Voi olla, että tästä aiheesta on keskusteltu vastakin - ainakin sivuttu muiden keskustelujen yhteydessä.
Mustasukkaisuus on kuitenkin mielestäni aina kiinnostava keskustelunaihe. Oletko mustasukkainen? Miten luokittelet mustasukkaisuuden? Mikä on normaalia mustasukkaisuutta, mikä ylittää normaalin rajan?
Itselläni tämä aihe on omassa elämässä pinnalla, sillä olen vasta aloittanut uuden suhteen. Niinpä tästäkin aiheesta ollaan keskusteltu useaan otteeseen.
Myönnän olevani mustasukkainen. Ja varmaan pieni mustasukkaisuus on ihan tervettä, se on osa itsesuojeluvaistoa... En ymmärrä miksi, mutta itse olen mustasukkainen lähinnä vanhoista asioista. Aina jossain vaiheessa pääsen suhteessa tilanteeseen, jossa alan tivata toiselta osapuolelta asioita hänen menneisyydestään, naurettavaan tyyliin tapaan "Kuinka monta kertaa sinuun on koskettu ja minne ja kuka niin on tehnyt...?"
Tämä on todella säälittävää, mutta en vain voi itselleni mitään. Tyttöystäväni kyselee, mitä ihmeen merkitystä vanhoilla asioilla on, enkä voi antaa mitään järkevää vastausta. Yleensä olen ajattelematta koko asiaa, mutta silloin tällöin tunnen sellaisen mustasukkaisuudenpiston, että se yllättää minut itsenikin. En kertakaikkiaan voi sietää ajatusta, että joku muu on koskenut johonkin, joka on nyt "minun omaani". Tiedän kuulostavani idiootilta...
Sen sijaan luotan kyllä toiseen täysin. Uskon suhteen pohjautuvan rakkauteen ja luottamukseen, eikä minulla ole mitään ongelmia niiden suhteen. Olen tavannut tyttöystäväni kaksi entistä kumppania, eikä se ole ollut minulle ongelma. Hän saa vapaasti mennä, käydä yöelämässä ja tavata näitä entisiä, joiden kanssa on yhä pysynyt hyvinä ystävinä. Ei tulisi koskaan mieleenikään epäillä toista mistään, luotan sataprosenttisesti.
Ehkä tämä mustasukkaisuuteni liittyy jotenkin siihen, että pelkään olevani huonompi - ja ennen kaikkea juuri seksuaalisella tasolla. En ole koskaan päässyt selville siitä, mistä tämä voisi juontaa juurensa, sillä tällaiseen epäilyyn ei todellakaan pitäisi olla mitään aihetta... Onneksi tämä mustasukkaisuuteni yllättää minut suhteellisen harvoin. Silti se huolestuttaa tyttöystävää, jolla on asiasta huonoja kokemuksia.
Osittain tämä johtuu ehkä siitäkin, että olen jossain määrin omistushaluinen, ja minulla on hirveän suuri suojeluvaisto. Huolehdin toisesta osapuolesta kuin olisin maailmanpankin vartija, eikä kai siinä sinällään ole mitään pahaa. :) Olen todella tarkka siitä, että naisellani on hyvä olla eikä hänen tarvitse esim. baarissa ollessamme kohdata mitään kosketteluja tai typeriä kommentteja.
Olisi mielenkiintoista kuulla mielipiteitänne. Tämä ei suuremmin huononna elämänlaatuani, mutta tunnen itseni surkeaksi silloin kun tulee pakko tivata toiselta naurettavuuksia... Enkä haluaisi säikytellä tyttöystävää tällä mustasukkaisuudella, joka silloin tällöin nostaa päätään.
Mustasukkaisuus on kuitenkin mielestäni aina kiinnostava keskustelunaihe. Oletko mustasukkainen? Miten luokittelet mustasukkaisuuden? Mikä on normaalia mustasukkaisuutta, mikä ylittää normaalin rajan?
Itselläni tämä aihe on omassa elämässä pinnalla, sillä olen vasta aloittanut uuden suhteen. Niinpä tästäkin aiheesta ollaan keskusteltu useaan otteeseen.
Myönnän olevani mustasukkainen. Ja varmaan pieni mustasukkaisuus on ihan tervettä, se on osa itsesuojeluvaistoa... En ymmärrä miksi, mutta itse olen mustasukkainen lähinnä vanhoista asioista. Aina jossain vaiheessa pääsen suhteessa tilanteeseen, jossa alan tivata toiselta osapuolelta asioita hänen menneisyydestään, naurettavaan tyyliin tapaan "Kuinka monta kertaa sinuun on koskettu ja minne ja kuka niin on tehnyt...?"
Tämä on todella säälittävää, mutta en vain voi itselleni mitään. Tyttöystäväni kyselee, mitä ihmeen merkitystä vanhoilla asioilla on, enkä voi antaa mitään järkevää vastausta. Yleensä olen ajattelematta koko asiaa, mutta silloin tällöin tunnen sellaisen mustasukkaisuudenpiston, että se yllättää minut itsenikin. En kertakaikkiaan voi sietää ajatusta, että joku muu on koskenut johonkin, joka on nyt "minun omaani". Tiedän kuulostavani idiootilta...
Sen sijaan luotan kyllä toiseen täysin. Uskon suhteen pohjautuvan rakkauteen ja luottamukseen, eikä minulla ole mitään ongelmia niiden suhteen. Olen tavannut tyttöystäväni kaksi entistä kumppania, eikä se ole ollut minulle ongelma. Hän saa vapaasti mennä, käydä yöelämässä ja tavata näitä entisiä, joiden kanssa on yhä pysynyt hyvinä ystävinä. Ei tulisi koskaan mieleenikään epäillä toista mistään, luotan sataprosenttisesti.
Ehkä tämä mustasukkaisuuteni liittyy jotenkin siihen, että pelkään olevani huonompi - ja ennen kaikkea juuri seksuaalisella tasolla. En ole koskaan päässyt selville siitä, mistä tämä voisi juontaa juurensa, sillä tällaiseen epäilyyn ei todellakaan pitäisi olla mitään aihetta... Onneksi tämä mustasukkaisuuteni yllättää minut suhteellisen harvoin. Silti se huolestuttaa tyttöystävää, jolla on asiasta huonoja kokemuksia.
Osittain tämä johtuu ehkä siitäkin, että olen jossain määrin omistushaluinen, ja minulla on hirveän suuri suojeluvaisto. Huolehdin toisesta osapuolesta kuin olisin maailmanpankin vartija, eikä kai siinä sinällään ole mitään pahaa. :) Olen todella tarkka siitä, että naisellani on hyvä olla eikä hänen tarvitse esim. baarissa ollessamme kohdata mitään kosketteluja tai typeriä kommentteja.
Olisi mielenkiintoista kuulla mielipiteitänne. Tämä ei suuremmin huononna elämänlaatuani, mutta tunnen itseni surkeaksi silloin kun tulee pakko tivata toiselta naurettavuuksia... Enkä haluaisi säikytellä tyttöystävää tällä mustasukkaisuudella, joka silloin tällöin nostaa päätään.
Vastaukset 10
Vanhimmat
uskollinen. Olen uskollinen itselleni ja muille. Olen rehellinen ja avoin. Se riittää tässä vaiheessa. Minä tiedän, etten ole pettäjätyyppiä. Jos minä kelpaan hänelle, hänkin kelpaa minulle, ja riittää! Yhdessäkin suhteessa riittää työtä ja tekemistä!
Keskustelin kerran erään lesbon kanssa uskollisuudesta, mihin suhtaudun omasta mielestäni "terveesti". Hän esitti kovasanaisesti omia näkemyksiään: seksi kuuluu vain rakkaussuhteeseen ja se jaetaan vain yhden ihmisen kanssa jne. Hän kuulosti vihaiselta ja vaativalta ja arvelin, että hän on varmasti joutunut joskus pettymään. Tuolla kaikella paasaamisella oli minuun sellainen vaikutus, että tuli mieleen, ettei sen ehkä nyt niin väliä ole...
Ihmisen pitää saada vapautta valita itse, ei vankilaa ja väkisin kiinnipitämistä, vaan omasta halusta. Rakkautta ei voi kahlita.
Toiselta odottaisin samaa, että voisin luottaa hänen uskollisuuteensa ja rakkauteensa, ilman että siitä tulee joku asia, jota pitää jatkuvasti miettiä, että mitenkähän sen kanssa oikein on...
Kaveri sanoi minulle koskien suhdettani tyttikseeni hänen kuullen: "ihmistä ei voi omistaa". Minä sanoin: "kyllä voi!".
Minun lojaliteettinormini on ehdoton ja se koskee myös minua itseäni.
se on kamala tunne ja vie helposti mukana. Ennen olin aika mustasukkainen ja omistushaluinen, kunnes tajusin että se ei johda yhtään mihinkään hyvään, päin vastoin. Uskon että kaikella on tarkoituksensa ja suurin osa asioista tapahtuu halusimme sitä tai emme, joten jos iso pelko on vaikkapa että kumppani pettää, on turha piinata etukäteen itseään epäilyillä ja mustasukkaisudella, koska jos hän on pettäjä, on hän sitä olimme kuinka mustasukkaisia etukäteen tahansa. Sen myös on saanut oppia tässä elämän aikana, että mitä tiukemmin toisesta pitää kiinni, sen varmemmin hän pakenee, tietty vapaus pitää sallia toiselle, ja hassuinta on alkaa vatvomaan toisen menneisyyttä ja olla siitä mustasukkainen, tapahtunut on tapahtunut ja nyt on nyt.
Hoh, olikohan ihan sekavaa sepustusta? Tv aziza 39 asteen kuumeessa.
Koskaan ei ole (tietääkseni) sen kummemmin tutkittu esim. lesbojen keskuudessa esiintyvää mustasukkaisuutta, mutta itse olen henk. koht. sitä mieltä, että siihen kyllä vaikuttaa osaksi "kaappius" ja se ettei kaikki ole niin avointa kuin esim. hetero suhteissa.
Nimittäin ensimmäinen seurusteluni naisen kanssa oli tyyliin "hys, ei kerrota kellekkään"; joten kellekään ei kerrottu, eikä kukaan tiennyt, niinä vajaana kolmena vuoten jonka se kesti; paitsi minä ja hän.
Ja minä olin mustasukkainen. Sen lisäksi että pelkäsin aivan sikana sitä päivää, kun kaikki päättyy, oloani ahdisti se ettei kukaan tiennyt mitä minä olin "löytänyt".
Nyt vanhemmiten kaappien ovet ovat auenneet; itsellenikin ja olen muuttunut melko realistiseksi tällaisissa asioissa, toki siihen vaikuttaa varmaan ikäkin: vanhemmiten sitä kai viisastuu.
Jos nyt on niin, että toinen pettää parisuhteessa, tai päättää muuten vaan lopettaa parisuhteen; niin sitten niin tapahtuu, enkä kertakaikkiaan jaksa alkaa pelkäämään sitä päivää.
ole ollut muastasukkainen kovinkaan aiemmin,ollut luottamus siihen että ei syytä olla mustasukkainen.
Nyt huomannut että tässä akkamaailmassa mustasukkaisuutta esiintyy kovinkin, mikseipä tietysti heteropuolellakin.
joskus ei hymyilytä jos joku koittaa iskeä tyttistä ihan silmieni alla.
Mä olen oppinut sen että vapaus on paras asia joka kiinittää kaksi ihmistä yhteen.
Hyvä että on muillekin kelvannut. Keneltä se on pois jos tyttöystävällä on ollut kivaa ennen minua? Ei ainakaan minulta, sillä myös minulla oli kivaa ennen tätä nykyistäni. Jos ihminen elää suhteessa vaikka 10 vuotta, se tekee noin 3650 päivää, jos joku käpälöisi tätä kyseistä ihmistä perinpohjin vaikka kerran viikossa päästäisiin jo lukemaan 520.
Olen mustasukkainen VAIN jos naiseni osoittaisi kiinnostustaan johonkin muuhun. Eli siis silloin hän saisikin lähteä kälppimään. On imartelevaa jos joku on kiinnostunut naisestani. En voi ymmärtää miten siitä voisi olla mustasukkainen? Mustasukkaisuus on epäluottamusta omaan itseen tai omaan rakkaaseen.
Faktavastaus ajattelee täsmälleen kuten minä. Tyttöystävääni saa ihailla, olen siitä vain ylpeä ja imarreltu. Mutta sitten on eri asia, jos tyttöystäväni osoittaa kiinnostusta muihin. Onneksi ei ole vielä ainakaan osoittanut (en ole ainakaan huomannut). Tosin tyttöystäväni ei ymmärrä asennettani, hän puolestaan on mustasukkainen, mielestäni ihan turhasta ja joskus se rassaa minua. Pettää en aio häntä enkä haluakaan. Että tämmöistä taiteilua meillä.
on eriasioita. Tarkoitan että en mäkään ole mustis kun tyttistä kehutaan yms mutta kun häntä aletaan pokaamaan ihan silmien alla niin kyllä siinä hiukan hymy hyytyy,
Vaikka luottamus on enempi kuin sata niin haluisimpa tietää kuka ei reagoi mitenkään tuollaiseen tilanteeseen.