Kun on käsitellyt pään sisällä pidemmän aikaa sitä että on yksin ollut kauan vailla kumppania niin sitä osaa jo alkaa luovuttamaan että enää ketään saisi. Halusi tai ei, mutta on joskus vaan pakko luovuttaa ja luovuttava ajatuksesta,ihan vain oman hyvinvoinninkin vuoksi. Taidan olla jo tottunut tähän tilanteeseeni, joten se ei enää kirpaise mitenkään syvästi. Olen kulkenut todella vaikean polun tämän asian kanssa ja tunnen nyt olevani vapaa irroittamaan. Energian voi käyttää joihinkin muihin asioihin joka on mieleistä ja mukavaa sekä onnea ja iloa tuottavia asioita. Tämä olkoon uudenvuoden lupaukseni,nauttia elämästä ja kaikesta muusta.
En tahdo enää pinnistellä tämän asian kanssa
Anonyymi
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuulostaa hyvältä. Että aiot ilmeisesti antaa elämälle ja rakkaudelle mahdollisuuden. Itsekin oon ollut pitkään yksin ja tottunut siihen. Sitä ikäänkuin ajattelee, että parisuhde olisi enemmän häiriötekijä kuin mikään ilo. Mutta, jos siinä on oikeaa tunnetta, se voisi toimiakin.
Jos huomaa, että kenenkään kanssa oleminen ei tuo mielihyvää, niin tuohan on oikea valinta.