Sinä et ole minun koirani.Et ole ikiomani,vaan vierailulla jonkin aikaa elämässäni. Ensin se tuntuikin vaikealle tottua sinuun. Sinähän tulit sekoittamaan elämäni ja totuttuja kuvioitani, niin kuin niissä nyt paljoa sotkemista olisikkaan. Minun oli vain sopeuduttava olemaan kanssasi ja kulkemaan perässäsi pölyriepuineni.
Mutta voi niitä hetkiä, kun ensimmäisen kerran painoit pääsi luottavaisesti kainalooni ja tirkistelit sitten pikiruskein silmin tutkivasti minua.
Kun ensikertoja ulkoilin kanssasi, niin vedit niska kyrmyssä hihnasta ja en oikein edes osannut komentaakkaan. Näyttikin varmaan enemmänkin sille, kuin sinä minua olisit ulkoiluttanut.
Entäs sitten ne tähtikirkkaat illat, jolloin kuutamo täydessä loistossaan valaisi hangen ja järven jäätikkö välkehti salaperäisessä lumouksessa. Metsikön puut leikkivät oksissaan timanttisadetta ja satu puhkesi sisälläni.
Me istuimme rinnatusten jäätynellä laiturilla ja sinun pehmeä ja läähättävä kylkesi vasten kylkeäni. Jossain minussa syvällä itsessäni kaikui huuto ja ulvonta. Olisin halunnut ulvoa kanssasi kuuta. Sinä hait aina kepin, jonka heittoon ja metsästykseen ei tuntunut mielesi kyllästyvän.
Kuinka kauniita ja sulavia olivatkaan sinun hyppysi ja sayöksysi umpihangessa.Aina uudelleen ja uudelleen kuolaten ja uristen toit kepin takaisin. Sinun kehosi värisi jännityksen ja odotuksen riemusta.
Niin , sinähän olet naispuolinen , tai naaras niinkuin kait koirista sanotaan ja minäkin olen naispuolinen. Siispä me ymmärsimme toisiamme naiseudessa. Ehkäpä naispuoliset ovat kaikki samanlaisia luonnostaan, niin suuri tarve olla mielyttävä ja saada kiitosta, taputuksia ja silittelyä osakseen.
Nyt se omistajasi sanoo, että sinun on aika mennä leikkaukseen.Ensin ne anaalirauhaset ja sitten se suurempi leikkaus.
Mutta minussa oleva naisenolemus haluasi sinun saavan synnyttää pentusi.Sinunkin pitäisi saada kokea tämä elämän täyttymys, äidiksi tulemisen ihme.Näin ei kuitenkaan sinun elämäsi tule menemään.
Ne sanovat, että koira itse hyväksyy laumansa ja että ihminenkin on koiran lauman jäsen. Ehkäpä minäkin olen sinun laumaasi ja vaikkakin sieltä alemalta tasolta sinuun nähden , niin silti olet minut hyväksynyt. Joku on sen lauman johtaja ja usein se on se koiran omistaja. Oikeastaan eihän sinun välttämättä olisi edes tarvinnut minua hyväksyäkkään.Minä olin oppinut kuitenkin tunnistamaan sinun vilpittömän kiintymyksesi ja sen luottavaisen ymmärryksen mikä välillemme oli syntynyt.
Rakas Doora, meillähän on kahdestaan vain nämä pienet hetkemme ja kohta minä tiedän sinun lähtevän elämästäni. Sinä lähdet niinkuin poikanikin ja minun on vain sallittavasinun mennä.
Minussa on herännyt kummallinen halu tulla koiran omistajaksi.
Vielä sinä siinä juoksentelit elämäsi riemussa, niin iloisena ja onnellisena , ettei se voinut olla tarttumatta minuunkin.
Omistajasi on jo sanonut, että elämääsi tulee monenlaisia muutoksia. Sinä , et sitten enää saa tätä kepiheittoakaan, koska se viltsee sinua liikaa ja tarkoituksena on , että sinusta tulee kouluutettu palveluskoira. Sitten pärjäät niissä kisoissa.
Voi Doora rakas, juostaan tämä tähtikirkas kuutamoyö....juostaan itsemme läkähdyksiin. Minäkin juoksen , niin paljon kuin jaksan.Tämän universailin taivaan alla , tuhansien tähtien sykkeessä kaadun hangelle ja teen enkelinkuvan.
Ulvon kanssasi kuuta ja näen sinut uljaana naarassutena johtavan laumaasi läpi suurien arojen.
Mutta voi niitä hetkiä, kun ensimmäisen kerran painoit pääsi luottavaisesti kainalooni ja tirkistelit sitten pikiruskein silmin tutkivasti minua.
Kun ensikertoja ulkoilin kanssasi, niin vedit niska kyrmyssä hihnasta ja en oikein edes osannut komentaakkaan. Näyttikin varmaan enemmänkin sille, kuin sinä minua olisit ulkoiluttanut.
Entäs sitten ne tähtikirkkaat illat, jolloin kuutamo täydessä loistossaan valaisi hangen ja järven jäätikkö välkehti salaperäisessä lumouksessa. Metsikön puut leikkivät oksissaan timanttisadetta ja satu puhkesi sisälläni.
Me istuimme rinnatusten jäätynellä laiturilla ja sinun pehmeä ja läähättävä kylkesi vasten kylkeäni. Jossain minussa syvällä itsessäni kaikui huuto ja ulvonta. Olisin halunnut ulvoa kanssasi kuuta. Sinä hait aina kepin, jonka heittoon ja metsästykseen ei tuntunut mielesi kyllästyvän.
Kuinka kauniita ja sulavia olivatkaan sinun hyppysi ja sayöksysi umpihangessa.Aina uudelleen ja uudelleen kuolaten ja uristen toit kepin takaisin. Sinun kehosi värisi jännityksen ja odotuksen riemusta.
Niin , sinähän olet naispuolinen , tai naaras niinkuin kait koirista sanotaan ja minäkin olen naispuolinen. Siispä me ymmärsimme toisiamme naiseudessa. Ehkäpä naispuoliset ovat kaikki samanlaisia luonnostaan, niin suuri tarve olla mielyttävä ja saada kiitosta, taputuksia ja silittelyä osakseen.
Nyt se omistajasi sanoo, että sinun on aika mennä leikkaukseen.Ensin ne anaalirauhaset ja sitten se suurempi leikkaus.
Mutta minussa oleva naisenolemus haluasi sinun saavan synnyttää pentusi.Sinunkin pitäisi saada kokea tämä elämän täyttymys, äidiksi tulemisen ihme.Näin ei kuitenkaan sinun elämäsi tule menemään.
Ne sanovat, että koira itse hyväksyy laumansa ja että ihminenkin on koiran lauman jäsen. Ehkäpä minäkin olen sinun laumaasi ja vaikkakin sieltä alemalta tasolta sinuun nähden , niin silti olet minut hyväksynyt. Joku on sen lauman johtaja ja usein se on se koiran omistaja. Oikeastaan eihän sinun välttämättä olisi edes tarvinnut minua hyväksyäkkään.Minä olin oppinut kuitenkin tunnistamaan sinun vilpittömän kiintymyksesi ja sen luottavaisen ymmärryksen mikä välillemme oli syntynyt.
Rakas Doora, meillähän on kahdestaan vain nämä pienet hetkemme ja kohta minä tiedän sinun lähtevän elämästäni. Sinä lähdet niinkuin poikanikin ja minun on vain sallittavasinun mennä.
Minussa on herännyt kummallinen halu tulla koiran omistajaksi.
Vielä sinä siinä juoksentelit elämäsi riemussa, niin iloisena ja onnellisena , ettei se voinut olla tarttumatta minuunkin.
Omistajasi on jo sanonut, että elämääsi tulee monenlaisia muutoksia. Sinä , et sitten enää saa tätä kepiheittoakaan, koska se viltsee sinua liikaa ja tarkoituksena on , että sinusta tulee kouluutettu palveluskoira. Sitten pärjäät niissä kisoissa.
Voi Doora rakas, juostaan tämä tähtikirkas kuutamoyö....juostaan itsemme läkähdyksiin. Minäkin juoksen , niin paljon kuin jaksan.Tämän universailin taivaan alla , tuhansien tähtien sykkeessä kaadun hangelle ja teen enkelinkuvan.
Ulvon kanssasi kuuta ja näen sinut uljaana naarassutena johtavan laumaasi läpi suurien arojen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
kirjoitettu.
Kiitos lukunautinnosta!
..palautteestasi:-) Pitänee nyt testata tämä viiskytvillitys palstakin...kaffeessa on niin merkillisen hijaista.
nimestä minä tykkään enemmän.
Viikytvillitys palsta!
Taidan ottaa sen tänne käyttöön.
Meinaan ihan tänne ruudun toiselle puolelle.
Kun joku kysyy,että no käytkö sinä siellä netissä missään palstoilla niin eikö kuulosta paljon mielenkiintoisemmalta jos huudahtaa innostuneesti:"Joo,siellä on tosi mukava viiskytvillitys palsta!"
Kuin:"joo on siellä 50-vuotiaiden palsta."
Sitten joku tietysti älyää kysyä,että kenelle sinä siellä puhut?
Kerronko minä,että no eilenkin huhuilin siellä yksinäni.
Huhuu Huhuuuu!Missä immeiset!!!!
huutelet niin myöhään et maata pitää siihen aikaa jo käydä. nimiehdotuksesi tosi hyvä viiskyt villitys....))))
muuthan sen nimen.
Minä vaan yritän vohkia sen tuonne siviili puolelle.
Perässäis oen viipottannu ja yrittänny nyt huhuilla huomenta. =)
Pitäisi tuo anzakin huhuilla esiin,että olisiko sen mieli jo parempi. =)
oon niin hias näit lukemaan mitäs se antsa näin kauan nukkuu ai mut sehän eilen laittoi et sil on vapaata ja niin edelliset viestit sielt......))))
kone kiusaa,mut mie uuestaa..
Ni kirjotin,et tarkotatko rustailujutuis.
Jos sil pää kipiä.
Käyn vilkuilemas,mut toivotaa jot jos se yöllinen ois älynny mennä herättelee vaikka silittelemäl =)
Koiraan on niin todella helppo kiintyä. Ehkä just siksi siitä luopuminen on niin kivuliaan vaikeaa.
..tämäkin koira, kun on nyt autuailla aroilla hengenlaumassaan. Mutta kanssaeläminen koiran kanssa on jättänyt lähtemättömän muiston.
Ensin koira vie sydämen, ja lopuksi särkee sen. Kaunis tarina, kiitos.
..mutta kummasti koira myöskin sydäntä parantaa. Eivät juurikaan ahdistele kysymyksillään, mutta kykenevät lohduttamaankin:-)
paljon rakkautta vaatimatta kovinkaan paljoa takaisin...Itse menetin poikani kaksi v sitten ja vuosi sitten 14v koirani myös kuoli. Nyt meillä on puolivuotias pentunen talossa...Ei enää edes joka päivä tule menneet mieleeni. Illalla vain, ennen unen tuloa joskus itku meinaa tulla. Mutta kun aamu koittaa, on kaksi nappisilmää sängyn vieressä ja häntä piiskaa pölyjä syrjemmälle...KYLLÄ elämä koiran kanssa on joskus rasittavaa, mutta enemmän se antaa kuin ottaa...
Ihmisen pitäisi joskus ottaa oppia koirasta kuinka vähään se on tyytyväinen. Ja kuinka iloinen kun omistaja tulee takaisin, vaikka olisi poissa vain muutaman minuutin. Koiran menetys on ihan kauhea paikka, sitä ei voi sanoin kuvata. Vie sydämen mennen tullen.
Multa jäi 20 vuotta sitten koira auton alle, ja se oli kyllä kova paikka. Päätin silloin, etten enää koskaan hanki koiraa. No, meni siinä 12 vuotta. :)
meidän koira haudattiin tänään :(
tuo on tosi niin olen pahoillani.
Sinulla on sitten suru olo =(
oli 13v koira, jolle tuli kieleen ja nieluun kasvaimet, olisi tukehtunut aikaa myöten, piti lopettaa. Onhan tuo vähän haikea olo.
jos minulla olisi sanoja,mutta lähetän lämpöisen ajatuksen sinulle.
Se on rankka paikka noinkin pitkän ajan kuluttua.
myötätunnosta, kyllä tämä tästä, oli asia jo jonkin aikaa tiedossa, ehti tottua ajatukseen. Hyvää yötä :)
yötä.
Tuokoon huominen iloa elämääsi.
Otan osaa. Minun koirani kuoli vuosi sitten joulukuussa. Oli melkein 14 vuotias. Vieläkin olen näkevinäni sen kotona. Ja unia näen usein.
tällä palstallahan on ystävällistä väkeä. Onhan koira kuin perheenjäsen, tämäkin varmasti tiesi loppunsa kun viimeiselle autokyydille lähti, katseli kuin hyvästellen.
Vaan eipä murheista enenmpää, ettei mene kovin synkäksi tämä aurinkoinen maaliskuun aamupäivä. Parempi koiralle oli päästä kärsimästä, ja elihän se pitkän koiranelämän.
Kyselit tuossa nikkiä..hmm tuo valoNtuoja oli kyllä hieno, jos se tuntuu omalta.:))
On kirjoittanut upean kirjan... Sutto koirasudestaan. en nyt muista tarkkaan kirjan nimeä... olisikohan ollut Sutto koirasuden tarina.
Suosittelen lämpimästi.
...jospa tuo kirja vaikka kirjastosta sattuisi löytymäänkin.
ihana lukuhetki. minullakin on ruskea silmäinen pieni valkea paapero eron hetki on haikea perheenjäseniä nuo ovat...))) aurinkoista päivää sinulle
Kolme veijaria on seuranani ollut. Kaikki niin
erilaisia, niin samanlaisia.
Osallistuvat, kapinoivat, ilakoivat ja aina
osaavat katseellaan hellyttää anomuksillaan.
Kun poislähtö on edessä, tajuaa, kuinka vähän
he ovat vastaan sanoneet, kuunnelleet pää kallel-
laan, virne joskus naamallaan.
Opettivat kuinka elämästä otetaan kaikki irti,
pienetkin hetket. Myös ne rapsutukset ja sili-
tykset, joita joskus huokaus sävyttää.
Syyllisyys kuitenkin jää. Olisiko jotenkin voinut
ehtoota helpottaa...