Olen mies joka tuntee niin henkistä kuin fyysistäkin vetoa vain miehiin.Minulle kaikki naiset ja tytöt ovat kuin siskoja.En ole koskaan tuntenut mitään vetoa naisiin millään tavalla.En ole ollut koskaan myöskään "kaapissa" enkä ole koskaan ymmärtänyt miksi minua kutsutaan homoksi.Sana homo tuntuu minusta edelleen haukkumiselta.Minä olen tällainen ihminen kuin olen eikä siihen mitään tiettyä sanaa tarvita.Ymmärsin minuuteni jo 13 vuotiaana eikä se johtunut mistään seksikokeiluista poikien kanssa.Kun tajusin millainen olen ihmisenä, niin minut valtasi hyvin lämmin,vapautunut onnen tunne.Halusin vain löytää itselleni miehen jota rakastaa täydestä sydämestäni ja saada vastarakkautta.Seksi tuli kuvioon vähän myöhemmin.Kun olin nuori minulle kerrottiin että se mitä olen on sairautta ja on rikos olla tällainen.Siis on rikos rakastaa toista ihmistä!!!En ymmärtänyt ollenkaan!!Olen nyt 63 ja minulla on ollut kaksi pitempää suhdetta miehen kanssa.Toinen kesti 10 vuotta ja tämä nykyinen on kestänyt 29 vuotta.Menimme naimisiin 2016.Ensi vuonna juhlimme 30 vuotista yhdessäoloa.Ihanaa.
Miten löysin itseni
Anonyymi
7467
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
onks mitää vinkkei mite ite vois onnistuu
tai mist tietää et toine o varmast kiinnostunu
Tuo asia onkin hyvin vaikea tietää,eli onko toinen kiinnostunut.Joskus on parasta kuulostella ns. "kautta rantain".Voit vaikka keskustellessanne(jos pääset siihen asti) kysellä häneltä minkä tyyppisistä miehistä tai naisista hän pitää.
mut oliks ne kenekaa oo ollu sius nuorempii
oma kohde on vuodennuorempi mut mu uskomus et
nuroemmpii o vaikeempi saaha
Ei ole ollut nuorempia kuin minä,hieman vanhempia.
mut kaua meni et huomas et oihastunu
ja kaua meni kualoitte seukkaa
et ees jotai voisin oppii
oon kuullu et jjoil ihmisil omenny 2-4 vuott
jaonks mhollist jos o 18-22 ite 20
Ota huomioon että silloin kun minä rupesin seurustelemaan oli vuosi 1972.Ei siis voi ollenkaan verrata nykypäivän seurusteluun.Silloin seurustelu alkoi kirjeenvaihdolla kun asuimme eri paikkakunnilla.Ennen kuin tapasin kirjeenvaihtokaverini,saattoi mennä jopa pari vuottaUsein oli niinkin että tapasimme vain pari kertaa, eikä seurustelu välttämättä jatkunut tapaamisiemme jälkeen kun huomasimme olevamme ihmisinä ihan erilaisia luonteiltamme.Aloitin oikeastaan tämän uuden keskusteluaiheen tällä palstalla sen vuoksi että joku toinenkin voisi kertoa miten hän on ns. löytänyt itsensä.En halua,enkä voi antaa mitään seurusteluvinkkejä,sorry.
Justapa just. Sinunko elämäsi joku onnen ja autuuden esikuva. Ei kerta kaikkiaan. Vaan päinvastoin siitä, mikä on luonnottomuus ja elämä sairaassa suhteessa.
Sinun seksuaalinen luonnottomuus on varmasti seuraus huonosta lapsuudesta. Olet ollu perheesi ulkopuolella, ainut lapsi, orpo, rakkautta saamaton, koulukiusattu....
Nimittän tutkimuksissa on tullut selväksi, että kaikki mikä on poikkeus m+n suhteessa elämiselle, olipa mm tai nn, niin näillä ihmisillä on ollut tavalla tai toisella ongelmi kasvu ja elinympäristössä lapsuudessa.
Hae apua kristityiltä sielunhoitajilta. Ari Puonti yksi heistä. Intteristä löytyy tietoa.