Olisi pieni ongelma:
Mikä avuksi, kun tuntuu siltä, et otan elämän vähän LIIAN rennosti, aivan, liian rennosti. se on mahdollista.
Eli toisinsanoen en juurikaan edes välitä, mitä tulen tekemään tulevaisuudessa ja onko jostakin asiasta liikaa ikäviä seurauksia. Olen 16 vuotta ja tuntuu siltä, että vähitellen pitäisi jo vakaovitua elämän suhteen. Osaan kuitenkin olla vakavissani ihmissuhdeasioissa.
En välitä juuri ollenkaan arvosanoistani koulussa enää, pari vuotta sitten oli toisin, ja osa numeroista onkin laskussa(ainakin luulisin niin). Eli olisiko kenelläkään neuvoja, omakohtaista kokemusta tai molempia?
Mikä avuksi, kun tuntuu siltä, et otan elämän vähän LIIAN rennosti, aivan, liian rennosti. se on mahdollista.
Eli toisinsanoen en juurikaan edes välitä, mitä tulen tekemään tulevaisuudessa ja onko jostakin asiasta liikaa ikäviä seurauksia. Olen 16 vuotta ja tuntuu siltä, että vähitellen pitäisi jo vakaovitua elämän suhteen. Osaan kuitenkin olla vakavissani ihmissuhdeasioissa.
En välitä juuri ollenkaan arvosanoistani koulussa enää, pari vuotta sitten oli toisin, ja osa numeroista onkin laskussa(ainakin luulisin niin). Eli olisiko kenelläkään neuvoja, omakohtaista kokemusta tai molempia?
Vastaukset 1
Vanhimmat
sama ongelma itselläkin on..tiedän että pitäisi tehdä töitä tulevaisuuden eteen jne,mutta ei sitä vaan tule tehtyä mitään. Olen lukionkin käynyt aika chilli-asenteella,ja kyllähän tuo vissiin ainakin läpi menee.. ,p poissaolot van loistaa todistuksissa jne,mutta ihan sama. Ei vaan oikein tiedä mistä perseestä sitä motivaatiota pitäisi repiä,ei hajuakaan.. mutta sellaista on elämä. Mites itselläsi koulu menee...? hm. no ainakin "hyvä" kuulla että on muitakin joilla on sama ongelma.. Rock on!