Sairas (henkisesti) naapurini valitti jatkuvasti rajallamme olevista lehtikuusista, joiden neulaset varisivat tuulessa hänen tontilleen. Hän jopa käski minut haravoimaan liittymänsä tienvarren, koska kyseiset puut ovat puoli metriä minun tonttini puolella. Että sellainen Annikki se täällä itärajalla asuu. Miettikääpä sitä!
sairas naapuri
paula
41755
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mitähän se naapuri tykkäisi jos sinä pokkana tuumaisit että "ompas ihana juttu, minä nimenomaan TYKKÄÄN haravoida näitä neulasia, tulen mielelläni haravoimaan myös teidän pihanne, vaikka kokonaan, voinhan tulla, voin myös ajaa nurmikot jne.."
No, joo. Kurjaa kun käsketään, se tekee pahan mielen, jos ei ole oikeasti syytä käskeäkään.
Tuli tuosta omalla kohdalla mieleen kun asustelin maalla, ex-isäntä hoiti kysymättä naapurinpapan pihan niin hyvin kuin omankin tonttinsa. Naapurin pappa oli raajarikko eikä voinut itse tehdä pihalleen mitään. Minusta oli mielenkiintoista seurata, siis sitä auttavaista vanhan ajan asennetta naapureihin nähden, itse kun on tällainen kaupungin kasvatti ja vähän eri asenteet kasvatuksessa ikävä kyllä saanut. Jouduin opettelemaan hartiavoimin, mitä on naapureiden ja sukulaisten, ts. koko kylänkin auttaminen ja se tuntuikin ihan mukavalta useimmiten. Joskus sai vaivanpalkkaakin. Mutta joskus kummastuttikin tehdä kaikkea mahdollista ja vieläpä toistenkin tonteilla, tunsin asuvani työnarkomaanien kylässä. Esim talviaikaan oman ja naapurin tontin lumien kolaaminen oli tehtäväni, sekä lehtiharvavoinnit sun muut klapi- ja risunkantotyöt, eikä se ollut mikään pikku homma parin hehtaarin tonteilla.
Mutta, ajat on muuttuneet ja muuttumassa. Mielelläni asun jälleen kaupunkilähiössä, kerrostalossa, jossa on meluavat naapurit ja itsekin aiheutamme melua toisinaan.
Sellasta se elämä on, mutta hyvää jatkoa sinne itärajalle - ja toivottavasti se naapuri siitä rauhoittuu.
Meillä myös sairas (henkisesti tai vaikea luonnehäiriö - luultavimmin molemmat) naapuri, valitettavasti 'samalla tontilla', paritalossa.
Meillä oli kaunis puutarha, nyt on jäljellä pari ruskettunutta katajaa. Täällä on kuollut 'mystisesti' melkoinen määrä istutuksia.
NÄYTTÖÄ pitää olla, ja sitä on vaikea saada, jos ei pysty vartioimaan 24 h/vrk/465 pv/v.
Eikä tässä vielä kaikki.
Pois lähdetään, jos päästään. Harva uskoisi, jos kuulisi kaiken. Kuvia löytyy, kaikki on kirjattu ylös. Poliisit, asianajat ja käräjäoikeus on 'testattu'. Videovalvontanauhaakin on, mutta 'mitäs pienistä', kun naapuri rautalapiolla kukkapenkin käänsi ja ajoi autolla yli senjälkeen.
Joka asia pitäisi itse viedä oikeuteen (siviilikanne) ja palkata kallis asianajaja. Syyllinen saa korkeintaan sakot ja kostaa kaksin verroin.
Ei uskoisi, ellei itse kokisi ja näkisi, ja kuulisikin....
ovat omituisia, ehkä jopa sairaita, siksi harvempi niitä haluaa, ovat vain pakko olla olemassa, mutta se ei tarkoita, että niistä pitäisi pitää.
Hyvän naapurin tunnistaa siitä, että siihen saa juuri ja juuri yhteyden LA-puhelimella, kantomatka on sopiva, monta kilometriä, silloin napurin kanssa mahdollisesti voi tulla toimeen, ellei ole ongelmia tienomistuksissa, linjauksissa...
Ainakin omasta kokemuksestani.
Tänäänkin olin HYVÄN naapurin kanssa kunnon lenkillä , oli mukava jutella.
Nämä hyvät naapurit olen tuntenut vuosia ja uusia hyviä naapureita on muuttanut ympärille.
Valitettavasti YKSI luonnehäiriöinen naapuri on onnistunut pilaamaan ennen niin hyvän asuinympäristön.