Oletko myöhään herännyt?

Kyllä olen... olin melkein viiskymppinen kun rakastuin naiseen ja se tuli itsellenikin yllätyksenä...nyt olen 60 ja ehdottomasti lesbo...

Kyl.

Olin 20v. Jos oisin tienny p.i...n mausta aikaisemmin oisin ollu aikasemmin. Jouduin heteronormatiiviseen nuoruuteen.. ja ihmettelinkin miten tää ku..in jyystö ei tuntunu miltään. Hahahahaahahha :D
Onnellisesti lepakkona täss maailmass lentäny jo n 20vuotta kuiten.

T. 40v.

Alkoiko se kaikilla kauniisti rakastumalla naiseen? Vai onko yhtään entistä bi-curiousia tai bisseä jolla tuli ensin seksi naisen kanssa ja sitten rakkaus kun oikea löytyi.

Heräsin kolmekymppisenä ja senjälkeen vain naisen kanssa.
Nyt 65 vee

Noh noh... Täällä vähän päälle kolmekymppinen, joka kovasti yritti heteroittaa itseään nuorena. Eikä se toiminut ollenkaan. Ero tuli useampi vuosi sitten ja tuli todettua, että se korvien välinen homofobia/itsensä kieltäminen on järkyttävän vahvaa tavaraa.

Hyväksyin pari vuotta sitten sen tosiasian, että olen lesbo ja koko tähän astinen elämäni oli vaan taistelua tämän asian hyväksymistä vastaan. Vituttaa, mutta toisaalta nyt on tasainen ja keveä olo. Vitutus kohdistuu lähinnä siihen, että hukkasi nuoruutensa ja sotki omaa seksuaalisuuttaan vielä lisää. Ja että on nykyään vanha kurppa, joka joutuu valmistautumaan siihen, että loppuelämä vieteään yksin eikä kenenkään ihanan naisen kanssa.

Täällä kans yksi itsensä entiseksi heteroksi kokeva. Tai ehkä enemmänkin myöhään herännyt lesbo. Olen kyllä tiennyt, että tykkään myös naisista, mutta koskaan ei ole mitään sutinaa ollut. Nyt lähes 40v. ja mies ja lapset ja kaikki mallillaan, mutta mikään ei kuitenkaan ole oikein. Muutos on väistämätön, mutta pelottaa paljon!

Tähän muistutukseksi että kaikilla meillä on vain se yksi ja ainoa arvokas elämä..
Toivon kaikille rohkeutta!

Onko pääkaupunkiseudulla menossa jotain tapaamisia myöhäänheränneille?

Täällä yksi. Olen vähän yli 40 ja pari kuukautta sitten asia valkeni.

Nooh, melko myöhään herännyt ... Taisi mennä eilen su jopa klo 15:een ... :D !!

Itse myös vasta muutama vuosi sitten aloin tajuamaan tai myöntämään asian. Luulin vuosia, että olen vain jotenkin rikki ja epäkelpo ja koska pystyin olemaan miehen kanssa, niin minun on oltava bi.
Päästyäni suhteesta aloin tajuamaan ettei minusta enää olisi suhteeseen miehen kanssa ja mitään fyysistä tai henkistä vetoa ei ole ollut kuin naisiin.
Miten te muut olette pystyneet elämään miehen kanssa ja hankkimaan lapsia ja yleensäkin läheisyyteen?
Itselle se oli ihan kamalaa, mutta lapsen halusin kuitenkin ja en sitä kadu, vain sitä ettei lapsi ole rakastamin ihmisen kanssa.