Mielisairaalat eivät ole sairaaloita

Anonyymi

Kun menee mielisairaalaan, se ei edes näytä sairaalalta. Siellä ei ole mitään sairaaloissa olevia laitteita. Ainoat laitteet siellä ovat verenpainemittari ja vaaka. Siellä ei ole mitään tekemistä tieteen kanssa. Kun menee oikeaan sairaalaan, siellä on täynnä kaikenlaisia laitteita, mittareira ja johtoja, joiden avulla tutkitaan ihmisiä tieteellisesti lääketieteen menetelmin. Ihmisen tainnuttaminen huumausaineilla kasvin tilaan ei ole tieteellistä hoitoa, vaan puoskarointia.

18

100

Vastaukset

  • No sen järjenjuoksun voi havainnoida ilman laitteitakin.

    • Ilman lääketieteen tutkimuksia katsomalla ihmisen järjenjuoksua tai käytöstä on kuitenkin turha puhua tieteellisyydestä. Ei kukaan oikea lääkärikään vain katso naamaa, ja sano, että sinulla on sepelvatimotauti. Ja huumaamisen osaavat narkomaanitkin tehdä ilman tieteellisiä tutkimuksia. Eivätkä huumausaineet ole lääkkeitä. Ne ovat, niin kuin nimikin sanoo, huumausaineita. Ne tainnuttaa ihmisen tajuttomaksi kasviksi, mutta eivät paranna eivätkä hoida. Eikä sekavuustila ole sairaus. Siksi psykiatrialla ei olekaan mitään muuta lääkettä tarjottavana kuin huumausaineet.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Ilman lääketieteen tutkimuksia katsomalla ihmisen järjenjuoksua tai käytöstä on kuitenkin turha puhua tieteellisyydestä. Ei kukaan oikea lääkärikään vain katso naamaa, ja sano, että sinulla on sepelvatimotauti. Ja huumaamisen osaavat narkomaanitkin tehdä ilman tieteellisiä tutkimuksia. Eivätkä huumausaineet ole lääkkeitä. Ne ovat, niin kuin nimikin sanoo, huumausaineita. Ne tainnuttaa ihmisen tajuttomaksi kasviksi, mutta eivät paranna eivätkä hoida. Eikä sekavuustila ole sairaus. Siksi psykiatrialla ei olekaan mitään muuta lääkettä tarjottavana kuin huumausaineet.

      Älä unohda sähkohoitoa se on tulossa muotiin lobotomiaakin kuulemma vielä saa nimi on vain imago syistä muutettu.


  • Kupittaalta ei löydy kumpaakaan.

    Lääketarjotin on.

  • Sairaalaa ei määritellä käytettävissä olevan välineistö perusteella. Varsinkin tämän palstan aihealueen kontekstissa tärkeintä on painottaa seikkaa, että sairaalasta pääsee pois silloin kuin haluaa. Psykiatrisesta laitoksesta ei pääse ulos, koska se ei ole sairaala vaan sairaalaksi kutsuttu vankila. Yhteiskunnallisesti esitämme, että kyseessä olisi sairaala, jotta toiminnan todellista luonnetta ei tarvitsisi miettiä. Tarkempi mietintä ja rehellisyys havaintojen suhteen veisivät oikeutuspohjan psykiatrisilta laitoksilta. Siten yhteiskunnallemme on tärkeää yhä teeskennellä, että psykiatria on lääketiedettä ja että psykiatrinen laitos sairaala.

  • Ne vaa'alla mitään tee.

    Ei kiinnosta vähääkään, ei vähääkään väliä, vaikka vinksahtanut lihoisi kilon tai kaksi viikossa syödessään hyviä lääkkeitä.

  • Omat verenpainelääkkeet ja mittarin saat ottaa mukaasi. Ihan itse saat suorittaa mittaukset ja seurannan.

  • Psykiatrien ainoa diagnostinen väline on stereotypia, johon he mahduttavat potilaan. Diagnoosikriteerit on tehty niin löysiksi, että jokaiselle löytyy diagnoosi, kun oikein sovittaa. Lääkemääritykset tehdään potilaan inahdusten perusteella. Jokainen inahdus jonka potilas päästää suustaan, on syy uudelle lääkereseptille. Näin psykiatrit koulutetaan -tyrkyttämään psyykenlääkkeitä. Kun hyväksikäytetty potilas tuntee olonsa uhatuksi ja sulkee suunsa uuden lääkemääräyksen pelossa eikä puhua pukahda, lääkäri kyllä keksii lääkkeen, joka sopii mykkyyteen ja inahdusten puutteeseen. Psykiatrit eivät todellakaan tiedosta sitä, että heidät on oikeasti koulutettu huumediilereiksi -ei ratkaisemaan potilaidensa ongelmia, vaan tarjoamaan ongelmaan sopivaa psykoaktiivista ainetta. Eiväthän he yleensä kykene ratkaisemaan monimutkaisia ongelmia, joita on yleensä mahdotonta ja useimmiten täysin turhaa redusoida yksilön aivoihin ja medikalisoida. Oikeaan ongelmanratkaisuun tarvittaisiin muutakin, kuin sairaalaa muistuttava huumeluola, jonne ihmisiä raahataan mielivaltaisesti tyydyttämään aivokemiallisen tasapainon jumalan loputonta nälkää, aivan kuin jossain omituisessa uskonnollisessa kultissa. Perusteet ovat kaukana tieteellisyydestä, kuin jos laittaisit huumemafian tutkimaan omien tuotteidensa tehoa ja keksimään niillä hoidettavia psyykkisiä ongelmia ja antaisit samanlaiselle organisaatiolle viranomaisoikeudet raahata ihmisiä huumeluolaansa piikitettäväksi omilla huumeillaan, jotta nämä kehittäisivät niihin riippuvuuden.

    Todellisuudessa huumemafia on sentään rehellinen organisaatio, eikä siihen liittyvä kaupallinen toiminta tarvitse kummallista uskontoa muistuttavaa uskomusjärjestelmää pseudotieteellisine tautiluokituksineen. He tarjoavat rehellisesti huumeita sitä varten, mitä ne ovat -pään sekaisin pistämiseen, eskapismiin ja hitaaseen itsemurhaan. Psykiatria voisi ottaa mallia itse asiassa huumemafialta rehellisyyden suhteen, koska tieteellinen taso molempien alojen tarjoamien tuotetarjooman suhteen on yhtä heikkoa tai vahvaa, miten sen nyt ottaa.

  • Jos kuunneellaan "sivistyneitä" niin se on psykiatrinen, tai psykiatrian sairaala.
    Karua on kuitenkin se että se on pahimmassa tapauksessa vankila. Oli ilo tutustua siihen tammikuun - maaliskuun ajan. Menin panemaan yhtä naista siellä osastolla, sain sellaisen määrän roppia että olin kun zombi ja mikään muu ei seissyt kun järki. Minua rangaistiin siitä kun olin liian terve, sain passituksen tammikuun alussa ja pääsin pois vasta maaliskuun lopussa. Sieltäkin vapaaehtoiseen avohoitoon, joten se niistä sivistyksistä vankila se on.

  • Eikö siellä enään ole niitä maskuliinisia naishoitajia .

    • En nyt muista, mutta ainakin miespuolinen entinen vanginvartija oli. Ja taisi olla useampikin.


  • Mielisairaaloita ei olekaan suunniteltu vuodepotilaiden hoitoon samoin kuin muita sairaaloita. Eikä niitä hoitolaitteistojakaan tarvita koska ei mielisairaita tarvitse pitää hengityskoneissa tai ottaa jotain kuvantamistutkimuksia ym. Eikä tarvitse olla sydänseurannassa eikä pissakatetri apuna jne.
    Aloittajalla ei ole tainnut olla ajatus mukana tuossa avauksessaan. Ei noita kahta eri sairaalamuotoa voi rinnastaa toisiinsa.
    Mielisairaalassa kun ei hoideta fyysistä puolta vaan psyykkistä.

    • Nimenomaan noita kahta ei voi rinnastaa, koska toinen on vankila ja toinen oikeasti sairaala.

      Psykiatrisen laitoksen ("sairaalan") tärkein ominaisuus on kalterit. Sairaalan tärkeimpiä ominaisuuksia ovat hoito- ja tutkimuslaitteisto. Sellaisia erilaisia laitteita ei tarvita psykiatriassa, koska tarkoitus ei ole hoitaa mitään. Psykiatrisissa laitoksissa voi olla vaurioittamiseen tarkoitettuja laitteita, kuten sähköshokituslaitteisto jne. mutta ne ovat tosiaan eri tarkoitusta varten.


    • Niin, että ei voi olla somaattista sairautta MT-hoidossa olevalla?

      Yleensä ei ole ainakaan diagnosoitu, koska kaikki kivut ja säryt mt-potilailla ovat osa nuppivikaa. Ei tutkita. Ei hoideta. Useimmat eivät edes uskalla lääkäriin vaivojensa kanssa.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Niin, että ei voi olla somaattista sairautta MT-hoidossa olevalla?

      Yleensä ei ole ainakaan diagnosoitu, koska kaikki kivut ja säryt mt-potilailla ovat osa nuppivikaa. Ei tutkita. Ei hoideta. Useimmat eivät edes uskalla lääkäriin vaivojensa kanssa.

      Mä kanssa aikoinaan huomasin ettei psyykepuolella välitetä mitään fyysisistä vaivoista.
      Ja kun tuli oikeasti vikaa fysiikkaan niin alkuun yleislääkärit sanoivat vain että vika on korvien välissä.
      Tunnen jonkin verran ihmisiä jotka ovat mielenterveysongelmien takia laitoksessa, hoitokodissa etupäässä. Siellä tuntuu olevan kovin vaikeaa päästä hoitoon jos tulee fyysisiä vaivoja. Tai sitten pääsee hoitoon pitkällä viiveellä eli ensin saa valittaa useamman vuoden ennenkuin mihinkään otetaan kantaa.
      Ongelma on valitettavan yleinen.
      Myöskin mielisairaaloissa on vaikea saada apua fyysisiin vaivoihin.
      Itselläni kävi sillai kun pyörryin osastohoidon aikana, löin pääni ja noustuani pystyyn pyörryin uudelleen ja taas löin pääni samasta kohtaa, sitten valitin sen vajaa kaksi viikkoa päänsärkyä, huonoa oloa, väsymystä, huimausta. Hoitajat vain sanoivat että lääkäri oli käskenyt seuraamaan tilannetta.
      Sain kertaalleen tilaisuuden ihan itse asiasta mainita lääkärille mutta hän sanoi vain että me ei hoideta fyysisiä vaivoja.
      Siitä on aikaa jo pian kolme vuotta ja enää harvoin sattuu päähän kolahtaneeseen kohtaan, silloin alkuun se oli huonona puolisen vuotta jatkuvasti.

      Jos vielä joku väittää että vika on korvien välissä niin ehkä sinne jäikin joku vika sen pyörtyilyn jälkeen.

      Edellisessä tekstissä myös luki että useimmat eivät edes uskalla mennä lääkäriin vaivoineen. Itselläni ei ole ollut koskaan uskalluksesta kiinni mutta se on niin turhauttavan tuntuista käydä valittamassa kun ei uskota.

      Onneksi nykyään tilanteeni on jo hieman parempi kun on oikeasti löytynyt fyysistä vikaa tutkimusten jälkeen.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Mä kanssa aikoinaan huomasin ettei psyykepuolella välitetä mitään fyysisistä vaivoista.
      Ja kun tuli oikeasti vikaa fysiikkaan niin alkuun yleislääkärit sanoivat vain että vika on korvien välissä.
      Tunnen jonkin verran ihmisiä jotka ovat mielenterveysongelmien takia laitoksessa, hoitokodissa etupäässä. Siellä tuntuu olevan kovin vaikeaa päästä hoitoon jos tulee fyysisiä vaivoja. Tai sitten pääsee hoitoon pitkällä viiveellä eli ensin saa valittaa useamman vuoden ennenkuin mihinkään otetaan kantaa.
      Ongelma on valitettavan yleinen.
      Myöskin mielisairaaloissa on vaikea saada apua fyysisiin vaivoihin.
      Itselläni kävi sillai kun pyörryin osastohoidon aikana, löin pääni ja noustuani pystyyn pyörryin uudelleen ja taas löin pääni samasta kohtaa, sitten valitin sen vajaa kaksi viikkoa päänsärkyä, huonoa oloa, väsymystä, huimausta. Hoitajat vain sanoivat että lääkäri oli käskenyt seuraamaan tilannetta.
      Sain kertaalleen tilaisuuden ihan itse asiasta mainita lääkärille mutta hän sanoi vain että me ei hoideta fyysisiä vaivoja.
      Siitä on aikaa jo pian kolme vuotta ja enää harvoin sattuu päähän kolahtaneeseen kohtaan, silloin alkuun se oli huonona puolisen vuotta jatkuvasti.

      Jos vielä joku väittää että vika on korvien välissä niin ehkä sinne jäikin joku vika sen pyörtyilyn jälkeen.

      Edellisessä tekstissä myös luki että useimmat eivät edes uskalla mennä lääkäriin vaivoineen. Itselläni ei ole ollut koskaan uskalluksesta kiinni mutta se on niin turhauttavan tuntuista käydä valittamassa kun ei uskota.

      Onneksi nykyään tilanteeni on jo hieman parempi kun on oikeasti löytynyt fyysistä vikaa tutkimusten jälkeen.

      Lisään vielä edelliseen että ilmeisesti mielenterveysdiagnoosi suojaa somaattisilta sairauksilta, hehe...


  • Minä en enää kyseisiin sairaaloihin menisi hakemaan apua emotionaalisen tason ongelmiin. Psykoaktiivisista kemikaaleista huumetokkurassa olo joista tuli välillä aivan kammottavia oloja, aina uusille ihmisille yksityisasioiden avaaminen (ja hyväksyminen että kaikki kirjataan ylös Kantaan), jonkun minun ongelmistani stereotypian vääntäminen ja valehtelu että se juurikaan mitenkään liittyy aivokemioihin jotka ratkaisee asioita, valta mikä heillä on... Jättäisin väliin. Sen verran jäi traumat ja p**** olo pillereistä ja kohtelusta. Lääkkeet aiheutti uusia ongelmia ja kenties oli monesti syy miksi osastolle meninkin.

    Osastolla pakottaminen ja ihmisten kontrollointi on arkipäivää. Siellä muokataan ihmisestä sellainen mikä sopii heille eikä yritetä edes ymmärtää ihmisiä, kuunnella tai muuta. Luoda vain pikainen stereotypia ja alkaa lääkitä. Jos ihminen sanoo mitään mikä ei sovi heidän käsitykseensä asioista niin voidaan lääkepumpata vaikka tiedottomaan tilaan. Itsekin olin lääkehuuruista aivan sammumispisteessä ja olo oli sellainen että ei tiennyt oliko täysin hereillä vai unessa kun oli aivan utuisessa lääkehuuruisessa tilassa.

    Lopputulos psykiatrisesta hoitamisesta on todennäköisimmin invalidiksi ajautuminen ja oman itsensä, kognitionsa, ihmisyytensä ja tunteidensa kadottaminen lääkehuuruihin ja sähkön takia. Emotionaalisten ongelmien hoito psykiatrialla johtaa siihen ettei ole kuin totaalinen zombius jäljellä.

    Suljettu osasto on enemmän semmoinen kontrollointi - ja kurilaitos josta ihmisyys on kaukana... Suljetut osastot ovat kuin vankila. Kaikesta etsitään normaalia ja epänormaalia mutta epänormaaleinta ja sairainta on hoitokäytännöt miten siellä ihmiselämän ongelmiin suhtaudutaan. Stereotypisoidaan niitä, määritellään ihmisiä tuntematta heitä kunnolla, tungetaan psykoaktiivisia kemikaaleja.... Lyödään leimoja ja stigmoja ihmisiin.

    norjassa on alettu tekemään lääkkeettömiä osastoja. Kunpa kun ekan kerran osastolle raskaiden tapaahtumien jälkeen menin olisin mennyt tuollaiselle niin olisi jäänyt rankka polku lääkeriippuvuudesta ja vieroitusoireista käymättä. Täyttä valehtelua ja tiedon pimitystä oli lääkkeiden määräys ensimmäisen kerran, suurin osa lääkkeiden haitoista tuli kantapään kautta opittua.

    Suhtaudun nykyään psykiatreihin kuin johonkin kulttiin kuuluviin hahmoihin, ja tunnen jopa vähän huvittuneisuutta kun he luulevat olevansa jotain ihmiselämän ongelmien erikoisasiantuntijoita. Nämä samat tyypit aiheuttaa hoitokäytäntöineen runsaasti mielipahaa, stigmaa, toivottomuutta, ihmisten tuntemista itsensä friikeiksi, ja lääkevahinkoa.

    Luotan siihen, että psykiatria pelaa medikalisaatioineen itsensä vielä pois olemasta, koska se kylvää lääkkeitä niin laajoille massoille että ongelmat jossain vaiheessa räjähtää käsiin. Ehkä jotain pientä heikossa asemassa olevaa massaa voi lääkkeillä satuttaa mutta heidän pillereitään vetää nykyään niin paljon eri asemassa olevia ihmisiä, että ei tuo polku tule loputtomiin jatkumaan. Joskus vielä kyseiseen pillerihuuruiseen hoitamiseen jossa pelataan ihmisillä venäläistä rulettia suhtaudutaan ihmetyksellä.

  • Minäkin olin aikoinaan vuosikausia lääkehuuruissa, ei se ollut enää elämää, voi sanoa.
    Tunteet olivat hukassa ja muutenkin kävi ihan hitaalla, jatkuvasti pienessä tokkurassa.

    Olen niistä ajoista selvinnyt ja vaikka on ollut sairaaloista huonojakin kokemuksia niin en nyt jälkikäteen koe mitään katkeruutta. Turha niistä menneistä on ketään tai mitään syytellä, yrittää vaan elää ajattelematta ikävimpiä tapahtumia. Elämä puksuttaa eteenpäin omaa tahtiaan.

    Minulla on edelleen kontakti psykiatrian puolelle mutta nykyään pystyn sanomaan omat mielipiteeni asioista, esim. lääkityksistä jos sellaisia ehdotetaan. Tai jos sattuu olemaan huonompi fiilis päällä niin tiedostan mistä se johtuu ja kuinka sen kanssa pärjää.

    En ole katsonut aiheelliseksi jäädä rypemään vanhoihin asioihin, siitä ei tulisi kuin huono olo henkisesti. Ne ajat ovat olleet osa elämääni silloin ennen ja nykyisin on toisella tavalla, ehkä tulevaisuudessa taas eri tavalla. Ajat muuttuvat sekä ihminen itsekin muuttuu vuosien varrella.

suomi24-logo

Osallistu keskusteluun

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

Luetuimmat keskustelut

  1. Hengityssuoja, viruksia vastaan. Ihan pelleilyäkö?

    Kuulemma hengityssuojaimet ovat loppuneet niin apteekeista kuin tukkureiltakin, kertoo Hesari. "Hengityssuojaimet loppuivat tukkureilta ja monista ap
    Maailman menoa
    59
    2846
  2. Mä välitän susta

    edelleen paljon, sitä ei mikään koskaan muuta, enkä halua sulle mitään pahaa. Toivon että olet onnellinen. Itse tyydyn osaani ja yritän pärjätä näillä
    Ikävä
    54
    689
  3. Tiedät nainen itekin

    jos me ruvettas niin haluaisin; että oltais vain toisia varten. Sinusta en kyllä ole yhtään varma. :(
    Ikävä
    31
    508