Onko sinulla tapana hoitaa elämäsi sykkyrälle, umpisolmuille ja kun alkaa ongelmat poltteleen pyrstöä karkaat pakoon, ottaen suunnan uuteen maahan tai kaupunkiin ?
Osaatko sotkea, muttet siivota?
Osaatko sotkea, muttet siivota?
Oletko karkailija
Anonyymi
16<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Oon hyvä sotkemaan, tulisipa eräs ihana siivoamaan.
ei ollenkaan noin. Siivoon aina jälkeni ennen lähtöä. :)
Massapostittaminen on kielletty.
Minusta tämä meni kuin juna juuri nyt.
Kuka puhui siivouksesta? Tänne vois tulla töihin..
Onko tarkoitettu siivoamisesta pitävälle? Mutta ei se riitä, kun haluaa elämänkumppanin jonka kanssa jakaisi arjen ja juhlan.
Jokainen vuosihan on karkausvuosi, kun maailma tarjoaa kauneintaan?
https://www.youtube.com/watch?v=0UmseD_rFuI
Maailma on meitä varten. Ei muuttoon tarvita karkaamista, ehkä maiseman vaihdos ja uuden vastaan ottaminen tekevät hyvää 😃
Juu, jos ei edellisessä kaupungissa tai maassa ole umpisolmuja ja sotkuja.
Toiset ne pettää minkä kerkee, kun silmukka kiristyy ja liian moni kaupungissa tietää, äkkiä karataan uuteen kaupunkiin tai jopa pois maasta jottei vaan kumppanin korviin kantaudu asiat. Ei elintaso ja elättäjä saa jättää!
onko omakohtainen tilanne? Itse en ole moista koskaan kuullut, että petetään ja sen takia muutetaan...
Sitä elättäjäähän sinä yrität itsellesi väkisin saada.
Tilanteita on monia. En tiedä keneksi luulet minua mutta tuo kuvaamasi tilanne ei kyllä osunut. Ihme kyllä vaikka kirjoittaisin täällä hei niin joku vääntää sen kyllä jotenkin pettämiseksi, kiusaamiseksi tai uhriutumiseksi. Oma moka kun tänne kirjoittelee.
En. Mutta mun pahe on antaa asioiden valua hiekkaan toivottomuuden puuskassa, ja toivoa katoavani. Aina silti joudun jäämään ne itse selvittämään. Se opettaa pikkuhiljaa elämän tavoille.
Jotain sellaista.
mut me geit ollaa sellasii :(
Monesti oisin halunnut karata elämääni, mutta itseään ei pääse pakoon! Se seuraa kannoilla yöllä ja päivällä. Erilaisia muistoja, tunteita ja ajatuksia lykkää unessa ja valveilla.
Vaikeasti masentuneena oli aivan piinnallista olla minä! Teki mieli huutaa et päästäkää mut ulos tästä kehosta. En halua tuntea enää näitä tunteita. En halua ” kuulla ” enää mitä ajattelen.... mutta vaikka sitä itseään yritti karata jatkuvaan nukkumiseen, niin unimaailmakaan ei päästänyt itseä pakoon. Painajaisia, painajasia. Heräilyä ahdistukseen ja jopa omaan itkuun.
Lopulta masennuksen aikana oivalsin että kun itseä ei voi ylittää, ei alittaa eikä edes kiertää niin on mentävä rohkeasti läpi.
Itsensä, tunteensa, ajatuksensa, tekonsa, huolensa ja ongelmansa on vain kohdatava.
Niimpä en enää juokse vaikkapa nyt kotitöitä pakoon. Ne eivät jahtaa mua paistinpannulla minun juoksien sitä karkuun vaan minä pysähdyn ja käännyn. Otan tiskiharjan ja kohtaan sen paistinpannun. Hoidan sen pois jahtaamasta mua
Pyrin tekemään sen nopeasti, sillä roikkumaan jääneet asiat kasaantuu ja alkaa tulehtumaan, stressaamaan ja ahdistamaan, vaikuttaen pian mielialaan negatiivisesti