Miten kestää jaksaa tässä kaamoksessa!

Ajattele enää pari viikkoa niin päivä alkaa taas pitenemään!! Hitaasti, mutta varmasti! :) Tuolla tavalla ajatteleminen auttaa mua, vaikken nyt mikään erityinen kaamosmasentuja olekaan (mutta muuten kyllä masentuja). Onhan tämä synkkyys aika kamalaa, mutta ei pidä antautua sille. Itse nautin ja saan voimia luonnossa kävelystä erityisesti pimeässä, eikä sadekaan haittaa. En nyt osaa tämän enempää auttaa. Tsemppiä sulle, päivä kerrallaan hengittelet eteenpäin. Kohta jo helpottaa.

1. Kirkasvalolamppu. Jos ei oo varaa, valot päälle joka paikassa missä voi.
2. Keskittymällä työn tekoon. Jos ei oo töitä, täytyy keksiä jotain muuta mielekästä tekemistä, joka väsyttää PÄÄN.
3. Kirja. Kirjoja. Itse pidän lempeistä dekkareista, joissa itse murhaa ei kuvata turhan tarkasti.
4. Joulu on vain 3 päivää: siitä selviää halutessan isolla makaronilaatikolla
5. Vaikka inhoan tätä sanoa, niin LIIKKUMALLA

Kaamosmasentuneille ihmisille jouluhössöttäjät on myrkkyä. Helmikuussa paistaa jo aurinko.
P.s SUKLAA

Aloittaja tässä. Voihh Hyvät Ihmiset, minua nii-in lohdutti, auttoi viestinne. Olen sillei herkilläkin, että tuntuivat hyviltä, kun te justiinsa tiesitte, mitä tarkoitin, vertaisia sillei. Siellä todella oli monta juttua, joita ainon tankata ja toteuttaakin.

Kylläpä osasi tämäkin päivä olla paha. On toteuttamiskelpoista, mitä kerroitte. Tunsin itseni niin avuttomaksikin, että aika tavanomaista aloin kysellä. Kannatti.

Joku kysyi, milloin olen syntynyt. Kesäkuussa, heti siinä juhannuksen jälkeen.
Mä en varsinaisesti ole kaamosmasennuksesta kärsivä, vaan yleisesti masennus- ja ahdistuneisuushäiriötä vuodesta toiseen kanteleva tyyppi, mutta nyt siis nämä viime päivät sateineen ovat pahentaneet tilannetta.

On niin outoa, kun en saa mitään tehdyksi pimeällä, vaikka onhan mulla valoja! Hyvin joku neuvoi, että laita kaikki valot päälle. Tiätsä, mä tarvitsin tuonkin simppelin ajatuksen. - Voi huohh.

Homeopaattinen stramonium auttoi, nykyisin tulee kyllä katseltua paljon positiivisia videoita jotka pitää mielen iloisena ja pimeät ajat menee enempi siinä, tosin on varottava liikka katselua etenkin iltaisin ja silloin kannattaisi kävellä itsensä väsyksiin niin nukuttaa sitten hyvin.

Kivoja kirjoituksia. Itse en ole masennukseen taipuvainen mutta kyllä nämä pimeät päivät saa mielialan matalammaksi. Paljon olen tuttujenkin kanssa asiasta puhunut ja kovin tuntuu olevan yleistä monilla sama juttu vaikka heillä ei kaikilla ole edes minkäänlaisia mielenterveyteen liittyviä ongelmia, masennusta tms.
Moni sanoo että mikään ei oikein huvita, eikä jaksa tehdä mitään, tuttua se on mullekkin. Joinain päivinä tuntuu ettei oikein edes herää kunnolla, piristymisestä puhumattakaan.

Joskus harvoin kun aurinko näyttäytyy niin tulee oikea piristysruiske, tai siltä ainakin tuntuu. Aamusta jos paistaa niin tulee heti iloiselle, hyvälle mielelle.

Etelä-Suomessa on ongelmana tämä lumen puute koska lumi antaisi paljon valoa. Lapissakin vaikka ei aurinko edes näyttäydy niin lumi silti valaisee.

Itsekin paljon pidän kotona valoja päällä vaikka ei se silti luonnon valoa korvaa.
Täytyy vaan jaksaa, kyllä se taas jossain vaiheessa kääntyy ja valoakin taas riittää.
Ja kotona kun touhuilen aina jotain pientä niin en edes aina kiinnitä huomiota pimeyteen, paitsi alkaa olla ikänäkö-vaivaa sen verran että on hankalampaa nähdä mitä vähemmän on valoa.

Itse ajattelen siten että kun on monta päivää pimeää niin sen kestää kun tietää miten suuren ilon tuottaa sitten kun taas aurinko paistaa.
Tätähän tää ihmiselo on. Mutta kevättä odotellessa....