Toivon kommentteja. Jatkoa luvassa...
~~@ ~~@ ~~@
Luku 1. Alicia Bell
" Voi ei. Taas hirveä kasa läksyjä. Seitsemännellä luokalla on tosi rankkaa!" 12- vuotias Alicia Bell voihkaisi nostaen repun selästään.
" Ai hei, Alicia- kulta, tulitkin jo koulusta. Menepäs nyt huoneeseesi tekemään läksysi, niin minä teen ruokaa." Alician Hannah- äidin ääni kuului
keittiöstä.
" Joo, joo! Tuli läksyjä ihan hirveästi; matikasta kolme aukeamaa, musiikista kaksi laulukoetta, ympäristötiedosta essee ja viiden sivun tehtävät sekä äidinkielestä vähintään kuusi sivua tarinaa!" tyttö huokaisi taas. Taas matikanläksyjä, inhoan niitä, hän ajatteli mennessään huoneeseensa.
" Äsh! Näissä matikanläksyissä menee ainakin jotain kaksi tuntia!" Alicia otti matikankirjan ja -vihon esille repustaan ja pisti ne pöydälle. Sillä samalla hetkellä kylmä tuuli pyyhälsi kohti Alician matikankirjaa ja -vihkoa, joiden päälle taas ilmestyi kirkas valo, jonka seurauksena kirja ja vihko
tippuivat lattialle.
" Mitä ihmettä?!" Alicia huudahti ja nosti matikanvihon lattialta, joka sattui olemaan auki. Tytön silmät laajenivat. Matikanvihko oli täynnä vastauksia.
" M-mitäh?! Tehtävät on tehty?! Missä v-vaiheessa? En minä niitä ainakaan tehnyt!" Alicia ajatteli puoleksi ääneen. Mitä oikein tapahtuu? Läksyt on tehnyt joku muu, kuin minä! No, ainakin matikan tehtävät on tehty, mutta odotapas, kun April kuulee tästä, tyttö mietiskeli. Hän aikoi soittaa parhaalle ystävävälleen April Brownille ja kertoa tapahtumasta. Alicia juoksi täyttä päätä alakerrassa olevaan huoneeseen, jossa puhelin oli, mutta huomasikin pikkusiskonsa Belindan juttelevan puhelimessa.
" Minun täytyy soittaa." Alicia sanoi röyhkeällä äänensävyllä.
" Ei nyt." pikkusisko heitti takaisin.
" Anna se puhelin tänne ja HETI!" Alicia huusi.
" Enpäs!"
" Kylläpäs!" Samassa kirkas valo ja sisaruksia kohti pyyhältävä kylmä tuuli sai siskokset vaikenemaan.
" Mit- mitäh?!" molemmat huudahtivat hieman eri aikaan. Kun valo himmeni ja tuuli hävisi, Alicia (ja hänen pikkusiskonsa myös) huomasi puhelimen luurin kädessään. Hän oli sanaton.
~~@ ~~@ ~~@
Luku 1. Alicia Bell
" Voi ei. Taas hirveä kasa läksyjä. Seitsemännellä luokalla on tosi rankkaa!" 12- vuotias Alicia Bell voihkaisi nostaen repun selästään.
" Ai hei, Alicia- kulta, tulitkin jo koulusta. Menepäs nyt huoneeseesi tekemään läksysi, niin minä teen ruokaa." Alician Hannah- äidin ääni kuului
keittiöstä.
" Joo, joo! Tuli läksyjä ihan hirveästi; matikasta kolme aukeamaa, musiikista kaksi laulukoetta, ympäristötiedosta essee ja viiden sivun tehtävät sekä äidinkielestä vähintään kuusi sivua tarinaa!" tyttö huokaisi taas. Taas matikanläksyjä, inhoan niitä, hän ajatteli mennessään huoneeseensa.
" Äsh! Näissä matikanläksyissä menee ainakin jotain kaksi tuntia!" Alicia otti matikankirjan ja -vihon esille repustaan ja pisti ne pöydälle. Sillä samalla hetkellä kylmä tuuli pyyhälsi kohti Alician matikankirjaa ja -vihkoa, joiden päälle taas ilmestyi kirkas valo, jonka seurauksena kirja ja vihko
tippuivat lattialle.
" Mitä ihmettä?!" Alicia huudahti ja nosti matikanvihon lattialta, joka sattui olemaan auki. Tytön silmät laajenivat. Matikanvihko oli täynnä vastauksia.
" M-mitäh?! Tehtävät on tehty?! Missä v-vaiheessa? En minä niitä ainakaan tehnyt!" Alicia ajatteli puoleksi ääneen. Mitä oikein tapahtuu? Läksyt on tehnyt joku muu, kuin minä! No, ainakin matikan tehtävät on tehty, mutta odotapas, kun April kuulee tästä, tyttö mietiskeli. Hän aikoi soittaa parhaalle ystävävälleen April Brownille ja kertoa tapahtumasta. Alicia juoksi täyttä päätä alakerrassa olevaan huoneeseen, jossa puhelin oli, mutta huomasikin pikkusiskonsa Belindan juttelevan puhelimessa.
" Minun täytyy soittaa." Alicia sanoi röyhkeällä äänensävyllä.
" Ei nyt." pikkusisko heitti takaisin.
" Anna se puhelin tänne ja HETI!" Alicia huusi.
" Enpäs!"
" Kylläpäs!" Samassa kirkas valo ja sisaruksia kohti pyyhältävä kylmä tuuli sai siskokset vaikenemaan.
" Mit- mitäh?!" molemmat huudahtivat hieman eri aikaan. Kun valo himmeni ja tuuli hävisi, Alicia (ja hänen pikkusiskonsa myös) huomasi puhelimen luurin kädessään. Hän oli sanaton.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Huomasin, että muut kirjoittajat voi jatkaa tätä, mutta se ei oo tarkoitus! Mun pitäs jatkaa tätä. Unohtakaa tää!