Löytyisiköhän tähän jostain järkeä?

Tämän päivän suunnaton kaipaus on tuntunut melkoisen tuskaiselta. Mahdatkohan ymmärtää, kuinka epävarma olen kaikesta välillämme? Pelkään että jään tähän olotilaan, että ainoastaan pähkäilen sitä, mitä meillä voisi olla. Hetken sain taas vahvistusta sille, että voisimme saada toisemme. Kunnes taas koitti uusi päivä. Turhauduin.

Mietin tässä, että miksi tunnen tätä jatkuvaa huolta? Onhan siitä kulunut jo aikaa, kun tajusin, että tämä se sitten onkin sitä lajia, että minä en siitä päätä, mitä tunnen. Onkohan sinusta tuntunut samalta?

Epävarmuuteni vaikuttaa myös siihen, että en ole varma edes siitä, olisiko näkeminen hyvä asia. Ja kuitenkin enemmän kuin mitään, haluaisin nähdä.

Anteeksi, että ruikutan. Olisin vaan niin todella mielelläni seurassasi <3