Vielä sotasyyllisyysoikeudenkäynneistä

..että Mannerheimia kävi sairaalassa tapaamassa Paasikivi -46 keväällä joka suositteli Mennerheimille painokkaasti "terveyden hoitoa" varten ulkomaille siirtymistä. Muistaisin, että Paasikivi arvioi sen olevan turvallisempaa kuin ne sisäpoliittiset ongelmat jos "torni" olisi Mannerheimiakin halunnut syyttää.

Oli tosiaan erikoista, ettei Marskia "hyökkäyssodan suunnittelusta" syytetty. Marskin ehkä pelasti se, että hän ei ollut vaaleilla valittu poliitikko vaan ammattisotilas.

N-liitto halusi saada nimenomaan ne poliitikot vastuuseen joiden katsoi syyllistyneen sodan suunnitteluun 41-keväällä ja kesällä.

Valt.tohtori Jukka Tarkka toteaa seminaarialustuksessaan syksyllä 2004 mm. seuraavaa:

"Suomalaiset ponnistelivat ankarasti estääkseen Mannerheimin joutumisen oikeuteen. Tammikuussa 1946 valvontakomissio ilmoitti Mannerheimille, että Neuvostoliitolla ei ole häneen kohdistuvia vaatimuksia. Vanhan marsalkan ahdistaminen sotasyyllisyysoikeuteen ei ollut vain oikeudellinen kysymys. Moskovassa tiedettiin hyvin, että Mannerheim oli jos nyt ei viimeinen niin ainakin tärkein suomalaista yhteiskuntaa koossa pitävä voima. Sota oli loppunut, mutta Neuvostoliiton poliittinen painopiste oli edelleen Keski-Euroopassa. Kitka Saksan miehityshallinnossa oli alkanut kasvaa. Neuvostoliitto halusi välttää pienetkin levottomuudet kauas selustaan jääneessä Suomessa"

..vuosiluvuissa, kiitos. Jaltan konferenssi käytiin helmikuussa -45 jossa liittoutuneet päättivät mm. sodan jälkeisen euroopan asioista ja sotaan syyllisten syyttämisestä.

Kirjoitat; "Sotasyyllisyys oikeudenkäynnit sisältyy 1941 tehtyyn jaltan sopimukseen, ne oli myös Suomalaisilla tiedossa jo 1942-43.". Kirjoittamanasi aikana ei suomalaisten poliitikkojen tiedossa ollut mahdollisia sotasyyllisyysoikeudenkäyntejä koska Jaltan konferenssi pidettiin helmikuussa -45. Sekoitatko asian Teheranin konferenssiin? Siinä käsiteltiin sodankäyntiin ja strategiaan liittyviä kysymyksiä.

Edelleenkin valt.tohtori Jukka Tarkan seminaarialustusta lainaan:

"Paasikivellä oli jyrkkä periaatekanta, jonka mukaan taannehtivaa lainsäädäntöä ei käytettäisi, koska hallitusmuoto kieltää sen. Hän yritti epävirallisesti hankkia valvontakomissiolta edes hiljaista hyväksymistä tälle ajatukselle, mutta ei onnistunut. Komission poliittinen neuvonantaja Pavel Orlov sanoi suoraan, että sodan aikaisia johtajia on rangaistava. Jos se oli vanhojen lakien mukaan mahdotonta, olisi säädettävä uusi laki. Jo tämä maaliskuun 1945 lopussa käyty illallispöytäkeskustelu paljasti Paasikivelle, että hänen laillisuustaistelunsa oli tuomittu epäonnistumaan. Siitä huolimatta hän vastusti taannehtivaa lainsäädäntöä elokuun puoliväliin asti. Sitten hän taipui aikaisemmin mahdottomana pitämäänsä ratkaisuun.

Tilanteen muutti liittoutuneiden elokuussa 1945 allekirjoittama sopimus, jossa määriteltiin niiden yhteinen sotarikospolitiikka ja hyväksyttiin Nürnbergin kansainvälisen sotilastuomioistuimen peruskirja. Näistä asiakirjoista ilmeni, että liittoutuneet olivat päättäneet turvautua taannehtivaan lainkäyttöön. Sen lisäksi niissä annettiin uusi määritelmä sotarikoksesta. Sotarikokseksi luettiin nyt myös "rikokset rauhaa vastaan". Sopimuksessa tälle termille annettu määritelmä osoitti, että se tarkoitti samaa kuin Suomessa käytetty sana sotasyyllisyys."

Eli pitääkö sotasyyllisyysoikeudenkäynneistä syyttää Lontoota?

aito-arska kirjoitti:

..vuosiluvuissa, kiitos. Jaltan konferenssi käytiin helmikuussa -45 jossa liittoutuneet päättivät mm. sodan jälkeisen euroopan asioista ja sotaan syyllisten syyttämisestä.

Kirjoitat; "Sotasyyllisyys oikeudenkäynnit sisältyy 1941 tehtyyn jaltan sopimukseen, ne oli myös Suomalaisilla tiedossa jo 1942-43.". Kirjoittamanasi aikana ei suomalaisten poliitikkojen tiedossa ollut mahdollisia sotasyyllisyysoikeudenkäyntejä koska Jaltan konferenssi pidettiin helmikuussa -45. Sekoitatko asian Teheranin konferenssiin? Siinä käsiteltiin sodankäyntiin ja strategiaan liittyviä kysymyksiä.

Edelleenkin valt.tohtori Jukka Tarkan seminaarialustusta lainaan:

"Paasikivellä oli jyrkkä periaatekanta, jonka mukaan taannehtivaa lainsäädäntöä ei käytettäisi, koska hallitusmuoto kieltää sen. Hän yritti epävirallisesti hankkia valvontakomissiolta edes hiljaista hyväksymistä tälle ajatukselle, mutta ei onnistunut. Komission poliittinen neuvonantaja Pavel Orlov sanoi suoraan, että sodan aikaisia johtajia on rangaistava. Jos se oli vanhojen lakien mukaan mahdotonta, olisi säädettävä uusi laki. Jo tämä maaliskuun 1945 lopussa käyty illallispöytäkeskustelu paljasti Paasikivelle, että hänen laillisuustaistelunsa oli tuomittu epäonnistumaan. Siitä huolimatta hän vastusti taannehtivaa lainsäädäntöä elokuun puoliväliin asti. Sitten hän taipui aikaisemmin mahdottomana pitämäänsä ratkaisuun.

Tilanteen muutti liittoutuneiden elokuussa 1945 allekirjoittama sopimus, jossa määriteltiin niiden yhteinen sotarikospolitiikka ja hyväksyttiin Nürnbergin kansainvälisen sotilastuomioistuimen peruskirja. Näistä asiakirjoista ilmeni, että liittoutuneet olivat päättäneet turvautua taannehtivaan lainkäyttöön. Sen lisäksi niissä annettiin uusi määritelmä sotarikoksesta. Sotarikokseksi luettiin nyt myös "rikokset rauhaa vastaan". Sopimuksessa tälle termille annettu määritelmä osoitti, että se tarkoitti samaa kuin Suomessa käytetty sana sotasyyllisyys."

Eli pitääkö sotasyyllisyysoikeudenkäynneistä syyttää Lontoota?

Lue lisää

Kyllä Lontoota ja Vinston Churchillia voi jossain määrin pitää osasyynä tuohon sotasyyllisyysoikedenkäyntiin, Jaltalla vain Franklin D Roosevelt puolusti Suomea, mutta jäi yksin kantansa kanssa. Iso Britannia oli periatteessa melkoinen haukka suomea kohtaan. Mistä katkeruus johtui on ainakin minulle hämärän peitossa. En kyllä ole Englantia tuon vuoksi aivan kauheasti kyllä arvostanutkaan.