Tämän päivän suunnaton kaipaus on tuntunut melkoisen tuskaiselta. Mahdatkohan ymmärtää, kuinka epävarma olen kaikesta välillämme? Pelkään että jään tähän olotilaan, että ainoastaan pähkäilen sitä, mitä meillä voisi olla. Hetken sain taas vahvistusta sille, että voisimme saada toisemme. Kunnes taas koitti uusi päivä. Turhauduin.
Mietin tässä, että miksi tunnen tätä jatkuvaa huolta? Onhan siitä kulunut jo aikaa, kun tajusin, että tämä se sitten onkin sitä lajia, että minä en siitä päätä, mitä tunnen. Onkohan sinusta tuntunut samalta?
Epävarmuuteni vaikuttaa myös siihen, että en ole varma edes siitä, olisiko näkeminen hyvä asia. Ja kuitenkin enemmän kuin mitään, haluaisin nähdä.
Anteeksi, että ruikutan. Olisin vaan niin todella mielelläni seurassasi <3
Mietin tässä, että miksi tunnen tätä jatkuvaa huolta? Onhan siitä kulunut jo aikaa, kun tajusin, että tämä se sitten onkin sitä lajia, että minä en siitä päätä, mitä tunnen. Onkohan sinusta tuntunut samalta?
Epävarmuuteni vaikuttaa myös siihen, että en ole varma edes siitä, olisiko näkeminen hyvä asia. Ja kuitenkin enemmän kuin mitään, haluaisin nähdä.
Anteeksi, että ruikutan. Olisin vaan niin todella mielelläni seurassasi <3
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tämä koko pitkä viikonloppu on ollut yhtä tuskaa. Alkaa tuntua siltä että olen joko pakkomielteinen tai sitten meidän välillä on oikeasti jokin side. Pahoin pelkään vaan että tämä on jokin yksipuolinen hairahdus taas.
Rakkaushan on pakkomielteinen ja molemminpuolinen...
Ei tämä ole mikään "hairahdus". Aika on jo osoittanut, että ihan jotain muuta. Ja itse en käyttäisi myöskään tuota taas- sanaa. Ap
Tähän vois sanoa jotain mutta ap:n kellonaika ei "täsmää".
Jotai tunnisteit, nii sitte vois uskoa että oot Hän :)
Tuo ei kuulosta ruikuttamiselta, vaan asioiden miettimiseltä ääneen.
Anteeksi kun en uskaltanutkaan :( Lähellesi haluaisin.. <3
Mitä et uskaltanut, milloin?
Tule jouluksi tai uudeksi vuodeksi :)