APUA KÄRSIVILLE

Se ei auta ketään tulisilmäisen tuomarin edessä. Jumalan lapsille riittää terapiaksi yksinkertainen äänellinen evankeliumi jota Jumalan valtakunnasta Pyhän Hengen voimassa julistetaan.

Siionin tytär kirjoitti:

Se ei auta ketään tulisilmäisen tuomarin edessä. Jumalan lapsille riittää terapiaksi yksinkertainen äänellinen evankeliumi jota Jumalan valtakunnasta Pyhän Hengen voimassa julistetaan.

Noinko sinä sairauksia hoidat?

Siionin tytär kirjoitti:

Se ei auta ketään tulisilmäisen tuomarin edessä. Jumalan lapsille riittää terapiaksi yksinkertainen äänellinen evankeliumi jota Jumalan valtakunnasta Pyhän Hengen voimassa julistetaan.

Hyvä yritys.

pelle kirjoitti:

Hyvä yritys.

Et itse taida olla uskovainen, kun aitoa feikiksi luulet.

Siionin tytär kirjoitti:

Se ei auta ketään tulisilmäisen tuomarin edessä. Jumalan lapsille riittää terapiaksi yksinkertainen äänellinen evankeliumi jota Jumalan valtakunnasta Pyhän Hengen voimassa julistetaan.

siihen onko tänä feikki vai ei, mutta yksi on varma: henkiset ja hengelliset asiat ovat kaksi eri asiaa. (Tarvittaessa pappi tai uskonystävä auttaa hengellisissä asioissa, muut ammattiauttajat, terapeutit ja psykiatrit henkisissä, lääkärit fyysisissä...)

Minulta meni avioliitto, työpaikka, sairastuin hengenvaaralliseen sairauteen ja toiseenkin fyysiseen sairauteen, ja oli muitakin suruja.
Ei aina auta pelkkä evankeliumi ihmisen henkiseen hätään. Kun kaikki elämän turvarakenteet alkavat pahasti rappeutumaan ja horjumaan.
Kävin terapiassa, mutta keskeytin sen.
Se terapeutti ei vissiin ollut tarpeeksi perillä siitä ,mikä on ihmisen kärsimyksen luonne, joten terapista ei ollut minulle mitään hyötyä.
Olen joutunut itse auttamaan itseäni.

Tuska kirjoitti:

Minulta meni avioliitto, työpaikka, sairastuin hengenvaaralliseen sairauteen ja toiseenkin fyysiseen sairauteen, ja oli muitakin suruja.
Ei aina auta pelkkä evankeliumi ihmisen henkiseen hätään. Kun kaikki elämän turvarakenteet alkavat pahasti rappeutumaan ja horjumaan.
Kävin terapiassa, mutta keskeytin sen.
Se terapeutti ei vissiin ollut tarpeeksi perillä siitä ,mikä on ihmisen kärsimyksen luonne, joten terapista ei ollut minulle mitään hyötyä.
Olen joutunut itse auttamaan itseäni.

Miten se on onnistunut - siis itseauttaminen?
Mitä olet tehnyt?

xxx kirjoitti:

Miten se on onnistunut - siis itseauttaminen?
Mitä olet tehnyt?

En suosittele sitä välttmättä ihmisille.
Minä vain tein tilit elämäni kanssa.
Koska olen vl, en voi erota sadistisesta miehestäni. Asumme eri paikkakunnilla.
Hän on kiduttanut minua vuositolkulla, piinannut jatkuvilla puhelinsoitoilla, tullut käymään milloin lystää, kohdellut kuin huonoa naista.
Ei halua ottaa mitään vastuuta koko avioliitosta.
Olen kärsinyt pohjattomasti.
Eräänä päivänä minä vain päätin ,että se sadisti ei saa tuhota elämääni.
Olen eliminoinut hänet kokonaan ulos kaikesta ajatusmaailmastani. Jos ajatukseni eksyvät yhtään tähän sairaaseen avioliittoon, minä yksinkertiasesti KIELTÄYDYN enää ajattelemasta mitään tähän sairaaseen asiaan liittyvää.
se ihminen on enää kuin pelkkä vainaja minun elämässäni, eikä enää liikuta minua mitenkään.
Vaikka en ole eronnut, avioliitto on käytännössä kaikin tavoin loppu, ja se on minulle suuri helpotus; että jaksoin psyykata itseni lopulta tähän pisteeseen, mutta se kesti noin 7 vuotta, vähän enemmän.
Sitten pyrin omalta osaltani tekemään kaikkeni, että fyysiset sairauteni helpottuisivat ja se osittain on onnistunutkin ja helpottanut elämääni.
Sitten lopuksi on jäänyt tähän toiseen sairauteen liittyvä kuolemanpelko: se on minun vielä työstettävä, sekä työttömyys. Toivon, että saisin työtä.
Nämä olivat ne ongelmat, mitkä jäivät.
Eli jotenkin rajasin ensin pahimmat ongelmat ja systemaattisesti pyrin ajan kanssa kärsivällisesti parhaani mukaan ratkaisemaan ne.
Mutta se vaatii todella aikaa ja kärsivällisyyttä ja takapakkejakin tulee.
Kyllä siinä ihminen tarvitsee toistenkin ihmisten varauksetonta tukea.
Toivotan sulle tsemppiä!!!

Terv.
Tuska

Tuska kirjoitti:

En suosittele sitä välttmättä ihmisille.
Minä vain tein tilit elämäni kanssa.
Koska olen vl, en voi erota sadistisesta miehestäni. Asumme eri paikkakunnilla.
Hän on kiduttanut minua vuositolkulla, piinannut jatkuvilla puhelinsoitoilla, tullut käymään milloin lystää, kohdellut kuin huonoa naista.
Ei halua ottaa mitään vastuuta koko avioliitosta.
Olen kärsinyt pohjattomasti.
Eräänä päivänä minä vain päätin ,että se sadisti ei saa tuhota elämääni.
Olen eliminoinut hänet kokonaan ulos kaikesta ajatusmaailmastani. Jos ajatukseni eksyvät yhtään tähän sairaaseen avioliittoon, minä yksinkertiasesti KIELTÄYDYN enää ajattelemasta mitään tähän sairaaseen asiaan liittyvää.
se ihminen on enää kuin pelkkä vainaja minun elämässäni, eikä enää liikuta minua mitenkään.
Vaikka en ole eronnut, avioliitto on käytännössä kaikin tavoin loppu, ja se on minulle suuri helpotus; että jaksoin psyykata itseni lopulta tähän pisteeseen, mutta se kesti noin 7 vuotta, vähän enemmän.
Sitten pyrin omalta osaltani tekemään kaikkeni, että fyysiset sairauteni helpottuisivat ja se osittain on onnistunutkin ja helpottanut elämääni.
Sitten lopuksi on jäänyt tähän toiseen sairauteen liittyvä kuolemanpelko: se on minun vielä työstettävä, sekä työttömyys. Toivon, että saisin työtä.
Nämä olivat ne ongelmat, mitkä jäivät.
Eli jotenkin rajasin ensin pahimmat ongelmat ja systemaattisesti pyrin ajan kanssa kärsivällisesti parhaani mukaan ratkaisemaan ne.
Mutta se vaatii todella aikaa ja kärsivällisyyttä ja takapakkejakin tulee.
Kyllä siinä ihminen tarvitsee toistenkin ihmisten varauksetonta tukea.
Toivotan sulle tsemppiä!!!

Terv.
Tuska

Voimia sinulle. Niitä me tarvitsemme kaikki, vaikka välillä ihmettelee, mistä niitä saisi.

Sinulla on ikävä kohtalo. Kyllä minä usoisin, että ero ja uusi hyvä kumppani tekisi hyvää sinulle. Eikö miehesi sitten halua eroa. Oletko varma, ettei hänellä jo ole ollut toista naista?

Tuo juttusi kuulostaa surulliselta. Onko sinulla lapsia? Minulla on kolme, jotka jäivät luokseni, kun ex-vaimo lähti.

xxx kirjoitti:

Voimia sinulle. Niitä me tarvitsemme kaikki, vaikka välillä ihmettelee, mistä niitä saisi.

Sinulla on ikävä kohtalo. Kyllä minä usoisin, että ero ja uusi hyvä kumppani tekisi hyvää sinulle. Eikö miehesi sitten halua eroa. Oletko varma, ettei hänellä jo ole ollut toista naista?

Tuo juttusi kuulostaa surulliselta. Onko sinulla lapsia? Minulla on kolme, jotka jäivät luokseni, kun ex-vaimo lähti.

kiitos ymmärtämyksestä, Kohtalotoveri.:)
Se ei halua ottaa eroa, vaikka ihan varmasti se ei elä missään selibaatissa. Sitä tuntuu kiehtovan vanhemmat naiset, yksi muija soittikin minulle kerran puhelimella aamuyöllä, oli muistaakseni vanhempi kuin minä.
Vaikka ihmiset ovat sanoneet minua kauniiksi ihmiseksi, sitä ei näytä meikäläinen kiinnostavan kuin joskus -himomielessä.Siis- ei mitään todellista rakkautta.
Olen sanonut hänelle monta kertaa, että eroa minusta, koska tilanteeni voisi siten helpottua, mutta tämä ihminen on kai niin sadisti, että ei tahallaankaan ota eroa, vaikka tietää kyllä, miten paljon minä kärsin.
Mutta nyt se on loppu; se sadisti ei enää minua kiduta.
Minulla on hirveä elämä, mutta lopulta tämä on pitänyt vain hyväksyä.
Ehkä on onni, että minulla ei ole lapsia -en tiedä? Voi olla, että kun terveyteni murtui v. 2002, en enää olisi ehkä pystynyt heistä huolehtimaan täysipainoisesti.
Mutta siltikin...oikeastaan haluaisin, että minulla olisi lapsia..mutta niinhän se on, ettei ihminen saa sitä, mitä elämässä haluaa -joidenkin kohdalla nää jutut vaan menee näin...
Se on pohjattoman surullista.

Tuska kirjoitti:

kiitos ymmärtämyksestä, Kohtalotoveri.:)
Se ei halua ottaa eroa, vaikka ihan varmasti se ei elä missään selibaatissa. Sitä tuntuu kiehtovan vanhemmat naiset, yksi muija soittikin minulle kerran puhelimella aamuyöllä, oli muistaakseni vanhempi kuin minä.
Vaikka ihmiset ovat sanoneet minua kauniiksi ihmiseksi, sitä ei näytä meikäläinen kiinnostavan kuin joskus -himomielessä.Siis- ei mitään todellista rakkautta.
Olen sanonut hänelle monta kertaa, että eroa minusta, koska tilanteeni voisi siten helpottua, mutta tämä ihminen on kai niin sadisti, että ei tahallaankaan ota eroa, vaikka tietää kyllä, miten paljon minä kärsin.
Mutta nyt se on loppu; se sadisti ei enää minua kiduta.
Minulla on hirveä elämä, mutta lopulta tämä on pitänyt vain hyväksyä.
Ehkä on onni, että minulla ei ole lapsia -en tiedä? Voi olla, että kun terveyteni murtui v. 2002, en enää olisi ehkä pystynyt heistä huolehtimaan täysipainoisesti.
Mutta siltikin...oikeastaan haluaisin, että minulla olisi lapsia..mutta niinhän se on, ettei ihminen saa sitä, mitä elämässä haluaa -joidenkin kohdalla nää jutut vaan menee näin...
Se on pohjattoman surullista.

Paljon voimia sinulle, tilanteesi on todella raskas.
Rukoilen voimia sinulle.

Tuska kirjoitti:

Paljon voimia sinulle, tilanteesi on todella raskas.
Rukoilen voimia sinulle.

Minäkin rukoilen sinun puolestasi, vaikka en vl olekaan - uskovainen kuitenkin.

Minusta sinulla olisi olosuhteet huomioon ottaen täysi oikeus erota ja aloittaa elämä puhtaalta pöydältä. Olet sen velkaa itsellesi, eikä siinä ole mitään väärin.

Hyvää yötä. Koetetaan jaksella.

Sitä minä aina olen ihmetellyt, että työttömillä kuitenkin riittää rahat kaljaan. Ihmeellistä. Tässä järjestelmässä, joka suosii kaljottelua vaan ei työn tekoa , on jotain pielessä.

Priorisoi asiat ja laske, montako terapiakertaa
saisit sillä rahalla, joka menee ryypiskelyyn
viikossa tai parissa. Hyvä olisi päästä aloittamaan käyntikerta/viikko, että prosessit pääsevät hyvin käyntiin, kuten sanonta kuuluu.

Ilmaisia ovat paikall. terv. kesk. psykologit, mielenterveystoimisto ja kirkon perheasiainkeskukset. Vertaistukea saa esim. miessakeista. Käyttämättä ei tule myöskään jättää
mahdollisuutta meilata r-pyyntö Pirkko J:lle.

Älä alistu voimattomaksi uhriksi, ikään kuin ei
olisi muita vaihtoehtoja kuin kaljottelu. Meidän Jumalamme on Kaikkivaltias. Ota yhteyttä johonkin
näistä tai vastaavista tahoista.Tärkeää on päästä jostakin liikkeelle. Älä jättäydy yksin.

http://www.mielenterveysseura.fi

http://www.evl.fi

http://www.miessakit.fi

http://www.rukousystavat.fi