Musta on tässä pikkuhiljaa tullu ihan älyttömän hajamielinen. Joku aina hukassa, varsinkin avaimet tai puhelin. Teen joitain asioita täysin huomaamattani, enkä muista tehneeni niitä. Tai sitten en muista teinkö jotain vai kuvittelinko vain. Oon pistäny ne aina hajamielisyyden piikkiin, mut nyt alkaa meneen kirjaimellisesti mieli ja terveys, kun tämä pieni ongelma alkaa oikeasti jo haitata elämää.
En tiedä voisko johtua mahdollisesti mahdollisesta masennuksesta, koska sehän aiheuttaa joitain pieniä muistihäiriöitä (?). Tosin enpä ole koskaan kenellekään ammattilaiselle asiasta puhunu, mutta monet on todennu et mulla saattais jonkun asteen masennusta olla.
Oon aika usein hitusen 'masis', mikään ei tunnu kiinnostavan, mitään ei meinaa saada aikaseks, keskittymiskyky olematon, en saa nukuttua kunnolla, oon välillä aivan älyttömän ärtyisä ja on vaan semmonen olo ettei enää jaksais. Sit kans tuppaan eristäytyyn muusta maailmasta ja sosiaaliset tilanteet pelottaa. Mut en sitten tiedä onko se vaan jotain perus 18-vuotiaan 'teiniangstia' tai yritänkö alitajuntaisesti jotenkin romantisoida mt-ongelmia, vai onko jotain oikeesti vialla.
Jo ajatus jollekin ammattilaiselle puhumisesta tuntuu ahdistavalta. En oo oikeastaan koskaan ollu hyvä puhumaan tunteista kenellekään. Pari poikkeusta on ystävissä, jotka on saanu ne pukistettua musta ulos. Mut avautuminen ei vaan onnistu, ei vaikka yrittäisinkin. Kaikki ajatukset vaan hajoo käsiin, enkä saa mitään selkokielistä ulos.
Hyppäsin nyt muistiongelmista johonkin ihan toiseen, muttah.. Voisko kyseessä olla jotain oikeasti vakavaakin taustalla, mitä pitäis sitten pelätä?
En tiedä voisko johtua mahdollisesti mahdollisesta masennuksesta, koska sehän aiheuttaa joitain pieniä muistihäiriöitä (?). Tosin enpä ole koskaan kenellekään ammattilaiselle asiasta puhunu, mutta monet on todennu et mulla saattais jonkun asteen masennusta olla.
Oon aika usein hitusen 'masis', mikään ei tunnu kiinnostavan, mitään ei meinaa saada aikaseks, keskittymiskyky olematon, en saa nukuttua kunnolla, oon välillä aivan älyttömän ärtyisä ja on vaan semmonen olo ettei enää jaksais. Sit kans tuppaan eristäytyyn muusta maailmasta ja sosiaaliset tilanteet pelottaa. Mut en sitten tiedä onko se vaan jotain perus 18-vuotiaan 'teiniangstia' tai yritänkö alitajuntaisesti jotenkin romantisoida mt-ongelmia, vai onko jotain oikeesti vialla.
Jo ajatus jollekin ammattilaiselle puhumisesta tuntuu ahdistavalta. En oo oikeastaan koskaan ollu hyvä puhumaan tunteista kenellekään. Pari poikkeusta on ystävissä, jotka on saanu ne pukistettua musta ulos. Mut avautuminen ei vaan onnistu, ei vaikka yrittäisinkin. Kaikki ajatukset vaan hajoo käsiin, enkä saa mitään selkokielistä ulos.
Hyppäsin nyt muistiongelmista johonkin ihan toiseen, muttah.. Voisko kyseessä olla jotain oikeasti vakavaakin taustalla, mitä pitäis sitten pelätä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Saattaa tuossa olla masennuksen poikasta ja on hyvä kun olet kiinnittänyt asiaan huomiota tässä vaiheessa.
Mun mielestä tilanne ei ole paha kun kuitenkin kirjoitat että et meinaa saada mitään aikaiseksi tai ei kiinnosta. On hyvä ettei sinusta tunnu vielä että et saa mitään aikaiseksi. Kannattaa mennä keskustelemaan jonnekkin ettei tilanne mene pahemmaksi.
Vaikka saattaa tuntua ahdistavalta tai pelottavalta puhua ajatuksiaan ventovieraalle niin se onnistuu ajan myötä. Kukaan ei ole useamman tapaamisen jälkeen enää ventovieras ja saattaa sattua hyvä tuuri jo alkuunsa että löytyy joku mukava tyyppi samantien. Ammatti-ihmisissäkin on eroja, toisten kanssa on helpompaa kuin toisten, kaikkien kanssa ei vaan aina "synkkaa".
Siinä vaiheessa kun itselle tulee ajatuksia että jokin asia saattaa olla pielessä niin ei kannata jäädä asian kanssa yksin vaan hakea apua jos siltä tuntuu.
En usko että kohdallasi olisi jotain vakavampaa kyseessä, tosin en tiedä mitä tarkoitit tuolla vakavammalla. Sinun iässäsi tuskin on muistisairaudesta ainakaan kysymys.
Yritä rohkaista itsesi ja löytää joku paikka minne voisit mennä juttelemaan. Ja aina voi ottaa jonkun ystävän mukaan "henkiseksi tueksi", silloin on jo vähän helpompaa.
Siinäpä tuon itse sanoit: "mitään ei meinaa saada aikaseks, keskittymiskyky olematon, en saa nukuttua kunnolla". Kaikki tämä vaikuttaa ilman muuta muistiin ja toimintakykyyn, ja viittaa kyllä jonkin asteiseen masennukseenkin.
Jos apua tilanteeseesi et halua hakea, on sitten vain elettävä sen kanssa.
Mielestäni ikäisesi kirjoittamaksi harvinaisen "tervejärkinen" pohdinta. En näe tuossa mitään tarvetta mielenterveydelliseen apuun. Ajatuksesi vaan toisinaan liikkuu jossain muualla kuin tekemässäsi asiassa, jolloin sitä ei havaitse edes tehneensä.
Unettomuuden syyt kannattaisi ensisijaisesti selvittää on vaikea voida hyvin jos ei nuku kunnolla.
https://askelterveyteen.com/vaivaako-unettomuus-kokeile-naita-vinkkeja/
Kun unisykli häiriintyy, voi se johtaa nopeasti inhottavaan kierteeseen, josta on vaikea päästä takaisin normaaliin unirytmiin. Unettomuudella on vakava vaikutus aivojen toimintaan: keskittymiskyky katoaa, päätösten tekeminen on tahmeaa, reaktiokyky alenee ja olo on ärtynyt.