Jatkoa edelliseen viestiini

Piti laittaa tähän tämä jatko minkä meinasin lisätä aikaisempaan viestiini mutta tämä pahuksen palsta ei suostunut millään ottamaan sitä vastaan... proxy erroria ja palvelinta ei löydy viestejä vaan pukkasi joten pistän tämän pienen lisäyksen tähän ja pahoittelen jos tämä häiritsee jotakuta:

Olisi mukava saada jonkinlaista vastakaikua muilta yksinäisiltä. Joskus tuntuu, ettei saa minkäänlaisia vastauksia mistään suunnasta.

Mitä merkitystä elämällä enään on jos joutuu olemaan yksin... nukahtaisi vain eikä heräisi koskaa niistä onnellisista unista, joissa kaikki on mahdollista. Menneet ajat pyörivät päässä, kun silloin oli kaikki paljon onnellisempaa, tai ainakin silloin oli enemmän onnellisia hetkiä. Nyt on vain muistot ja masennus menetetyistä hetkistä.

Eteenpäin vain pitäisi yrittää jaksaa mennä mutta ei menneitä halua unohtaa.

Anteeksi kun taas avauduin... en voi itselleni mitään :/
3356
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

"juu,anteex kun olen olemassa"

Äänestä
  • typerää kirjoitella tuollaisia, itselläsi asiat joiltain osin jossain kunnossa ei kuitenkaan niin etrtä omaisit toisen kunnioittamisen taidot,elämä(siperia)opettaa

    Äänestä

Miksei mikä tahansa olisi mahdollista oikeassakin elämässä?
Olet oman onnesi seppä.
Kaikilla ei ole tietenkään samat lähtökohdat elämään, mutta kyllä se on niin paljon kiinni ihmisestä itsestään.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Tunteellinen siilipoika kirjoitti:

Piti laittaa tähän tämä jatko minkä meinasin lisätä aikaisempaan viestiini mutta tämä pahuksen palsta ei suostunut millään ottamaan sitä vastaan... proxy erroria ja palvelinta ei löydy viestejä vaan pukkasi joten pistän tämän pienen lisäyksen tähän ja pahoittelen jos tämä häiritsee jotakuta:

Olisi mukava saada jonkinlaista vastakaikua muilta yksinäisiltä. Joskus tuntuu, ettei saa minkäänlaisia vastauksia mistään suunnasta.

Mitä merkitystä elämällä enään on jos joutuu olemaan yksin... nukahtaisi vain eikä heräisi koskaa niistä onnellisista unista, joissa kaikki on mahdollista. Menneet ajat pyörivät päässä, kun silloin oli kaikki paljon onnellisempaa, tai ainakin silloin oli enemmän onnellisia hetkiä. Nyt on vain muistot ja masennus menetetyistä hetkistä.

Eteenpäin vain pitäisi yrittää jaksaa mennä mutta ei menneitä halua unohtaa.

Anteeksi kun taas avauduin... en voi itselleni mitään :/

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu