihoviimeinen paikka minne ois pitäny tulla jotenkin kaikki menee vai enemmän solmuun. En vaan muuhun pystynyt.
Olihan tää aika epätoivoinen
Anonyymi
29<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Niin ja vieläpä kun on todella epätodennäköistä että edes täällä olisit.
Ei ole epätoivoinen. Päin vastoin silloin juuri toivoa onkin. Oikeassa elämässä kaikki olisi niin paljon vain helpompaa ja selkeämpää. Kynnys kontaktiin on kuitenkin korkea ja sitä saa kunnioittaa. Olet käsitellyt tunteitasi rohkeasti ja taitavasti, moni ei siihen kykene. Se on raskasta ja syö voimia, sen myönnän. Pelosta sanoisin, että näen sen sellaisen että ihminen ei pelkää mitään muuta, kuin itseään. :)
Itsehän minä olen itseni tähän ajanut. En myöntänyt tarpeeksi ajoissa edes itselleni mitä oikeasti tunnen .Ja nyt vaan joudun elämään tunteeni salaten.
Milloin myönsit tunteesi itsellesi? Mitä tapahtui?
Aika epätoivoista kuvitella, että hän kirjoittaisi tänne ja varsinkin mulle, mutta tää sun aloitus ja kommentit sopii tilanteeseen. Asiat jäi vähän kesken.
Osaatko sanoa, mikset uskalla ottaa suoraan yhteyttä? Itse olisin aika onnellinen jo puoliaktiivisesta kaveruudestakin. Mutta en uskalla olla yhteydessä, kun en tiedä, mitä hän ajattelisi siitä. Ihmettelisikö vain, miksi, tai ahdistuisiko siitä? Jos saisin jotain vinkkiä siitä, että olen vielä olemassa hänelle, niin tilanne muuttuisi varmaan.
Tämä siis sivusta.
Luulen että aika monilla jää asiat kesken. En tiedä milloin myönsin enkä ole varma vieläkään mitä tunnen. Aina hän on näinä vuosina mieiessäni ollut . Mutta jostain syystä viime aikoina ihan vähän väliä joku kaihertaa kun sama henkilö alkaa pyöriä mielessä. Mitä kuuluu, mitä tekee, missä on, muistaako vielä yms. Sitten muutama viikko sitten eräs läheinen kysyi yhtäkkiä minulta mitähän sille henkilölle kuuluu . Tuli kyllä aivan yllättäen ihan niin kuin minä tietäisin. No varmaan ihan samasta syystä en uskalla ottaa yhteyttä mitä itsekin kirjoitat enkä nyt tiedä tilanteen huomioon ottaen onko se edes järkevää.
Jos kaipaamasi henkilö ei ole varattu niin ehkä et ole menettänyt vielä mitään. Toisilla riittää ymmärrystä sille ettei kaikki käsittele tunteitaan yhtä nopeasti.
Saan kirjoituksistasi sen käsityksen, että kaipaamasi nainen on silloin ollut valmiimpi suhteeseen, mutta sinä olet jostain syystä paennut. Jos näin on, niin hän ei varmasti uskalla ottaa ainakaan kovin isoja askelia, vaan odottaa, että sinä haluaisit olla yhteydessä. On tietysti mahdollista, että hän on jo "unohtanut", mutta ei hän varmaan pahana pidä, jos otat yhteyttä ihan ystävällisesti ja vaihdat vaikka kuulumisia. Se nainenkin saattaa miettiä sinua, muttei uskalla ottaa yhteyttä, koska on jo tullut tavallaan torjutuksi tai hylätyksi. Hän pelkää, että ajattelet hänestä halveksuen tai välinpitämättömästi, jos hän ottaa yhteyttä. Hän saattaa ajatella sinusta pelkkää hyvää, mutta ei halua repiä vanhoja haavoja auki vain todetakseen, ettei sinua kiinnosta. Jos itse otat yhteyttä, niin sitten asia on toinen.
Kirjoitin omista kokemuksista käsin. Tilanteesi voi olla myös jotain muuta. Mutta jos et uskalla, niin et saa ehkä koskaan tietää. Voithan ensin jutella yleisesti ja tunnustella. Ei tarvi heti kertoa niitä tunteita. Voihan olla, ettei se tunnukaan enää samalta sinusta, kun kohtaat hänet.
Milloin viimeksi olitte yhteyksissä?
Minä nainen olisin toivonut yhteydenottoa IRL, en täällä. Koska täällä kaikki juuri menikin solmuun!
Mikä on IRL?
Onko se joku tietokonekierojen sämpläämisjuttu?
Mitä on sämpläämisjuttu?
IRL on lyhenne sanoista in real life eli oikeassa elämässä.
Niin no tämän vastaan vielä tiedän kyllä mitä IRL tarkoittaa 😅 sämpläämis juttua en. 🤔
Omasta mielestä kaikki meni solmuun muualla kuin täällä! Ja se kaikki alkoi jo vuosia sitten. Nyt ei ole enää mitään tehtävissä tilanteen korjaamiseksi.
Elämää tämä vain on. Elät harhaa, jos luulet, etten sinua ymmärtäisi. No, mutta, ehkä joku päivä uskallat.
Voita pelkosi!
Onhan se surullista jos pelkää toista ihmistä.
Silti oot tänne tullut kirjoittamaan ja hakemaan yhteyttä. Kaikkein surullisinta tekstissäsi on se, että yhteyden oisit voinut oikeassa elämässäkin tehdä.
Onhan se surullista. Mutta järjellä kun ajattelee näin sen täytyy mennäkin. Jos tekisin jotain en pystyisi enää elämään itseni kanssa. Se vasta olisikin surullista. Kaikkea ei voi saada ja elämä ei ole mustavalkoista. Kaikki on kuitenkin hyvin kyllä se dementia viimeistään auttaa unohtamaan.
Mitä jos se toinenkin miettii sinua?
Ei tunteita voi ajatella järjellä.
Etkö rakkaudesta ota kumppania itsellesi?
Mitähän tämä kyseinen ihminen ajattelee asioista?? Sinusta??
Vai onko sillä edes merkitystä sinulle?
On tietysti merkitystä. Siksihän tämä onkin niin epätoivoista. Sehän nyt olisi vielä surullisempaa hänelläkin olisi tunteita vielä minua kohtaan. Eikä voida olla yhdessä. Nyt en enää vastaile. Tää repii rikki minut.
Itse toivoin vielä joskus, että olisimme voineet jutella ja kohdata toisemme. Tunteet, ajatukset ja olotilat joita ei saa purkaa, kasautuvat psyykkiseksi kuormaksi ihmisen sisimpään ja ne tekevät olosta epätoivoisen ja raskaan.
Olisin vieläkin kiitollinen sellaisesta mahdollisuudesta koska välitän kaivatustani tosi paljon. 💫
n>m
vaalealta vanhemmalta nuoremmalle
Viestini oli naiselta-miehelle. Niin juu mutta ymmärrän sinua. Pakko oli kait vain jonnekin purkaa tätä oloa.
saisko vähän tunnistuksia? täällä nuorempi mies kaipaa vanhempaa naista, jonka kanssa asiat jäi kesken ja kaipuu on ihan älytön.
Millaiset asiat ? oliko suhde teillä?
Ei voi olla? Oikeastikko? Eihän tämä nyt voi olla mahdollista. Olisi se kyllä aika ihmeellistä jos se olisitkin sinä.
Kyllä oli, noin vuoden.
Tuskimpa pidän todennäköisenä että olet ketä mitä kaipaan. Tummat hiukset tunnisteena alkuun tällä naisella.
Juu niin vähän arvelinkin. Toivottavasti löydät sen jota kaipaat. Minä lopetan nyt tämän oikeasti. Aikamoista leikkiähän tämä täällä on kun monta soppaa kiuhuu yhtä aikaa. Ja kaikki tietää ja tuntee olevinaan kaikki. Loppujen lopuksi kukaan ei tiedä kuka on.
Kun asiat pitkittyy ne mutkistuu ja mutkistumista on ollut vuosien ajan. Ahdistaa paljon jo pelkästään se ajatus, että pitäisi ruveta tutustumaan johonkin ihmiseen. On monen vuoden väsymys takana, eikä ole sellaiseen minkäänlaista jaksamista. En kaipaa ketään, enkä mieti koskaan mitä muut elämässään tekevät, sillä ei ole minulle minkäänlaista merkitystä, niin siinä on käynyt.