Apua! Stressi iskee kun tänne tulee pääsykokeista lukemaan. Joku on alottanut jo kesällä ja joku marraskuussa...itse ajattelin alotin vasta viikko pari sitten, enkä vielä ole päässyt edes kunnolla vauhtiin... Työt loppuu keskiviikkona, jospa sitä sitten. Jos ja jos. Mistä löytää inspiraation? Ilman pääsykokeitakin tuntuu jo kamalalta. En pääse koskaan mihinkään kouluun... Helppohan niiden jotka pääsee ilman kokeita kouluun hyvien papereidensa avulla...No jostain täytyy olla iloinen, olen sentään avoimessa saanut suoritettua 15 opintoviikkoa syksyn ja talven aikana. Toivotavasti sekään ei mene täysin hukkaan... Tästä tuli nyt yhtä surkuttelua...
nyt tuli stressi
Laura
61113
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
heips.
nyt ei vaivuta epätoivoon!! minnekäs olet pyrkimässä ja milloin on pääsykoe?
hyvät paperit, no, itselläni M:n paperit yliopistosta ja viime vuonna niistä vielä sai lähtöpisteitä pääsykokeeseen, mutta eipä enää tänä vuonna, mutta eipä se ainakaan mun innostusta mihinkään ole laskenut, pikemminkin päinvastoin.
viime vuonna jäi aika hilkulle etten päässyt, joten ainakin mulla se toimii todellisena motivaatiotekijänä tänä vuonna. viis edelleen niistä lähtöpisteistä.
mistä löytää inspiraation? itse aloitin lukemisen heti kun pääsykoelue ilmoitettiin, eli itseasiassa aikalailla tammikuun loppupuolella. tähän päivään mennessä olen jo lukenut 800 sivua ja varovasti arvioiden sellainen 550 sivua on vielä jäljellä. tee itsellesi selkeä lukusuunnitelma, johon merkkaat vapaapäivät että aivot kerkiävät levätä. mulla se toimii, kun tiedän että työ palkitaan vapaapäivällä kunhan jaskaa tehdä työn sitä ennen. siten jaksaa paremmin. sellainen homma, että kannattaa valita lukupaikka sillai, ettei ole tekemisvaihtoehtoja. esim. kotona alkaa helposti telkkariohjelmat kiinnostaa, kun lukeminen alkaa maistua puulta. lukemisen ohessa on hyvä pitää pieniä taukoja jotta aivot saavat levätä ja jaksavat käsitellä tietoa paremmin.
eiköhän se inspiraatio tule ihan itsestään kun tajuat että olet toteuttamassa omaa unelmaasi, eikä se ei toteudu kuin ankaralla työnteolla.
-iida
ps. jos et ole menossa valmennuskurssille, niin kannattaa ehkä etsiä samaan kouluun pyrkiviä tyyppejä, joiden kanssa viestitellä. helpottaa kummasti kun saa jutella mieltä painavista asioista samojen asioiden kanssa tekemisissä olevien ihmisten kanssa.
niin, siis itse olen pyrkimässä helsingin yliopistoon historian laitokselle, joten sen vuoksi mun tosiaan täytyy lukea nuo asiat muutamaan otteeseen, että jääpi vuosluvut ja päivämäärät varmasti hyvin mieleen. :)
onnea kaikille jotka tänä vuonna tosissaan pyrkii!! :)
Farmasiaan pitäisi lukea 512-sivuinen Ihmisen Fysiologia. Olen hommannut kirjan jo valmiiksi ja silmäillyt vähän, mutten vielä ole jaksanut aloittaa lukemista. Laskin tässä että kun on vielä pari kuukautta siihen pääsykokeeseen, niin riittää, jos lukee reilut kymmenen sivua päivässä. Ei taatusti tule kiire! Sitäpaitsi reaaliin lukeminen vei väliaikaisesti kaikki lukuhalut (biologia ja kemia), jotenkin jäi paha maku suuhun siitä hommasta. Kuitenkin haluan ja aion päästä sisään sinne farmaseuttiseen keväällä. Olen sellainen tyyppi, joka aina putoaa jaloilleen, eli vaikka näyttäisi menevän kuinka perseelleen tahansa kaikki, niin selviän silti. Koemenestys riippuu paljon myös itse tilanteesta ja omasta asenteesta. Osaan niitä kemian laskuja jo ennestään, lisäksi olen hyvä kirjoittamaan, mikä on plussaa kokeeseen kuuluvassa esseetehtävässä. Toki aion sen kirjankin lukea... Ja toisaalta ei ole kaikki kaveritkaan vielä aloittaneet lukemista kun kirjoitukset on menossa. Miksi pitäisi jo tammikuussa aloittaa? Eikö se ole silkkaa hulluutta? En taida nyt ymmärtää koko juttua... Vaikuttaa ihan samalta kuin ala-asteella, että kirja piti opetella ulkoa, jotta muistaisi jonkin tärkeän lauseen sieltä ulkoa. Ja sitten kirja pitikin lukea kolmesti läpi. Ei vaan tajunnut ekalla kerralla sisäistää sitä juttua. Määrä ei korvaa laatua, vai?
Laura, älä stressaa! Jokainen opiskelee omaan tahtiin ja omalla tavallaan. Jotkut todellakin aloittavat millon sattuu ja toiset vasta kun se todella on ajankohtaista. Itse siis kuulun myös näihin jälkimmäisiin. Inspiraatio löytyy kun pääsee lukemastaan jyvälle eikä stressaa turhaa. Jokaisesta löytyy tuolloin pikku tutkija, joka haluaa saada selville kaiken. Kannattaa asennoitua lukemiseen niin, että "onpas tämä nyt kerrassaan kiinnostavaa! Lisää, tahtoo lisää!!!" Ensi syksynä sitten istutkin jo siellä hienossa opinahjossasi ja sinusta tulee alasi erikoisosaaja. Ei sen kummempaa. Kuvittele, että lukemaasi materiaalia varten tutkijat ovat saattaneet tehdä töitä vuosikaudet ja nähdä kamalasti vaivaa. He eivät olisi vaivautuneet, mikäli aihe ei joltain kantilta nähtynä olisi kiinnostava. Tsemppiä!!!
Sen verran voisin vinkata, että pääsykoekirja kannattaa lukaista useamman kerran läpi - eka lukukerta lähinnä vaan tutustumista koko aiheeseen ja itse kirjaan. Ja kokeen lähestyessä kertaukseenkin hyvä varata aikaa ja ihan tahdin hiljentäminenkin tarpeellista, niin kokeeseen voi mennä hyvin latautuneena. Mutta tämä tietty vain mun mielipide, kukin tyylillään...
Ymmärrän taktiikan. Ajattelin itse lukea kirjan vain ja ainoastaan kerran läpi kunnollisesti. Olen jo nyt "silmäillyt" kirjan läpi ja otsikot yms. ja tullut siihen tulokseen, että lukion biologian kursseilla on samoja juttuja käyty, eli ei mene aivan sormi suuhun opiskelun kanssa. Johdannon jätän kokonaan pois kun siinä vaan jauhetaan perusfysiikkaa ja kemiaa. Toki aion lukiessani laatia jonkinlaista karttaa asioista joita opiskelen, että sitten se kertaaminenkin käy jouhevammin eikä tarvi asioita uusiksi alkaa lukemaan. Lisäksi kun olen hidas lukija niin tuntuu lähes mahdottomalta että kahdesti lukisin kirjan, panostan mieluummin laatuun.
Ihan mielenkiinnosta tahtoisin vielä kysyä, onko olemassa sellaista henkilöä, joka ensimmäisellä yrittämällä suoraan lukiosta on päässyt farmaseuttiseen tai vastaavaan opiskelemaan? Kun katsoo näitäkin kaikkia kertomuksia, niin vaikuttaa siltä että yliopistoon pääsee vain jos on lukenut kirjat kannesta kanteen vaikka kuinka monesti ja lukeminen aloitetaan jo puoli vuotta aiemmin. Abiturientilla kun ei ole mahdollisuutta aloittaa lukemista jouluna, vaan pikemminkin näin maaliskuun lopulla kun kirjoitukset vihdoin helpottaa... Totta puhuen alan jo itsekin hieman lannistua... Jotenkin minulla on sellainen käsitys, että "fiksut" eli lukiossa pärjänneet pääsee helpommin yliopistoon (päättötodistukseni ka on 8,3 vaikkei sitä nyt varsinaisesti missään kysytäkään). Jos on muuten neuvokas niin ei kai silloin tarvitse kaikkea ulkoa osata, sanan varsinaisessa merkityksessä? Kyse ei kuitenkaan ole historian vuosiluvuista tai muusta vastaavasta. Onko minulla enää mitään toivoa?
Hmm.. Fysiologian kirjako..? ja 500 sivua? taitaa olla melko nippelitietoa ja joka lause TIETOA, eikä mitään jauhantaa.
rankkaa lukemista tollaset kirjat sanon mä..
Tarviiko sun lukea muuta kuin se yksi kirja?