Onkos kellään antaa vinkkejä miten lentopelosta pääsee?
Elämässäni kaksi matkaa tehnyt ja kummallaki kerroilla kokemus oli henkisesti rasittavaa.
Ei korkeuden, eikä ahtaanpaikan kammoa. Pelkään onnettomuutta ja koneen putoamista koko matkan ajan.
Ei kuiteskaa huvittaisi mennä mihinkään lentopelkoisten kursseille.
Kova halu olis matkustella ja kierellä paikkoja mutta tää pelko haittaa.
Voikos näistä peloista vapautua onkos teillä kokemuksia?
Elämässäni kaksi matkaa tehnyt ja kummallaki kerroilla kokemus oli henkisesti rasittavaa.
Ei korkeuden, eikä ahtaanpaikan kammoa. Pelkään onnettomuutta ja koneen putoamista koko matkan ajan.
Ei kuiteskaa huvittaisi mennä mihinkään lentopelkoisten kursseille.
Kova halu olis matkustella ja kierellä paikkoja mutta tää pelko haittaa.
Voikos näistä peloista vapautua onkos teillä kokemuksia?
Vastaukset 15
Vanhimmat
putoa. Itsellä on ahtaan ja korkeanpaikan kammo. Otan muutaman pillerin ja sillä siisti. vaivasi tuntuu melko kevyeltä fobialta. kiusallinen se tietenkin on.
Vaan kun ne koneet ei putoa ja sillä siisti. Lennä jollakin tutulla yhtöllä. Älä millään älämölö-firmalla.
Tiesitkö, että se pelkäämäsi onnettomuus on joka päivä lähempänä, koska tilastollisesti se joskus tulee.
Nyt on suomessa jo todella kauan lennelty ilman pahaa lento-onnettomuutta. Toivotaan, että vihdoin voisimme huijata tilastoa, eikä onnettomuutta koskaan tule.
Että lentoon vaan...
..."lennellyt" satoja kertoja. Varsinkin nousun aikana kädet hikoilee.
Menen aina ajoissa "kentälle" ja pillerien sijasta (ei mitään arvostelua) "nautin" pari/kolme Jaegermeisteriä tai Cointreauta odotushallissa. Minäkin aina pyrin "lentämään" Finnairin koneilla. Jotenkin kotoisen turvallista.
Nousut ovatkin kaikkein pelottavimpia. Kuulemma nousuvaiheissa on suurin riski tulla onnettomuus.
Finnairilla sitä kokee olevansa paremmissa käsissä. Sen huomasin viime matkallani kun lensin spanairilla oli pelkokerroin moni kertainen.
Eikös paras lääke ole pelon kohtaaminen?
Ei se kone mihinkään putoa, koska sillä on siivet...
Vai on lentokoneella siivet? Ja siksi se ei voi pudota niinkö? Halleluja! olet löytänyt totuuden...
Saanko viihdyttää sinua kertomuksella ihmisen ylimielisyydestä ja siitä seuranneesta tuhosta? Viihdytän kuitenkin...
Eletään huhtikuista yötä vuonna 1912. White Star Linen uusin ja hienoin loistoristeilijä R.M.S Titanic on neitsytmatkallaan kohti New Yorkia ja etenee Newfoundlandin rannikon edustalla täyttä höyryä mukanaan 2224 ihmistä, heidän joukossaan myös Suomalaisia.
Kapteeni Smith oli antanut käskyn edetä täydellä höyryllä siitäkin huolimatta, että jäävuorista oli varoitettu.
Yö oli jääkylmä, mutta tyyni. Titanic eteni peilityynellä merellä kunnes jotakin yllättävää tapahtui: Pimeydestä sukelsi esiin massiivinen massa. Komentosilta sai varoituksen jäävuoresta ja Titanicia alettiin kääntää, mutta liian myöhään. Noin klo 00:00 Titanic törmäsi jäävuoreen seurauksin, jotka tunnetaan. "Uppoamaton" laiva vajosi aaltoihin parissa tunnissa vieden mukanaan 1112 ihmistä, heidän mukanaan kapteeni Smithin, joka lujasti uskoi, että Titanic ei voisi upota. Sen sijaan laivan suunnitellut mies totesi hyvin pian törmäyksen jälkeen seuraavaa: "Titanic on tehty raudasta. Se voi upota ja uppoaa varmasti." Niin kävi, ihminen hävisi luonnolle pelin, jonka uskoi voittavansa Atlantin valtamerellä.
Tähän päättyi ihmisen usko siihen, että on olemassa uppoamattomia laivoja. Miksi sinä uskot vakaasti, että on olemassa lentokone, joka ei putoa koska sillä on siivet?
Ps. Ironista kyllä, mutta Titanicin onnettomuus ei opettanut mitään merenkulkualan ihmisille. Seuraava surullinen tapaus on Estonia. Entinen Viking Sally siirrettiin kaikkien varoitusten vastaisesti avomeriliikenteeseen Suomenlahdelle, vaikka aluksen keulavisiiri oli suunniteltu yksinomaan rannikkoliikenteen rasituksille Turku-Tukholma väliseen liikenteeseen. Estline ei kuunnellut järkeä, vaan sinetöi Estonian kohtalon vaihtamalla reitin Suomenlahdella kulkevaksi. Sitten eräänä talviyönä Estonia joutui kovaan merenkäyntiin ja upposi mukanaan 850 ihmistä. Jälleen kerran ihminen oli toiminut sokeassa uskossa taukilla tavalla. Jos joku on syyllinen Estonian turmaan, niin ennenkaikkea varustamo, joka teki päätöksen uudesta reitistä.
Tottakai lentokone voi joutua onnettomuuteen siinä missä muutkin kulkuvälineet. Aina on olemassa tekijöitä jotka voi yllättää. Niihin asioihin emme voi itse vaikuttaa. Elämme täysillä siihen asti kunnes meitä kohtaa toivon mukaan se onnellinen loppu.
Kun kirjoitat Titanicin törmänneen jäävuoreen klo 00:00 kun Titanicin kaikkien muiden tietolähteiden sekä oman lokikirjansa mukaan törmäsi tasan kllo 23:¤0. Ja upposi klo 02:20 viden syvyyksiinsä mukanaa 1502 ihmistä.... Mistähän tietolähteestä olet nuo kellon ajat ja ''ihmismäärät'' kuullut. Et ainakaan siitä todellisesta.
Ps. Kaikki muu kirjoittamasi vaikuttavat olevan totta.....
Minä taas pelkään henkilöautossa ja varsinkin moottoritiellä. Tuhatkertainen todennäköisyys joutua onnettomuuteen. Välttelen sellaista matkustamista, käytän mieluiten junia ja lentokoneita.
Minulla liittyi nuoruuteen jonkinlainen trauma lentokoneen putoamisesta. 60-luvun Koivulahden lento-onnettomuus ja eräs toinen samaan aikaan sukuamme kohdannut traaginen tapahtuma nivoutui yhtenäiseksi traumaksi ja jäi vuosiksi uniin. Heräsin monta kertaa täysin selkeään uneen, jossa olin yksin paikalla kun lentokone (DC3) oli syöksynyt kotimme lähelle sankaan metsään. Tähän unitraumaan liittyi osiltaan se, että kotimme oli etelä-pohjoinen lentoreitin varrella ja monasti heräsin aamuyöllä siihen kun Convair tai DC3 meni matalalla moottorit jyristen kotimme yli.
En joutunut lentämään kun ei 60…70 luvulla vielä , koska maalaisnuoret kovin matkustaneet, tosin ei minulla mitään pakokauhua lentämiseen tullut. Kun sitten ensimmäisen kerran jouduin lentämään, 80-luvun taitteessa Kastrupin kautta Geneveen, meinasi tulla temppu ekalennolla. Oli kevättä ja ensimmäisen hellejakson jälkeen tuli koko Eurooppaa kattava sade ja matalapaine. Kastrupissa pilvet olivat kai parissa sadassa metrissä kun kone puhkaisi paksun pilvimassan. Alla näkyi jo kiitorata ja sen vieressä kunnostusmiehiä työkoneineen, juuri kun odotimme vaappuvan koneen kosketusta kiitorataan se rupesi tärisemään kun vanha Mosse ”nimismiehenkiharoissa”. Hetken täristyään kone oikeni ja kone veti melkein 30-asteen kulmassa ylös ja kapteeni kuulutti: vedin varmuuden vuoksi ylös koska radalle oli rullaamassa toinen kone?
No ei tästä ensilennosta mitään traumaa tullut ja sen jälkeen on kaikki sujunut mallikkaasti. Pääsin eroon omista peloistani tiedolla ja maalaisjärjellä. Työni on ollut vuosikymmenet elektroniikkateollisuudessa, harrasteissani olen tutustunut tekniikkaan radiotekniikasta aina avioniikkaan. Selkosuomella sanottuna, ymmärrän teknisistä asioista yhtä ja toista, myös lentokoneista, joten minua ei vaivaa ”irtoaako siipi tai sammuuko moottori”. Monia aparaatteja olen suunnitellut itsekin, joskus ne toimivat ja joskus ei, mutta nykyaikaista liikennekonetta pidän yhtenä hienoimmista tekniikan saavutuksista – mielestäni se on insinööritaidon mestarinäyte.
Mietis hetki, mitä siinä on pelkäämistä.
Pilotit ovat aivan tavallisia ihmisiä, ja jos lentäminen olisi vaarallista, eivät he nousisi koneeseen. Ei heillä, normaaleilla henkilöillä, mitään "death wish" -ajatuksia ole.
Viimeistään vaimo astuisi pilotin eteen estämään koneeseen pääsyn. Näetkö kentällä koskaan kirkuvaa naista repimässä kapteenia hihasta, huutamassa, ettet varmana lähde taivaalle?
Moisen episodin sijaan koko koneen henkilökunta astuu lentokoneeseen jokaisena työpäivänään ihan normaalisti, kuten sinäkin voit astua paikallisbussiin: ei se sen kummempaa ole. Paitsi että siinä paikallisbussissa on oikeasti vaarallista matkustaa ;)
Totta turiset Hupu!! Toisaalta kun ajattelee lentämistä ei voi oikein rinnastaa johonki 80 km/h vauhdilla etenevään bussiin. Lentämisessä sentään n.1000 km/h., joten on se vaan hurjaa vauhtia jota mennään.
Paljon lujemmalta se 80km/h taajamassa tuntuu kuin 900km/h 10km korkeudessa..
Huh! ja vieläpä 10 km korkeudessa, sekin huomion arvoista!!
Tilastollisesti on turvallisempaa matkustaa lentämällä kuin vaikkapa autolla.