Bongasin tuolta toisesta ketjusta...
Heräiskö keskustelua tästä.. Itsellä 30 v liitto takana ja aikuiset lapset.. Jumalaton ahdistus loppui kun ei enää pakkonu(s)kuta samassa sängyssä eikä tarvitse nähdä puolisoa juurikaan.. Samalla tontilla kuitenkin asutaan.
"Olisi kiva kuulla näitä ajatuksia sellaisilta eronneilta, joilla oli kaikki "hyvin" erotessa eli ei ryyppäämistä, pettämisiä jne. Vaan tunne siitä että ei rakasta ja on kasvettu erilleen. Kaduttaako jälkeen päin?"
Toinen itseeni iskevä lausunto oli tuol jossain ketjussa; "pitkien avioliittojen salaisuus on vain laiskuus ja pelko" - tunnistan nuo kummatkin itsestäni.
Kommentteja?
Erilleen kasvaminen ja ero
Anonyymi
29
1291
Vastaukset
- Anonyymi
Ketä kiinostaa?
- Anonyymi
Esimerkiksi sinua koska luit.
- Anonyymi
Kannatan rehellistä eroa, ei vain pihan toiselle puolelle.
"pitkien avioliittojen salaisuus on vain laiskuus ja pelko"
En sanoisi noin kyynisesti. Kyllä pitkä avioliitto voi olla hyväkin, elävä, suhde toimiva. Mutta jos liitossa ahdistaa toisen läsnäolo, eikä yhteispeli suju, on ero välttämätön, mikäli haluaa vaalia terveyttään. - Anonyymi
Mieheni on parasta seuraa minulle ja viihdymme yhdessä. Meillä molemmilla on myös omanlainen elämä kavereineen ja harrastuksineen. Yhdessä olemme olleet reilut 40 vuotta ja viimeiset viisi vuotta olemme asuneet erillämme yhteisestä päätöksestä; mies tykkää puuhastella maalla ja minä taas viihdyn keskellä kaupunkia. Viikon olemme töissä molemmat ja harvakseltaan tapailemme. Viikonloppuisin tehdään yhdessä kaikkea kivaa. Myös omia menoja on.
Lapsillamme on kaikilla oma elämänsä ja kuten tässä taannoin totesimme, kukaanhan ei pakota aviopuolisoja asumaan yhdessä, jos on vaihtoehtoja.
Ja näkökulmahan se on sekin, että elämänkaaremme on kaari, jonka alkupäässä olemme vauvoja vaippoinemme, teinejä seurusteluinemme, sen jälkeen perhekuviot, jonka jälkeen kaari alenee kohti seurusteluaikaa ja lopuksi vanhuutta vaippoinemme,- Anonyymi
Tämä teidän suhteenne vaikuttaa ensisilmäyksellä ihanteelliseltä ratkaisulta. Minulla kun on tuo sociaalinen elämän laatu nollassa kaikkien (60v) avioliiton jälkeen,niin ehdotin vaimolle että emmekö voisi suoda itsellemme vähän omaa laatuaikaa. Siitähän kaiklen maailman temput alkoi ja nyt olemme asuneet erossa myös 5v. Alussa minustakin tuntui hyvältä ajatukselta että sai itse määrätä omasta elämästä. Ja siinä missä minä kuulemma olen ollut naisten mies niin hän on ollut mieste nainen. Tässäkohtaa minulle herää kysymys kuinka se on mahdollista tehdä välillä jotain kivaa ja sitten ei mitään . Minulle tekee heikkoa kun ajattelen mitä vaimo puuhaa sinä aikana kun emme näe toisiamme vaikka olemme vielä naimisissa. Taatusti hän ei juokse minun luokse jos hänen tekee mieli.Enkä usko sinunkaan sitä tekevän. No jaa, minä olen tullut siihen tulokseen että parasta ottaa avioero ja sitten katsoa .Eihän elämäntapojen tarvitse muuttua, mutta nyt tuntuu että olen joku käyttötarvike. Mutta kaikkea hyvää sinulle ja toivon ett teidän elämänne sujuu jatkossakin onnellisten tähtien merkeissä
- Anonyymi
Juu yli 20 vuotta yhdessä ja yhteisiä lapsia. En tiedä kasvettiinko erilleen... ehkä vaan huomattiin ettei sittenkään sovita toisillemme. Tai minä huomasin ja toisen läsnäolo alkoi lähinnä ahdistaa ja masentaa, joten oman terveteni vuoksi halusin erota. Jos puolisoon menettää viimeisenkin kiinnostuksen rippeen eikä mikään muutu eikä enää itse jaksa mitään yrittää, on siinä ihan turha enää nyhjätä yhdessä. Ja nyt vielä kolme vuotta eron jälkeen exä syyttää elämänsä ja lasten elämän pilaamisesta minua. Ristiriitaista tässä on se ettei hän omasta mielestään halunnutkaan erota, vaikka eroa haettiin silloin yhdessä. Voisi ajatella, että jos hänen elämänsä pilasin niin olisi nyt tyytyväinen kun eroon pääsi. MIssään vaiheessa en ole eroa katunut omalta osaltani, se oli ainoa oikea ratkaisu. Oloni helpottui heti kun pääsin pois. Ainoa mikä on äärettömästi surettanut on se, että lapsiin nämä ratkaisut pakostakin vaikuttavat.
Varmaan laiskuus ja pelko on joillakin totta, kuten aloittajakin sanoit tunnistavasi itsestäsi nämä. Mulla oli jo monta vuotta ero mielessä ennen eroa. Alkuun harvakseltaan ja tunne vain voimistui. Ainoa hidaste itsellä oli lapset eli ajattelin ,että heidän olisi hyvä olla vanhempia. Pelkoa ja laiskuutta en itsessäni tunnista. Elämähän jatkuu joka tapauksessa erosta huolimatta, ei mulla sen suhteen eikä minkään muunkaan ollut pelkoa tai epävarmuutta. - Anonyymi
"oli kaikki "hyvin" erotessa"
Tuosta tuli mieleen, että usein sanontaa "meillä kaikki hyvin" käytetään silloin, kun ei haluta nähdä ja/tai kohdata suhteen ongelmia. Olivat ne minkämoisia tahansa.
Sinulla on ollut myös ongelmia puolisosi kanssa, koska olet kokenut hänestä "jumalatonta ahdistusta". Itse haluaisin tuollaisessa tapauksessa erota ja muuttaa paljon pidämmälle kuin toiseen tupaan samalla tontilla. - Anonyymi
Mun tuttava avitti mun eromietintöjä paljon. Itellä on muutama teini-ikäinen lapsi, jotka pian lähdössä maailmalle. Oon funtsinut, että paras ero hetki olis sillon, kun lapset on muuttaneet pois, mutta itseasiassa tuttava totes, että rankinta on erota, kunbkaikki lapset on muuttaneet pois, vaikeinta totutella, kun ensin on ollut hulinaa kodissa ja sitten ei enää oo. Mä olen tosi kiitollinen tästä näkökulmasta ja täytyykin toimia pikasemmin.
- Anonyymi
Sopivin hetki erolle on juuri se, kun erotaan. Milloin nyt sitten kukin eroaa.
Itse erosin kun lapset olivat teinejä. Parasta oli vain päästä eroon exästä. Kun lapset muuttivat omilleen, siihen totuttelu ei ollut yhtään rankkaa. En mitenkään haikaillut hulinan perään kodissani. Nyt sitä riittää aivan tarpeeksi, kun lapset vierailevat, miesystävä on viikonloppuna ( lomilla) ja tapaan ystäviä, harrastan ja hoidan vanhan äitini asioita.
- Anonyymi
Kiitoksia kommenteista - kuulostaa ihan kannustavalta. Ehkä tässä iässä jo pitäisi kyetä ottamaan vastuu omasta hyvinvoinnistaan ja tunteistaan ja kyetä hyväksymään omat tunteet ja tarpeet. Ja antaa niille lupa.
- Anonyymi
Täyttä shittiä kaikki tuo. Jos toisen läsnöolo ahdistaa, on vika omassa päässä. Tapa keksiä asialle selitys, joka johtuu toisesta. Toivottavasti et haaveile uudesta rakkaasta, koska se erottäin epätodennäköistä. Miehiä kiinnostaa nuoret naiset, naisua ei kiinnosta vaatuu uusista. Talous heikkenee puolella ja kulut lisääntyvät. Kahden asunnon kotitalous paras siihen asti kunnes näkee kumppanin eri tavoin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Täyttä shittiä kaikki tuo. Jos toisen läsnöolo ahdistaa, on vika omassa päässä. Tapa keksiä asialle selitys, joka johtuu toisesta. Toivottavasti et haaveile uudesta rakkaasta, koska se erottäin epätodennäköistä. Miehiä kiinnostaa nuoret naiset, naisua ei kiinnosta vaatuu uusista. Talous heikkenee puolella ja kulut lisääntyvät. Kahden asunnon kotitalous paras siihen asti kunnes näkee kumppanin eri tavoin.
Eri mieltä tuosta. Ei se mitään itseltä vaadi, että toisen läsnäolon voi tuntea hyväksi. Ihmiset voivat muuttua ja etääntyä eri syistä. Suhteessahan on ideana, että sen toisen tuntee hyväksi ja läheiseksi ihmiseksi. Ja taloudella ei ole merkitystä, jos ei ole onnellinen. Ei voi vaatia, että täytyy muuttua toisen mukana.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eri mieltä tuosta. Ei se mitään itseltä vaadi, että toisen läsnäolon voi tuntea hyväksi. Ihmiset voivat muuttua ja etääntyä eri syistä. Suhteessahan on ideana, että sen toisen tuntee hyväksi ja läheiseksi ihmiseksi. Ja taloudella ei ole merkitystä, jos ei ole onnellinen. Ei voi vaatia, että täytyy muuttua toisen mukana.
Täysin erimieltä, talousvaikeudet ei lisää onnen tunnetta. Ei myöskään se, että porot sieraimiinsa vetänyt puoliso kieltäytyy tukemasta lapsia rahallisesti ja törsää rahansa uusiin naisiin ja elämyksiin. Ei myöskää se, ettei puoliso välitä nähdä lapsiaan tai että sukujuhlat on pelkkää katkeruutta, vihanpitoa ja vänkäämistä. Ei myöskään se, että lapset tuntevat vihantunteita sinua kohtaan. Ei myöskään se, ettei vanhemmalla iällä uusi kumppani ole kiinnostunut lapsistasi tai lopulta kovin sitoutunut elämääsi. Et itsekään ole kiinnostunut jättämään perintöäsi toisen ihmisen perillisille.
Ja todellakin se hyvänolontunne siinä lähellä on herkemmin katoavaista kuin aviosuhteen ylläpitämä, joka ottaa vastuuta sinusta silloinkin, kun joudut pulaan tai avuntarpeeseen. Riippuu pitkälti itsestäsi miten hyvän suhteen puolisoosi onnistut luomaan. Ahdistuksesi on oma ongelmasi jan johtuu useinmiten ärtymyksestä, koska koet että puolisosi estää sinua naimasta ja pelehtimästä jonkun toisen kanssa. Oikeasti jos kuvittelet että vanhemmiten riehakas seksielämä jonkun uuden kanssa, niin erehdyt pahasti. Miestet kyvyt ja halukkuus heikkenee aikaisemmin ja henkinen rasitus entisestä puolisosta heikentää kyvykkyyttä entisestään. Voi olla ettet ole kiinnostunut hoitelemaan kyvyttömyyttä sen jälkeen, kun hetkellinen uutuusarvosi on menetetty, vaikkei sekään ole tae rakastelun onnistumisesta, sillä se perustuu luottamukseen ja läheisyyteen. Kaikkea muuta voi tehdä parisuhteessa, paitsi pettää, joten turha esittää edes itsellesi muuta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Täysin erimieltä, talousvaikeudet ei lisää onnen tunnetta. Ei myöskään se, että porot sieraimiinsa vetänyt puoliso kieltäytyy tukemasta lapsia rahallisesti ja törsää rahansa uusiin naisiin ja elämyksiin. Ei myöskää se, ettei puoliso välitä nähdä lapsiaan tai että sukujuhlat on pelkkää katkeruutta, vihanpitoa ja vänkäämistä. Ei myöskään se, että lapset tuntevat vihantunteita sinua kohtaan. Ei myöskään se, ettei vanhemmalla iällä uusi kumppani ole kiinnostunut lapsistasi tai lopulta kovin sitoutunut elämääsi. Et itsekään ole kiinnostunut jättämään perintöäsi toisen ihmisen perillisille.
Ja todellakin se hyvänolontunne siinä lähellä on herkemmin katoavaista kuin aviosuhteen ylläpitämä, joka ottaa vastuuta sinusta silloinkin, kun joudut pulaan tai avuntarpeeseen. Riippuu pitkälti itsestäsi miten hyvän suhteen puolisoosi onnistut luomaan. Ahdistuksesi on oma ongelmasi jan johtuu useinmiten ärtymyksestä, koska koet että puolisosi estää sinua naimasta ja pelehtimästä jonkun toisen kanssa. Oikeasti jos kuvittelet että vanhemmiten riehakas seksielämä jonkun uuden kanssa, niin erehdyt pahasti. Miestet kyvyt ja halukkuus heikkenee aikaisemmin ja henkinen rasitus entisestä puolisosta heikentää kyvykkyyttä entisestään. Voi olla ettet ole kiinnostunut hoitelemaan kyvyttömyyttä sen jälkeen, kun hetkellinen uutuusarvosi on menetetty, vaikkei sekään ole tae rakastelun onnistumisesta, sillä se perustuu luottamukseen ja läheisyyteen. Kaikkea muuta voi tehdä parisuhteessa, paitsi pettää, joten turha esittää edes itsellesi muuta.Kirjoitit että kaikkea muuta voi tehdä paitsi ei pettää. Mikä ja missä vaiheessa sinun mielestä pettäminen alkaa?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Täysin erimieltä, talousvaikeudet ei lisää onnen tunnetta. Ei myöskään se, että porot sieraimiinsa vetänyt puoliso kieltäytyy tukemasta lapsia rahallisesti ja törsää rahansa uusiin naisiin ja elämyksiin. Ei myöskää se, ettei puoliso välitä nähdä lapsiaan tai että sukujuhlat on pelkkää katkeruutta, vihanpitoa ja vänkäämistä. Ei myöskään se, että lapset tuntevat vihantunteita sinua kohtaan. Ei myöskään se, ettei vanhemmalla iällä uusi kumppani ole kiinnostunut lapsistasi tai lopulta kovin sitoutunut elämääsi. Et itsekään ole kiinnostunut jättämään perintöäsi toisen ihmisen perillisille.
Ja todellakin se hyvänolontunne siinä lähellä on herkemmin katoavaista kuin aviosuhteen ylläpitämä, joka ottaa vastuuta sinusta silloinkin, kun joudut pulaan tai avuntarpeeseen. Riippuu pitkälti itsestäsi miten hyvän suhteen puolisoosi onnistut luomaan. Ahdistuksesi on oma ongelmasi jan johtuu useinmiten ärtymyksestä, koska koet että puolisosi estää sinua naimasta ja pelehtimästä jonkun toisen kanssa. Oikeasti jos kuvittelet että vanhemmiten riehakas seksielämä jonkun uuden kanssa, niin erehdyt pahasti. Miestet kyvyt ja halukkuus heikkenee aikaisemmin ja henkinen rasitus entisestä puolisosta heikentää kyvykkyyttä entisestään. Voi olla ettet ole kiinnostunut hoitelemaan kyvyttömyyttä sen jälkeen, kun hetkellinen uutuusarvosi on menetetty, vaikkei sekään ole tae rakastelun onnistumisesta, sillä se perustuu luottamukseen ja läheisyyteen. Kaikkea muuta voi tehdä parisuhteessa, paitsi pettää, joten turha esittää edes itsellesi muuta."Riippuu pitkälti itsestäsi miten hyvän suhteen puolisoosi onnistut luomaan"
Ei riipu. Hyvä suhteen luominen riippuu AINA molemmista puolisoista. Suhdetta ei koskaan pysty luomaan yksin. Sen kertoo jo nimikin "parisuhde".
"Ahdistuksesi on oma ongelmasi jan johtuu useinmiten ärtymyksestä, koska koet että puolisosi estää sinua naimasta ja pelehtimästä jonkun toisen kanssa."
Höpöhöpö- Toisen ahdistus, masennus yms. samoin päihdeongelmat sun muut ovat aina parisuhteen, jos lapsia, koko perheen ongelma.
"Miestet kyvyt ja halukkuus heikkenee aikaisemmin ..."
Ei välttämättä ollenkaan. Riippuu terveydentilasta ja kaikesta. Ja eron jälkeen voi myös naiset vaihtaa nuorempaan. Näin tein itsekin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Riippuu pitkälti itsestäsi miten hyvän suhteen puolisoosi onnistut luomaan"
Ei riipu. Hyvä suhteen luominen riippuu AINA molemmista puolisoista. Suhdetta ei koskaan pysty luomaan yksin. Sen kertoo jo nimikin "parisuhde".
"Ahdistuksesi on oma ongelmasi jan johtuu useinmiten ärtymyksestä, koska koet että puolisosi estää sinua naimasta ja pelehtimästä jonkun toisen kanssa."
Höpöhöpö- Toisen ahdistus, masennus yms. samoin päihdeongelmat sun muut ovat aina parisuhteen, jos lapsia, koko perheen ongelma.
"Miestet kyvyt ja halukkuus heikkenee aikaisemmin ..."
Ei välttämättä ollenkaan. Riippuu terveydentilasta ja kaikesta. Ja eron jälkeen voi myös naiset vaihtaa nuorempaan. Näin tein itsekin.Pillastuit sitten laukalle..Et ottanut kipeisiin asioihin kantaa ja rehvastelet nuoremmilla naisilla.. juu-u... jos jotain toivoisin, niin sitä, ettei avioliitoissaan ja kaikissa parisuhteissaan heikoimmin onnistuvat jakaisi täällä avioero-ohjeitaan heille, joilla on kuitenkin täydet mahdollisuudet onnistua ja tulla onnellisiksi siinä parisuhteessaan, jossa on muitakin osapuolia vahingoittua kuin hän itse.
- Anonyymi
Hei, itse myös 30 vuotta avoliitossa.
Erosimme muutama vuosi sitten, mutta palasimme yhteen. Kaikki meni hyvin alussa, mutta samat huonot asiat palasivat takaisin.
Kotona oleminen ahdistaa, ja nukummekin eri huoneissa. Minkäänlaista läheisyyttä meillä ei enä ole. Teemme omia meitä kiinnostavia juttuja.
Elämäni on yksinäistä.
Hauan lähteä tästä suhteesta lopullisesti, vaikka nyt avopuolisoni haluaa minun jäävän.
Säälin hänen surua erosta,.
Tiedän jo toisesta kerrasta, ettei tämä ole oikeen jäädä kylmään suhteeseen.
Mietin tämän olevan vain vuosien jälkeen sisaruutta, jota on vaikea jättää.
Onko oikeen jatkaa elämää, ilman parisuhderakkautta...
Ajattelenko järjellä vai tunteelle.
Kertooko 30 vuoden suhde ilman avioliittoa, että se ei olekaan ollut oikea parsuhde.- Anonyymi
Säälistä avopuolison kanssa? Ei hyvä... tiedät sen. Ero olisi enemmän kuin paikallaan. Kyllä avopuolisokin sen erottuanne voi todeta.
"Kertooko 30 vuoden suhde ilman avioliittoa, että se ei olekaan ollut oikea parsuhde."
No ei todellakaan! 30 vuoden suhde on suhde, oli sitten avoliitossa tai avioliitossa. Tai vaikkei olisi missään liitossa! Tietysti!
- Anonyymi
Aikaa se vie, ja paljon sitä puuttumista.
- Anonyymi
No huh huh. Takana jo yli 40v liitto ja edelleenkin toinen on tärkeintä elämässä, rakkautta riittää kaikin tavoin kumminkin puolin. Eikä kumpikaan halua olla erossa toisestaan jos se ei ole välttämättömän pakollista. Silloinkin soitellaan ja tekstarit kulkee. Jos rakkautta ei vaali niin se tukehtuu.
- Anonyymi
Kiva pohdinnan aihe, kun on takana pitkä avioliitto.
On ihan selvää, että parisuhde muuttuu alkuajan iloisesta ja kiimaisesta peuhaamisesta jollekin muulle tasolle. Välittäminen ja toisen arvostaminen rinnallakulkijana, kun yhteiset ja ei-yhteiset vaikeudet on otettu vastaan ja niistä on selviydytty eteenpäin. Turvallisuus ja joku yhteinen pitää yhdessä. Jossain vaiheessa tulee tylsistyminen ja haluaa olla yhä enemmin yksin omien ajatuksiensa kanssa. Mutta sieltä tylsistymisestä on kiva palata syömään yhteinen ateria, hikoilemaan samoille lauteille tai kaivelemaan puutarhaa. Jostakin bongahtaa tylsyyteen projekti, joka taas kantaa eteenpäin.
Jos eroaisin, niin mikä muuttuisi. Olisin yhä yksin omien ajatuksieni kanssa ehkä vielä enemmän toivottavasti yhtä mukavassa kodissa kuin nytkin. Auttelisin omia vanhenevia vanhempiani ja auttaisin myös jäkikasvua ja pitäisin heille hotellikotia, jonne tulla maailmanääristä parantelemaan milloin mitäkin. Ehkä voisin ottaa vanhempani asumaan kanssani, kun olisin eronnut. Niin sellaista tuttua ja turvallista menoa, jota siivittää toisista välittäminen.
Välillä ahdistaa, oli miten oli. Ehkä niin kuuluu ollakin, että huomaa ne hetket jolloin ei ahdista. Kietoutuminen turvallisuuteen, onko se laiskuutta, ei ainakaan pelkoa.- Anonyymi
Erosin pitkästä avioliitosta. Eikä todellakaan olisi riittänyt välimatkaksi exästä saman tontin laita kuten ap.lla. Erotessa elämä muuttui paljon. Se oli helpotus, huojennus, autuaallinen rauha. Erosta on jo aikaa, mutta yhä ihmettelen sitä miten paljon voimia ja energiaa vie huono parisuhde, siinä valuu elämä hukkaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Erosin pitkästä avioliitosta. Eikä todellakaan olisi riittänyt välimatkaksi exästä saman tontin laita kuten ap.lla. Erotessa elämä muuttui paljon. Se oli helpotus, huojennus, autuaallinen rauha. Erosta on jo aikaa, mutta yhä ihmettelen sitä miten paljon voimia ja energiaa vie huono parisuhde, siinä valuu elämä hukkaan.
Pohtii edelleen, että elämässä on monia erilaisia ratkaisuja. Kerta poikki ja pinoon, on niistä yksi. Ihmeellisintä on, että ratkaisuja on loputon kirjo. Pääosassa on jokainen itse, sillä vain itseään voi muuttaa ei toista ja jos itsestä oma ratkaisu on paras, niin se on.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pohtii edelleen, että elämässä on monia erilaisia ratkaisuja. Kerta poikki ja pinoon, on niistä yksi. Ihmeellisintä on, että ratkaisuja on loputon kirjo. Pääosassa on jokainen itse, sillä vain itseään voi muuttaa ei toista ja jos itsestä oma ratkaisu on paras, niin se on.
Itse mietin eroani tolkuttoman pitkään. Odotin muutosta, lopulta oli myönnettävä, ettei sellaista ole tulossa. Olin väsynyt, lapset myös, ex energiasyöppö.
Näen ettei yksittäisessä avioerossa ole kamalasti kovin erilaisia ratkaisuja.
- Anonyymi
Paskaa
- Anonyymi
""pitkien avioliittojen salaisuus on vain laiskuus ja pelko" - tunnistan nuo kummatkin itsestäni."
Minä sanoisin, että lyhydenkin avioliittojen salaisuus on laiskuus ja turha luottavaisuus
Ei viitsitä kävellä sitä ylimääräistä kilometria, joka tarvittaisiin siihen, että tehtäisiin asioita nimenomaan sille puolisolle. Erityisesti naisille tulee jossain määrin yllätyksenä, kun on ollut palvottu nuori nainen, jota kaikki haluavat, tilanne, että naista kohdellaankin tasavertaisena olentona eikä enää aseteta erikoisasemaan.- Anonyymi
Realismia on tietää, että jossain kohtaa se palvonta loppuu. Ratkaisevaa on, mitä siinä hetkessä tekee? Tumput suorina odottaa palvontaa vai keksii sitä silloin tällöin piristeeksi? Avainsana on juuri tuo: tehdä asioita nimenomaan sille omalle puolisolle. Antaessaan toiselle, saa myös itselle. Edellinen on hyvä, mutta monesti täysin unohtunut ohje.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Realismia on tietää, että jossain kohtaa se palvonta loppuu. Ratkaisevaa on, mitä siinä hetkessä tekee? Tumput suorina odottaa palvontaa vai keksii sitä silloin tällöin piristeeksi? Avainsana on juuri tuo: tehdä asioita nimenomaan sille omalle puolisolle. Antaessaan toiselle, saa myös itselle. Edellinen on hyvä, mutta monesti täysin unohtunut ohje.
Realismia sekin, ettei suuri osa naista ole ollut eikä edes halua palvontaa. Ihan tasaveroista parisuhdetta vaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Realismia sekin, ettei suuri osa naista ole ollut eikä edes halua palvontaa. Ihan tasaveroista parisuhdetta vaan.
Korjaus: Ettei suuri osa naisista.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
1 Eurolla 35 euroa, 1.5x minimikerroin, 0x kierrätys ja minimitalletus vain 5e!
Noniin nyt pamahti sitten VB:ltä älyttömän kova tarjous ensitallettajille. Euron panoksella 35 euroa jos kokkishown voit12701Jos ottaisit yhteyttä, näyttäisin viestin kaikille
Yhdessä naurettaisiin sulle. Ymmärräthän tämän?1581321Heikki Silvennoinen ( Kummeli)
Kuollut 70-vuotiaana. Kiitos Heikille hauskoista hetkistä. Joskus olen hymyillyt kyynelten läpi. Sellaista se elämä on491155- 1271018
Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?
Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?207990Hyvää huomenta 18. luukku
Hyvää keskiviikkoa. Vielä pari päivää ja sitten on talvipäivänseisokki. 🎄🌌❄️😊❤️223974Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos
Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä18956- 42889
Kauanko valitatte yöpäivystyksestä?
Miks tosta Oulaisten yöpäivystyksen lopettamisesta tuli nii kova myrsky? Kai kaikki sen ymmärtää että raha on nyt tiuk297885- 72875