Uskovaiset ovat adventin lapsia

Uskoisin, että jossakin Päivämiehen lukijan perheessä odotetaan joulun aikaan vauvaa syntyväksi. Monessa perheessä on tuttua, kuinka vauvan odotukseen liittyy iloa, onnea, huolia, jännitystä, pelkoja ja toivoa. Pieni lapsi tuo perheisiin valtavasti pieniä ja suuria ilonaiheita, mutta saattaa tarkoittaa myös unettomia öitä ja huolia pärjäämisestä.
Vaikka odotusaikaan sisältyisi huoliakin, lapsen syntymän lähestyessä koko perhe yleensä odottaa innolla, että pääsisi hoitamaan pientä. Monesti vanhemmat vaihtavat ajatuksia toisten lasta odottavien vanhempien kanssa, vertaistukea parhaimmillaan.

Olen yrittänyt kuvitella, miltä Vanhan testamentin uskovaisista tuntui ja mitä he ajattelivat, kun profeetat puhuivat heille Jumalan tahdosta ja ennustivat tulevasta Messiaasta.

Tuo profeettojen viesti ei varmasti ollut ymmärrettävissä ihmisjärjen kautta. Sen vastaanottaminen perustui uskoon, kuten on edelleenkin, vaikka saamme lukea Jeesuksen syntymästä Raamatusta jo tapahtuneena asiana.

Johannes Kastajan vanhemmat, Elisabet ja Sakarias olivat varmasti kuulleet ja lukeneet ennustuksia Vapahtajasta. Ainoastaan Pyhän Hengen kautta he kuitenkin saattoivat riemuita siitä, että ennustukset olivat vihdoin toteutumassa. He odottivat, kuten mekin adventtina, Jeesus-lapsen syntymäjuhlaa.

Lasten kasvattamisesta on tullut vaativaa. Saatavilla on paljon tietoa, mitä kaikkea on hyvä ottaa huomioon ja mistä pitää huolehtia. Kaikkien kasvatusohjeiden keskellä vanhemmat saattavat unohtaa iloita perheestä. Isossa perheessä päivät voivat täyttyä menemisistä ja tulemisista, eikä aikaa jää tarpeeksi perheen kanssa oleiluun.

Raamattu muistuttaa useassa kohdassa siitä, että lapset ovat lahjoja, Jumalan lahjoja. Pieni lapsi on täysin vanhempien hoidon varassa, hän luottaa siihen ja iloitsee aina nähdessään tutut kasvot.

Maria ja Joosef saivat noin 2 000 vuotta sitten ihmeellisen viestin: heille oli syntymässä lapsi, Messias, jonka nimeksi tuli laittaa Jeesus. Heidän vaiheensa tulevan lapsen vanhemmiksi eivät olleet keveitä ja helppoja, mutta Jumala vahvisti ja johti heitä, jotta hänen tahtonsa sai toteutua.

Raamattuun on tallennettu kaunis kuvaus, kun lasta odottava Maria kohtaa sukulaisensa Elisabetin, joka odotti Johannes Kastajaa.

Pyhän Hengen kautta Elisabet näkee Mariassa Vapahtajansa äidin ja kiittää Jumalaa: ”Kuinka minä saan sen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni? Samalla hetkellä kun tervehdyksesi tuli korviini, lapsi hypähti riemusta kohdussani.” (Luuk.1:43–44.)

Jokainen, joka on saanut ottaa syliinsä vastasyntyneen oman lapsen, tietää kuinka rakkaalta lapsi tuntuu. Olipa matka lapsen syntymään ollut helppo tai vaikea, ajankohta yö tai päivä tai synnytys hidas taikka nopea, lapsen syntymä on aina ihmeellinen.
Lapsi on syntyessään avuton, mutta avuttomana vauvanakin Jeesus toi ilon ja valon paimenille. Uskovaiset ovat adventin lapsia, odottavat Jeesuksen toista tulemista, iankaikkista joulujuhlaa.

Tänäkin jouluna voi sydämessään katsella seimessä makaavaa Jeesus-lasta kuin profeetat jo satoja vuosia ennen Jeesuksen syntymää: ”Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille” (Jes. 9:6).

Teemu Karhumaa