Kannattaa miettiä jos on joku lääkitys, onko se ihan aiheellinen ja onko diagnoosikaan oikea. Minulla psykiatri totesi vakavan masennuksen ja kirjoitti heti useammat lääkkeet maksimiannostuksilla. Menin lääkkeistä ihan sekaisin ja makasin lamaantuneena, en jaksanut enää edes pukea päälle itse. Lopetin lääkkeet itse koska niistä tuli liian kovat sivuoireet. Psykologi ja lääkäri totesivat molemmat että kyseessä on työuupumus ja unettomuus, ei vakava masennus, eikä tarvetta masennuslääkkeille. Psykiatri työnsi vaan lisää lääkettä hoitamaan noita ekoista lääkkeistä tulleita sivuoireita ja kieltäytyi kirjoittamasta lievempiä lääkkeitä unettomuuteen joilla olisin voinut palata töihin. Huh. Ei enää ikinä ainakaan tuolle psykiatrille.
Ei aina totta
Anonyymi
3<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ettet vaan liioitellut sitä olotilaasi psykiatrille, joka ne lääkkeet määräsi kertomasi mukaan. Sitä masennusta kun ei voi verikokein, tai muilla lääketieteellisillä konsteilla selvittää.
Voin kertoa kokemuksesta vuosien takaa että ei lääkärille tarvitse liioitella, tai kuinka vähättelisikin, niin kyllä ne osaavat runsaalla kouralla lääkkeitä tyrkyttää.
Ja muistan että jos ja kun tuli jostain lääkkeistä sivuvaikutuksia niin niitä yritettiin korjailla taas uusilla lääkkeillä. Ihmettelinkin aina että miksi ei sellaista lääkettä joka sivuvaikutuksia aiheutti, voinut kokonaan vaihtaa toiseen.
Jos masennuslääkkeitä käytetään ainoastaan unettomuuden hoitoon niin annostusten on oltava paljon pienempiä kuin masennuksen hoitoon käytettäessä.
Et siis saanut sanotuksi, että haluat kokeilla jotain toista lääkettä lääkkeen sijaan, joka aiheutti sivuvaikutuksia?