Vanhoillislestadiolaisena fetisistinä. Ei ole helppoa!

Luulin aikoinani, että olisin aseksuaali, koska en tunne vetoa mihinkään suuntaan. Minun oli helppo olla yksin. Minullahan oli salaisia paheita, jotka kuitenkin olivat sellaisia, joista ei ollut helppo puhua kellekään. Kun en minä itsekään oikein ymmärtänyt, mistä on kyse. Kun kiihottuu esineistä. Erityisesti itseni päälle puetuista erilaisista vaatteista. Ajattelin, että tämä on niin sairasta, että parempi pitää asia kokonaan omana tietona. Elin pitkään ajatellen, ettei missään ole ristsiriitaa ja minun paheeni ovat vain sellaisia, ettei niitä häpeällisyyden vuoksi viitsi edes puhua. Ajattelin saavani yleisestä saarnasta anteeksi paheeni.
Nyttemmin olen saanut sitten tietää, että tälle minun jutulle on nimikin. Nimittäin fetisismi. Seksuaalinen himo kohdistuukin johonkin esineeseen tai asiaan. Minun kohdalla näin äkkiseltään tämä touhu on varsin vaaratonta muiden kannalta, koska teen touhun omissa oloissa omilla kätösilläni. Harrastan siis itsetyydyntää, joka on useissa eri tilanteissa saarnattu synniksi! En tajunnut syyllistyväni myös tähän syntiin!
Olen seksuaalisesti vinoutunut itsetyydyttäjä, jolle Raamattu ei lupaa hyvää! Kuitenkaan en kykene näille taipumuksilleni yhtään mitään. En syyllisty yhtään mihinkään rikokseen ja tämä on ihan laillista touhua, mutta mutta Jumalan silmissä häpeällistä. Olen yrittänyt saada seksuaalisuuden kohdetta siirrettyä luonnollisempaan. Eli vastakkaista sukupuolta olevaan aikuiseen ihmiseen, mutten onnistu. Erikoiset vaatteet itseni päällä vain kiihottaa. Julkisissa tiloissa pukeudun kuitenkin yleensä ns. arkisesti, koska pelkään, että laukean väärässä paikassa. Toisekseen rohkeuteni ei riitä liian rohkeisiin (en tarkoita paljastavia) vaatteisiin ihmisten ilmoilla. Olenko sairas, vai nykylääketieteenmukaisesti normaali ihmiseläin?