Opiskelumotivaationi on kadonnut. Ajatuskin läksyihin tarttumisesta, kirjoittamisesta tai lukemisesta ahdistaa, ja jos viimein töihin pääsen käsiksi niin tuntuu että työni jälki ei ole tyydyttävää.
Koetan keksiä itselleni jatkuvasti muita verukkeita ettei minun tarvitsisi opiskella. Rästitöitä on kertynyt jo pidemmältä aikaa, ja osan suhteen olen jo suosiolla luovuttanut.
Tilanne on jatkunut nyt melkein pari vuotta. Olen tehnyt vain sen mikä on pakko, työn laatu on vaihdellut mielialojeni mukaan. Tilanne on uusi, peruskoulussa ja lukiossa aina jaksoi ihan hyvin kun oli selkeät rajat ja aikataulut annettiin. Nyt yliopistossa oma vapaus suunnitella aikataulunsa on muuttunutkin rasitteeksi.
Mikä avuksi?
Koetan keksiä itselleni jatkuvasti muita verukkeita ettei minun tarvitsisi opiskella. Rästitöitä on kertynyt jo pidemmältä aikaa, ja osan suhteen olen jo suosiolla luovuttanut.
Tilanne on jatkunut nyt melkein pari vuotta. Olen tehnyt vain sen mikä on pakko, työn laatu on vaihdellut mielialojeni mukaan. Tilanne on uusi, peruskoulussa ja lukiossa aina jaksoi ihan hyvin kun oli selkeät rajat ja aikataulut annettiin. Nyt yliopistossa oma vapaus suunnitella aikataulunsa on muuttunutkin rasitteeksi.
Mikä avuksi?
Vastaukset 1
Vanhimmat
ja mielummin 2 työpaikkaa. Kyllä sen jälkeen jaksaa uudelleen. tarviset välitauon ja levon!