ujous kiusana

Ujouden selättämiseen on olemassa erilaisia itsehoitotekniikoita, mutta tuo kuulostaa jo niin patologiselta ujodelta että luultavasti tarvitaan asiantuntija-apua. Saisitko miehesi suostumaan siihen, jos itse olet turvana mukana?
Elämästä tulee tuskallista noin vakavan ujouden kanssa!

Homeopaattiset lääkkeet auttoi minua ujoudesta ulos, pidin jopa puheita, mutta nyt on vanhuus ja vaivat niin enempi kotosalla.

Tiedän tuon tunteen. Hyvinkin paljosta olen joutunut ujouden takia luopumaan, jopa aivan välttämättömät asia on saattaneet jäädä hoitamatta, ellei joku muu ole tehnyt sitä puolestani. Iän ja kokemusten karttuessa on ujous paljonkin helpottanut. Olsi varmaankin hyväksi välillä pakottaa itsensä kohtaamaan niitä pelottavia tilanteita, tietysti helpommasta päästä alkaen. Kun (vai pitääkö sanoa "jos") kaikki menee hyvin, seuraavalla kerralla on helpompaa. Edellä mainittiin itsehoito ja eiköhän se juuri tuohon "siedätykseen" perustus.

Kun pysyttelee mukavasti mukavuusalueella pelkästään ja aina, niin se alue pikkuhiljaa kutistuu ja kutistuu pienemmäksi... Sitten jää vain neuroottinen tyhjyys ja tylsyys, ja kohta ei avata enää verhojakaan, koska on epämukavaa, että joku saattaisi katsoa sieltä. Tällaista elämää eläviä on Suomessakin kymmeniä tuhansia. Mutta ei siinä mitään jos voi pysyä mukavuusalueella, niin kauan kuin se on mukavaa... Suojavallista voi tulla kuitenkin kuoppa jossa on liian korkeat reunat että sieltä voisi enää kiivetä, ilman ulkopuolisen apua...