Palvelkaa iloiten

Itsenäisyyspäivän evankeliumitekstin taustalla on ihmisen mielestä lähtevä oman kunnian ja aseman tavoittelu. Sebedeuksen pojat ja heidän äitinsä olivat tulleet Jeesuksen luo pyytämään kunniapaikkoja Jeesuksen rinnalle. Toiset opetuslapset suuttuivat kuullessaan tästä pyrkimyksestä.
Evankeliumit kertovat muitakin tapauksia, joissa opetuslapsille oli tullut riitaa siitä, kuka heistä olisi suurin taivaan valtakunnassa. Tämän tapahtuman seurauksena Jeesus kutsui opetuslapset luokseen ja alkoi puhumaan heille omasta tehtävästään ja Jumalan rakkauden vaikutuksesta uskovaisten välillä.

Hän kertoi ensin, että ajalliset maan mahtavat pitävät kansoja vallassaan ja hallitsijat ovat kansojensa herroja, mutta Jumalan valtakunnassa hänen lastensa kesken ei ole näin.

Turmeltunut ihminen

Jokainen meistä kantaa ruumiissaan synnin turmeluksen vaikutuksia. Niitä ovat muun muassa riidat, kateus, ylpeys ja monet muut sellaiset, jotka tuottavat vahinkoa ja rikkovat ihmisten välisiä suhteita. Omasta tahdosta, taidosta, ymmärryksestä tai millään keinoin emme kykene irrottautumaan meissä asuvasta pahan vaikutuksesta. ”Kaikki ovat luopuneet ja käyneet kelvottomiksi. Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei ainoatakaan.”(Room. 3:12.)

Näitä synnin aiheuttamia vaikutuksia näkyi myös opetuslapsissa, vaikka he olivat uskovaisia Jeesuksen seuraajia. Joudumme käymään turmeltuneen luontomme kanssa jatkuvaa taistelua, ettei se saisi voittaa ja hallita meitä. Paavali kirjoitti, että hänellä on Hengen ja uskon halu tehdä hyvää, mutta hän tekee pahaa. Pahuutta tekee ja saa aikaan hänessä asuva synti. (Room. 7:18–20.)

Jumalan rakkaus

Jeesus kertoi, ettei hän tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä kaikkien ihmisten puolesta. Jumalan käsittämätön rakkaus meitä ihmisiä kohtaan on siinä, että hän tuli itse Pojassaan ihmiseksi kärsimään ja kuolemaan meidän syntisten tähden. ”Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi” (1. Joh. 4:10). Hänen rakkautensa on yhä läsnä jokaisena päivänä anteeksiantamuksen saarnassa hänen valtakunnassaan.

Kun syntejään katuva ihminen saa uskolla omistaa täydellisen armon omakseen ja saa syntinsä anteeksi, se synnyttää rakkauden Jumalaan ja toisiin ihmisiin. ”Kun Jumala armosta antaa meille syntimme anteeksi, se synnyttää sydämissämme rakkautta, kiitollisuutta ja uskon kuuliaisuutta. Nämä saattavat meidät palvelemaan Jumalaa ja lähimmäisiämme. Kristityn koko elämä on palvelemista. Tällaista elämää sanomme kristilliseksi siveellisyydeksi.” (KO 85.)

Palveleva rakkaus

Jeesus opetti seuraajiaan palvelemaan toisiaan. Tuo Vapahtajan neuvo on voimassa vieläkin. Tuota palveluksen tehtävää varten Jumala on antanut jokaiselle lahjoja palvella lähimmäisiään ja ennen muuta veljiä ja sisaria Kristuksen seurakunnassa. ”Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina” (1. Piet. 4:10). Rakkaus on ensimmäinen Hengen hedelmä. Se vaikuttaa uskovaisen sydämessä ja ”laittaa” palvelemaan, joka on toisten kuormien kantamista, rakkautta, kunnioittamista ja auttamista elämämme arjessa ja juhlassa.

Jumala myös kutsuu valtakunnassaan erilaisiin tehtäviin, joihin hän on antanut lahjansa. Mikään tehtävä ei aseta ketään toisen yläpuolelle hallitsemaan. Kaikki tehtävät ovat palvelustehtäviä, joissa Jumalan lapset saavat palvella, ei vaadittuna vaan iloisin, vapain ja kiitollisin mielin. Tässä lasten valtakunnassa ihminen on palvelijana ja palveltavana. Jumalan lapsina Jumalan rakkauden hoidossa ihminen saa kaikki vajavaisuutensa, turmeluksensa ja syntinsä aina anteeksi ja elää armosta.

Heikki Saarikoski