En jaksanut enään kommentoida kaikkiin inhottaviin yleistyksiin niin julki tuon mielipiteeni tässä!
Ensinnäkin olen itse 9kk vanhan ihanan pojan(kaikki lapset eivät siis valvota öitä ja vain huuda 24h?) äiti,
en ole kokenut viimeistä vuotta itseäni miteenkään erillaisemmaksi/väsyneemmäksi kuin ystäväni, paitsi siinä suhteessa että minulla on lapsi,ihana parisuhde, ammatti ja koira:) ja kun sitä ajattelen tunnen itseni vain onnellisemmaksi ja rikkaammaksi kuin ystäväni.
Myönnän että elämä ei ehkä ole samaa kuin mitä olisi ollut jos en olisi tehnyt lastani jo heti kun halusin... Olisin ehkä opiskellut vielä lisää tms. mutta en tunne menettäneeni mitään, niinkuin täällä usein kirjotellaan että elämä jää kokematta..?
Ensinnäkin olen itse 9kk vanhan ihanan pojan(kaikki lapset eivät siis valvota öitä ja vain huuda 24h?) äiti,
en ole kokenut viimeistä vuotta itseäni miteenkään erillaisemmaksi/väsyneemmäksi kuin ystäväni, paitsi siinä suhteessa että minulla on lapsi,ihana parisuhde, ammatti ja koira:) ja kun sitä ajattelen tunnen itseni vain onnellisemmaksi ja rikkaammaksi kuin ystäväni.
Myönnän että elämä ei ehkä ole samaa kuin mitä olisi ollut jos en olisi tehnyt lastani jo heti kun halusin... Olisin ehkä opiskellut vielä lisää tms. mutta en tunne menettäneeni mitään, niinkuin täällä usein kirjotellaan että elämä jää kokematta..?
Vastaukset 9
Vanhimmat
kuin sä 16v sitten ku ekan sain, Nyt mukuloita 4 ja viidess tulossa ja ikääkin vähän enemmän :)silloinen parisuhde on kyllä karille menny jo aikoja sitte.
elämä on siis matkalla koitellu monella tavalla. mut en koe mitenkään et olisin jostain jääny paitsi kun lapset nuorena tein( 1. sain 18v, 2. 20v, 3. 28v, 4 .30v). jokainen meistä haluaa elämästää eri asioita ja kehittyy eri tavoin :)
Veljeni vaimoke oli 16v saadessaan ekan, eikä hänkään mitenkään huono äiti ole ikinä ollu , heilläkin 2 mukulaa ja kumpikin jo koulussa ja äippä alle 30v :)Ei hänkään ikinä ole puhunut et ois nuoruus jääny elämättä, luulen et se on vaan sellanen luulo ihmisillä et jotain jää kokematta jos kersat nuorena tekee.
Kerkiihän sitä vielä aikuisenakin näkeen ja sillo on jo järkeä päässä(ainaki luulis) kun on vastuutakin kannetavana.
Minulla on tyttö, 2 kuukautta, joka ei ole valvottanut yhtään yötä. Sillä minuakin peloteltiin tyylin "nuku nyt, kohta ei sitten nukutakaan". Kiltti ja tyytyväinen lapsi sitten siunaantuikin...Tämä varoittelija onkin nyt aika nyrpeän näköinen kun kerron millainen lapseni on. Hänen ovatkin sitten olleet ilmeisen hankalia, ilmeestä päätellen. Se niistä kolmikymppisistä äideistä...:)
En minäkään sanoisi, että olen menettänyt mitään. Jos kokee baarit ja miestenvaihdot tärkeäksi, niin siinä tapauksessa. Olen kuitenkin onnellisempi kuin koskaan. Enkä todellakaan meinannut jättää opiskeluja pelkkään lukioon! Olen kuitenkin vasta 20 vuotias.
Pidätkö itseäsi sitten teiniäitinä? Minusta teiniäiti on 16-vuotias tyttönen, joka ei tiedä vielä elämästä mitään. Huvittaa lukea juttuja: olen kuusitoista ja suunnitellusti raskaana. Miksi ihmeessä? Ehtiihän sitä, olisin minäkin ehtinyt vielä 10 vuoden päästäkin...
Itse sain myös 1. lapseni 20 vuotiaana, enkä ollut enää teini. Aikuisiahan tuon ikäiset ovat, koululaiset ovat teinejä. Opiskelijat ovat nuoria aikuisia.
Minäkin ajattelin tosiaan tehdä lapset nuorena, että ehtii sitten tehdä vaikka mitä vielä kun lapset ovat isoja. Mutta, mutta! Tuo nuorimmainen on vasta 2v, joten vieläkin saan odotella sitä aikaa.. Nyt olen 37v, muttei silti harmita vaikka on kohta parikymmentä vuotta ollut pieni lapsi;).
en tiedä pidänkö itse itseäni teiniäitinä.... mutta siihen kategoriian minut ainakin täällä pienellä paikkakunnalla on leimattu... ja kai siihen ajan myötä on sitten tottunut että olen teiniäiti(mitä lie sanahirviöllä sitten tarkoitetaankin?). sain lapseni 18 vuotiaana ja teini-ikäinenhan sillon vielä vissiin olin/olen, kun teini=13-19v????
kuin helvetin monta krapulaista aamua ja 10 sukupuolitautia vähemmän.
Eipä kaduta, ei.
..mitään menettäneeni,lapsi on tuonut paljon mutten kyllä kaipaa mitään mitä en voi saada nyt kun olen äiti.
elämä ollu noin köyhää ennen äitiyttä, eli oot vaan ajatellu ryyppäämistä ja seksiä.
Itse ajattelisin että en pystyisi kokemaan samoja asioita kun muut ikäiseni eli vaihtari vuosi ulkomailla tai jotain muuta työskentelyä/opiskelua ulkomailla tai sitten ihan muuten vaan elämänkokemusta hankkimalla mutta joillekkin tuo alkoholi näyttää olevan se elämänkokemus.
Mä oon kans ihmetelly sitä, kun kaikki vanhemmat äidit on sitä mieltä ettei nuoret osaa ja jaksa kasvattaa lastaan, että se on esim. hoidossa joka viikonloppu jossain et pääsee vetää perseet, tai sitten ne on sitä mieltä ettei nuori haluu ja osaa elää kun on lapsi. Me nuoret äidit kun tunnetusti "ei osata mitään" vaikka niitä löytyy joka ikäryhmästä!
En minä ainakaan koe, että olisin menettänyt mitään tärkeää elämässäni pojan myötä.Nyt minulla on ihana perhe, ammattikin kohta ja ennenkaikkea minä olen täysillä onnellinen. Baareissa olen kyllä kerennyt käymään, ja käyn tuulettumassa niinkuin muutkin ihmiset olivatpa he äitejä tai eivät..Mutta tuulettuminen ei minun kohdalla tarkoita joka viikonloppuista ryyppäämistä. Voin aivan shyvin opiskella lapsen kanssa ja niin teenkin, voin käydä ystävieni kanssa kahvilla ja ystävät käyvät meillä. Mutta poika on minulle kuitenkin kaikki kaikessa, on ihanaa elää hänen kanssa elämää yhdessä. Nähdä kuinka hän kasvaa ja on ihanaa nähdä kun hän on onnellinen..Me nautimme elämässä hänen kanssaan pienistäkin asioista, kuten esimerkiksi eräänä iltana tein hänelle iltapalan ja laitoin kynttilät palamaan ruokapöydälle ja yhdessä söimme iltapalat ja kyllä poika oli innoissaan:) Ja pojalla syksyllä 3v. synttäti...