Minä rakastan sinua, mutta rakastatko sinä minua? Sitä kumpikin pohtii tahoillansa. Järki sanoo, ettei hän voi rakastaa, ei se ole mahdollista. Emme tunne riittävän hyvin ja toisaalta tunnemme. Silti sydän toivoo, sitä että toinen rakastaisi. Mutta jos molemmat yhä miettii toisiaan, myös palstoilla, täytyyhän siinä tunteita olla molemmilla. Mutta koska se ei ole varmaa, mikään ei ole varmaa ja kierre jatkuu vuosia. Yhteyttä ei voi ottaa, sillä mitä sanoisimmekaan toisillemme, muistatko minua, minä muistan sinut. Ja hyvin muistankin, olet tuttu kuin pierun haju. 😂
Pähkäilyä kun uni ei tule.
Anonyymi
6<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Aloitus oli sitten naiselta miehelle.
Minä en kauheasti pohdi asioita. Ei tietenkään voi kovin paljon tuntea toista ihmistä, jos ei ole juurikaan ollut tekemissä hänen kanssaan. Itse ajattelen niin että pitäisi ruveta tutustumaan viettämällä aikaa yhdessä, ei mikään muuten selviä.
"Ollakko vai eikö olla, siinä pulma"
Mahdollisuus on aina. Olisin itse ainakin miehenä otettu, kun saisin pohdiskelujasi viestillä itselleni. Rakastaisin häntä loppuun asti.
https://www.youtube.com/watch?v=uAcALH67-2A&list=RDuAcALH67-2A&start_radio=1
Kaunis versio. Kuuntelin tuota alkup. kappaletta yhdessä välissä paljon. Siinä on jotain surullisen lohduttavaa.
Mahdollisuuksi on niin kauan kuin elämääkin, mutta joskus kun toinen onkin jo sitoutunut, niin tuttu ja turvallinen yleensä voittaa.
Rakkauden vuoksi, jota niin harvoin saa tässä elämässä kohdata, kannattaisi jättää kaikki muu. Niin monesti olen ohittanut tuon tunteen. Kun tajuaa tilanteen mahdottomuuden, se on vain jätettävä taakse, vaikkei sydämessään tahtoisi.