...alkoholistiksi? Tätä on varmaan täällä paljon kysytty. Kuinka paljon pitää juoda että on alkoholisti?
Itse en juo määrällisesti paljon, mutta usein kyllä. Juon useammin kuin kerran viikossa, joskus joka päivä, joskus voi mennä viikko parikin ilman etten juo eikä kummemmin tee edes mieli juoda. En tiedä onko juominen minulle vain tapa, mutta toisinaan tuntuu, että se on jotain muutakin. Jonkinlainen riippuvuus. En voi kuvitellakaan lakata juomasta lopullisesti. Viina on mielestäni maailman paras keksintö. En voi pitää hauskaa ilman viinaa. Mikään asia elämässäni ei tuo suurempaa tyydytystä kuin nousuhumala. Mielestäni elämä on liian raskas kestää selvinpäin, mutta toisaalta ilon hetkinäkin haluan olla kännissä.
Olen liian monta kertaa kärsinyt hirvittävästä krapulasta ja vannonut tuskissani, etten koskaan enää juo, mutta juon silti, jo parin päivän päästä siitä olen uudestaan kännissä. Niin pahaksi homma ei ole kuitenkaan mennyt että korjaisin krapulatilaani juomalla lisää, vaikka se ystäväpiirissäni on normaalia ja yleistä. En vain pysty. Krapulassa ollessa ajatuskin viinasta saa oksennuksen lentämään.
Kärsin masennuksesta ja minulla on lääkityskin siihen. Suvussani on paljon alkoholismia, masennusta, itsemurhia...
Nuorena kännääminen oli kivaa ja uutta. Jännittävää. Silloin en juonut kovin usein. Parikymppisenä siitä muodostui kuitenkin tapa, ja viimeisen vuoden tai pari olen juonut lähes päivittäin. Aina pari kolme siideriä, tai muutaman lasin viiniä. Sen verran että tulee pikkaisen hilpeä ja pirteä olo, lihakset rentoutuvat, ja tulee mukavan "puutunut" olo. Tietoisesti vältän juomasta liikaa kerralla, koska krapula on minulle psykofyysisesti kamalaa. Liikaa tulee juotua lähinnä porukassa, jossain bileissä, tai tyypilliset "vappu, uusivuosi, juhannus", jolloin koko seuraava päivä, ja monesti monta muutakin päivää on pilalla. Porukassa helposti juon liikaa, liian nopeasti, kaikkea mahdollista sekaisin, ja unohdan syödä/juoda vettä.
Senpä takia juonkin mieluiten yksin, eli ns. kalsarikännit.
Jännitän myös hirveästi ja saatan ottaa rohkaisuryypyn ennen asioille menemistä, joskus aikaisin päivälläkin. Olen joutunut joskus jäämään kotiin töistä krapulan takia, ja valehdellut olevani esim. flunssassa.
Monesti joudun ottamaan alkoholia rauhoittaakseni hermoja. Yleensä minulla on kireä ja aggressiivinen olo. Suutun helposti. Kännissä harvoin olen aggressiivinen. Olen ehkä puheliaampi. Harvoin humalassa teen mitään sellaista mitä saisin katua. Ehkä senkään takia en koe tätä ongelmaksi, koska perhe- tai ystävyyssuhteeni eivät ole joutuneet koetukselle. Monet lähipiirissä juo vielä enemmän, ja joutuu usein vaikeuksiin yms.
En kuitenkaan koe että viina olisi ongelmani, enkä sen takia tiedä mitä pitäisi tehdä. En kuitenkaan halua lopettaa juomista kokonaan, koska se vasta tylsää olisi. En oikeasti ymmärrä absolutisteja, vaikka heidän päätöstään toki kunnioitankin.
En oikeastaan tiedä miksi kirjoitin. Haluan ehkä kuulla mitä mieltä olette juomisestani.
Itse en juo määrällisesti paljon, mutta usein kyllä. Juon useammin kuin kerran viikossa, joskus joka päivä, joskus voi mennä viikko parikin ilman etten juo eikä kummemmin tee edes mieli juoda. En tiedä onko juominen minulle vain tapa, mutta toisinaan tuntuu, että se on jotain muutakin. Jonkinlainen riippuvuus. En voi kuvitellakaan lakata juomasta lopullisesti. Viina on mielestäni maailman paras keksintö. En voi pitää hauskaa ilman viinaa. Mikään asia elämässäni ei tuo suurempaa tyydytystä kuin nousuhumala. Mielestäni elämä on liian raskas kestää selvinpäin, mutta toisaalta ilon hetkinäkin haluan olla kännissä.
Olen liian monta kertaa kärsinyt hirvittävästä krapulasta ja vannonut tuskissani, etten koskaan enää juo, mutta juon silti, jo parin päivän päästä siitä olen uudestaan kännissä. Niin pahaksi homma ei ole kuitenkaan mennyt että korjaisin krapulatilaani juomalla lisää, vaikka se ystäväpiirissäni on normaalia ja yleistä. En vain pysty. Krapulassa ollessa ajatuskin viinasta saa oksennuksen lentämään.
Kärsin masennuksesta ja minulla on lääkityskin siihen. Suvussani on paljon alkoholismia, masennusta, itsemurhia...
Nuorena kännääminen oli kivaa ja uutta. Jännittävää. Silloin en juonut kovin usein. Parikymppisenä siitä muodostui kuitenkin tapa, ja viimeisen vuoden tai pari olen juonut lähes päivittäin. Aina pari kolme siideriä, tai muutaman lasin viiniä. Sen verran että tulee pikkaisen hilpeä ja pirteä olo, lihakset rentoutuvat, ja tulee mukavan "puutunut" olo. Tietoisesti vältän juomasta liikaa kerralla, koska krapula on minulle psykofyysisesti kamalaa. Liikaa tulee juotua lähinnä porukassa, jossain bileissä, tai tyypilliset "vappu, uusivuosi, juhannus", jolloin koko seuraava päivä, ja monesti monta muutakin päivää on pilalla. Porukassa helposti juon liikaa, liian nopeasti, kaikkea mahdollista sekaisin, ja unohdan syödä/juoda vettä.
Senpä takia juonkin mieluiten yksin, eli ns. kalsarikännit.
Jännitän myös hirveästi ja saatan ottaa rohkaisuryypyn ennen asioille menemistä, joskus aikaisin päivälläkin. Olen joutunut joskus jäämään kotiin töistä krapulan takia, ja valehdellut olevani esim. flunssassa.
Monesti joudun ottamaan alkoholia rauhoittaakseni hermoja. Yleensä minulla on kireä ja aggressiivinen olo. Suutun helposti. Kännissä harvoin olen aggressiivinen. Olen ehkä puheliaampi. Harvoin humalassa teen mitään sellaista mitä saisin katua. Ehkä senkään takia en koe tätä ongelmaksi, koska perhe- tai ystävyyssuhteeni eivät ole joutuneet koetukselle. Monet lähipiirissä juo vielä enemmän, ja joutuu usein vaikeuksiin yms.
En kuitenkaan koe että viina olisi ongelmani, enkä sen takia tiedä mitä pitäisi tehdä. En kuitenkaan halua lopettaa juomista kokonaan, koska se vasta tylsää olisi. En oikeasti ymmärrä absolutisteja, vaikka heidän päätöstään toki kunnioitankin.
En oikeastaan tiedä miksi kirjoitin. Haluan ehkä kuulla mitä mieltä olette juomisestani.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kertomasi perusteella olet parantumaton ALKOHOLISTI! jos kerta niin usein juot niin antaa palaa vaan ei sua enää mikään pelasta! ota vielä siinä sivussa huumeita niin kyllä lähtee!!
>>En oikeastaan tiedä miksi kirjoitin>>
Alkoholisti kieltää ongelmansa viimeiseen asti. Keskussairaaloissa on tietokoneet, joilla pääsee internetiin. Lähetä viesti tälle palstalle kun olet letkuissa.
Olihan tuossa viestissä asioita, jotka eivät vielä viittää ongelmakäyttöön.
Eli rehellisesti analysoit juomistasi, se on jo paljon, olet parikin viikkoa juomatta, et ota korjaussarjaa, et ole agressiivinen.
Mutta jotenkin vakavalta tuntuu, että et hallitse kohtuudella ottamista porukassa ja juot kalsarikännejä yksinäsi, kun kuitenkin sanot juovasi esim. ujouteen.
Kaikkein pahin juttu on se, että syöt masennuslääkkeitä ja niiden vaikutus kumoutuu viinalla. Uusimman tutkimustuloksen mukaan jo kaksi känniä viikossa tekee lääkkeet tehottomiksi.
Et saa lääkkeistä tukea masennukseen ja se taas lisää mahdollisuutta alkoholisoitua.
Itse mietit ja päätät mihin suuntaan elämääsi ohjaat.
Minulla on ollut käsitys, että masennuslääkkeet yhdessä viinan kanssa vaikuttavat siten, lääkkeet tehostavat viinan vaikutusta.
Mutta oli miten oli, ne eivät sovi yhteen.
Keskustelun avaajaa kehottaisin menemään klinikalle helevetin äkkiä!
Kyllä kai viina voi mennä helpommin päähän, jos on pillereissä, mutta serotoniinipohjaisten lääkkeiden vaikutus häipyy koska se on välittäjäainetta aivoissa ja alkoholi estää sen välittymisen ja lamaa myös omaa tuotantoa.
Vaikea selittää, mutta noin kansanomaisesti.
Kerroit, että et juo määrällisesti paljoa, mutta kärsit kuitenkin krapulasta. Olet vannonut tuskissasi, ettet koskaan enää juo. Juot pelko ja jännitystiloihin. jne...
Totesit, että et koe alkoholinkäyttöäsi ongelmaksi. Kuitenkin kirjoituksestasi saa kuvan, että mieleesi on kuitenkin hiipinyt ajatus, että onkohan juomatapani sittenkään normaali.
Ihan hyvä välillä pohtia, mitä on ollut, missä olen nyt ja mihin päin olen menossa.
Itse en myöskään kokenut juomista ongelmaksi vuosiin, kunnes oli liian myöhäistä. En voinut enää määrätä juomistani, vaan se määräsi minua.
Alkoholismin määrite ei suinkaan ole perheen hajoaminen, työpaikan ja asunnon menetys ja lopulta asuminen yömajoissa tai siltojen alla. Sinne se tie johtaa lopulta, jollen tee juomiselle jotain, kun huomaan siinä jotain selvästikin epänormaalia. Itse pystyin pitämään "kulissit" pystyssä, mutta kaikki vapaa-aika meni juomiseen. Aloin miettiä olisiko alkoholinkäytössäni joku ongelma, läheiset tosin vähän avittivat pähkäilyssäni.
Yli neljä vuotta raittiina, ei tämä ole niin kamalaa kuin äkkiseltään luulisi. Päin vastoin, on upeaa herätä aamuisin, kun tietää että voi aloittaa tämänkin päivän täysillä. Alkuun ajattelin, että miten voin olla ja elää ilman alkoholia, mutta hyvin tämä on mennyt. Alussa oli toki ongelmia, kun piti keksiä juomisen tilalle aina jotain, mutta siihenkin oppii.
Lopuksi tuo mainitsemasi masennuslääke / alkoholi. En kehota käyttämään yhdessä molempia masennus lääkkeitä - Alkon ja Apteekin. Lääkkeet ja viina ei koskaan sovi mielestäni yhteen, vaikkei niistä välttämättä mitään näkyvää haittaa olisikaan.