Kun kuusi vuotta sitten näin sinut ensimmäisen kerran, jätit minuun erilaisen vaikutuksen kuin kukaan nainen aiemmin. Jäin hämmentyneenä hetkeksi katsomaan työskentelyäsi ja koetin löytää selityksen mitä juuri tapahtui? Asia toistui melkein joka kerta kun kävin luonasi työasioita toimittamassa. Olit kerrassaan erilainen, jännä tapaus.
Pari vuotta sitten olemuksesi ja temperamenttisi sekoitti pääni tehokkaasti, ja olin ihan myyty. Sait minut ihailemaan itseäsi, päättäväisyyttäsi ja suorasanaisuuttasi, vaikka välillä sain niistä itsekin osumia. Pienoinen ärsyttävyytesi vain kevyesti kiihotti minua, ja eräänä päivänä päästin suustani kaksimielisyyksiä. Seuraavana aamuna olit valmistautunut ja pudotit niskaani "sushipommin" battle- tyyliin. Sinussa on kyllä munaa enemmän kuin monessa miehessä. En tiedä vieläkään pommituksesi lopullista tarkoitusta, mutta ymmärsin jättää sinut rauhaan.
En silti lakannut ihmettelemästä sinua ja vaikutustasi, ja välillä huomaan että käytät sitä tietoisesti minuun. Joskus sanot asioita, joista luulen enemmän kuin ehkä tarkoititkaan, siksipä haluankin ottaa sinusta selvää. Kuka oikeasti olet, mitä ajattelet ja kuinka saat minut sekoitettua niin helposti? Ja onko kaikessa kyse vain valtapelistä vai onko tällä syvempikin tarkoitus? Ja oletko sellainen kuin kuvittelen: tunteva, älykäs ja huolehtiva nainen, joka on luonut itselleen kovemman kuoren suojakseen? Helmi hiukan rosoisen kuoren sisässä? Se pimeyteni haastavampi valo, kuin silmiin suunnattu spotti?
-Mikey-
Pari vuotta sitten olemuksesi ja temperamenttisi sekoitti pääni tehokkaasti, ja olin ihan myyty. Sait minut ihailemaan itseäsi, päättäväisyyttäsi ja suorasanaisuuttasi, vaikka välillä sain niistä itsekin osumia. Pienoinen ärsyttävyytesi vain kevyesti kiihotti minua, ja eräänä päivänä päästin suustani kaksimielisyyksiä. Seuraavana aamuna olit valmistautunut ja pudotit niskaani "sushipommin" battle- tyyliin. Sinussa on kyllä munaa enemmän kuin monessa miehessä. En tiedä vieläkään pommituksesi lopullista tarkoitusta, mutta ymmärsin jättää sinut rauhaan.
En silti lakannut ihmettelemästä sinua ja vaikutustasi, ja välillä huomaan että käytät sitä tietoisesti minuun. Joskus sanot asioita, joista luulen enemmän kuin ehkä tarkoititkaan, siksipä haluankin ottaa sinusta selvää. Kuka oikeasti olet, mitä ajattelet ja kuinka saat minut sekoitettua niin helposti? Ja onko kaikessa kyse vain valtapelistä vai onko tällä syvempikin tarkoitus? Ja oletko sellainen kuin kuvittelen: tunteva, älykäs ja huolehtiva nainen, joka on luonut itselleen kovemman kuoren suojakseen? Helmi hiukan rosoisen kuoren sisässä? Se pimeyteni haastavampi valo, kuin silmiin suunnattu spotti?
-Mikey-
Vastaukset 34
Vanhimmat
Muistan, 6 v sitten , tulin töihin, ja olit ihmeen pirteä, vaikka ollut yövuorossa.
Amf sitä oltiin silloinkin vedetty ja ei mitään kiirettä pois töistä.
Ihastuin illuusioon itsestäsi, en halua pilviveikkoa, joka on ihan pihalla ja arvaamaton.
Kyllä itse haluan ottaa viiniä ja olutta
Ei taida nämä tarinat osua yhteen.
Mutta kukin näkee lukemansa oman maailmansa kautta...
Tämän tunnistaa varmasti oikea henkilö kunhan löytää tänne.
Miten vit. joku voi sekottaa pirinistin pilviveikkoon.
Ei se amfetamiini missään pellolla kasva.
Joo, spottivalot miljöönä, niin tulee mieleen vähän sellainen tyrmä sinänsä aivan loistavasta elokuvasta Hostel 2 (mm hyvä loppu) . Ei jatkoon, eikä lämmitä muuten tuo pimeyden heijastus, valot ja varjotkaan ym humputtelukaan.
Pimeyttä voi valaista monenlainen valo, pehmeä ja lämmin tai kova ja räikeä. Molemmista on apua, mutta toinen sattuu silmiin valaistessaan.
-Mikey-
Sohotakko potti valollasi häntä vai se sinua kumpi sohottaa 💥👀
"Pienoinen ärsyttävyytesi vain kevyesti kiihotti minua"
No no! Ja tämän lauseen saattelemana me naiset kilpaa omimme tätä 🤝
Saatan kyllä puhua omasta puolestani vain.
No hyvä jos lause tehosi oikealla tavalla. Toivottavasti saan viestini sillä kerran myös perille.
Mukavasti kirjoitettu tuo tarina.
Sanoin töissä yhtenä päivänä eräälle, että tässä huoneessa on osattava lukea sekin mitä on rivien välissä. Se palasi mieleeni tästä kirjoituksestasi.
Jos joku kirjoittaisi minulle näin, vastaisin hänelle: En harrasta valtapelejä.
Kaikesta muusta saat ottaa itse selvää.
✳️
Mistä päin Suomea "Lumihiutale" muuten kirjoittelee? Jotain tuttua tuossa nimimerkissä tuntuu olevan.
Pohjoisesta
✳️
Sitten liikutaan aika samoilla huudeilla.
Sano "Moi, Mikey" jos tunnistat ja tuut vastaan.
-Mikey
Minkälaisia osumia sait?
Teräviä näpäytyksiä ja nokkeluuksia, mutta pääasiassa hyvällä tavalla.
Seitsemän, ihana Mikey.
Kiitos. Seiska on hyvä arvosana, kun teksti pidetään totuudenmukaisena ja liikaa hehkutusta välttäen. Kirjoitin tämän, jotta sopivalla hetkellä voin opastaa hänet lukemaan sen.
Ei se ollut arvio tekstistä vaan vuosista.
No tokkopa 7- vuotias tänne jäsenneltyä tekstiä tuottaa... Ihan jo keski- ikään ehtinyt mies täällä kirjoittelee, vaikka välillä itsensä paljon nuoremmaksi tunteekin. Kilometrejä sen verran jo takana, että tiedän mitä kirjoittelen. Mutta kiva jos teksti herättää jotain tuntemuksia, sehän tämän palstan tarkoituskin kai on?
- Mikey
Tämä ei siis ollutkaan ikäkysymys.
Olet oikeassa, kyllä teksti herättää tunteita. Etenkin saumaton yhteisymmärryksenne saa aikaan varauksetonta ihailua: ”En tiedä vieläkään pommituksesi lopullista tarkoitusta, mutta ymmärsin jättää sinut rauhaan.” Entä jos kyse oli jostain muusta kuin toiveesta tulla jätetyksi rauhaan Mikey?
Ai että oikein voit opastaa hänet lukemaan sopivalla hetkellä, saattaahan tuo olla, että mikäli tämmöistä omahyväistä narratiivia kävisit entiselle työkaverillesi näyttämään, niin hän hommaisi isomman koiran
Näiden yhteisymmärryksen ongelmien vuoksi koko aloituksen kirjoitinkin. Nainen on vaikeaselkoinen, vaikka suorasanainen onkin.
Jospa hän tämän luettuaan käsittäisi, mitä minun mielessäni on liikkunut, ja pääsisimme puhumaan kaksistaan vaikka drinkin parissa. Ehkä siten pääsisin hänen ajatuksiinsa paremmin kiinni.
En lähtisi tällaista kirjoittamaan ihan tyhjän päälle, eli jotain pitää pohjalla olla.
Eikä hän ole entinen työkaveri, vaan ihan samassa työpaikassa ollaan edelleen. Ja olemme päivittäin tekemisissä, useasti.
Varmasti olisi hyvä ajatus. Luulen, että tarvitsette heti alkuun kehon kieltä. Joskus sen sisäisen tunteen tarvitsee heti, että kaikki on hyvin. Varmaan sellainen pitkään halaaminen ja kädestä pitäminen olisi tärkeää. Enpä tiedä, miksi noin olisi, mutta vahvasti luulen sen niin olevan. Veikkaan myös, että puhuminen tulee sen jälkeen.
Luulen myös, että hän käsittäisi tästä, että halusit hänelle vain hyvää. Ehkä se oli vain hämmentävää aikaa teille molemmille. Sinulla on varmaan mahdollisuus pyytää häntä tapaamiseen, se on hienoa. Onnea vain teille.
Miten hän sinua pommitti?
Verbaalisella, hyvin valmistellulla ja biisien sanoitustakin lainaten tehdyllä spiikillä. Kuulijoita oli muitakin, siksi kutsuin sitä pommitukseksi. Tässä tapauksessa sushi ei liittynyt ruokaan...
Mikey....
Sano Markku. essolta.
Höpö höpö. Miksi selität tällaista..
Puran päätäni ja siellä syntyneitä ajatelmia. Eikös se ole näiden palstojen tarkoitus? Ja myös keino viestiä niistä halutessaan anonyyminä sekä itsensä että asian osalta?
Niiden kommentointi on väistämätön hyvä ja paha, riippuen tilanteesta ja kommentoijasta.
Ok, mitäpä tuosta...ja tuo mitästä.
Markus. Essolta.• • • Man, I know you!
Ei ole Mikey Markus Essolta, ehei.
Enemmänkin Pohjan poika kylmän tuulen ja pakkasen maasta, jossa vain sisäinen liekki estää miestä vaipumasta jäähän.
-Mikey
"Ja oletko sellainen kuin kuvittelen: tunteva, älykäs ja huolehtiva nainen, joka on luonut itselleen kovemman kuoren suojakseen? Helmi hiukan rosoisen kuoren sisässä? "
Tämä oli hiukan retorinen kysymys, tiesin vastauksen jo valmiiksi: olet.
Loppujen selvittäminen ei onnistu yksin...
-Mikey
Ja mikäs Mikki Hiiri sinä olet?
Kun "Hilima" tämän luet, vastaapa tähän: voidaanko jutella ihan kasvotusten? Vaikka viikonloppuna, jos kiireiltäsi ehdit...
-Mikey